Umami muualla Facebook

Julkaistu 1. 1. 2017 Teksti Mervi Melasniemi, kuvat /kuva Mervi Melasniemi Ei kommentteja Ajankohtaista

Tervetuloa parempi joulu

Juhlakausi on jo lähes ohi, loppiainen vain on vielä edessä. Siihen loppuu joulunaika ja alkaa tervetullut arki. Päivä pitenee muutaman minuutin joka päivä ja samalla monen mieli kevenee, kun valo lisääntyy ja mennään kohti kevättä.

Tästäkin joulusta jäi muistoja itse kullekin, toisille pelkästään hyviä, toisille ei. Joulun aikaan kulutetaan varsin paljon alkoholia, lapsiperheissäkin, mikä pilaa monien joulun perusteellisesti. Heidän joulumuistoistaan tulee traumaattisia, ja elämän tulevista jouluista surullisia. Heidän joulumielensä saattaa olla kateissa lopun elämää.

Olen miettinyt vuosien varrella paljon joulua. Se on kirkollinen juhla, jolloin ”hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen”. Joulun sanoma jää kuitenkin pahasti markkinavoimien jalkoihin. Joulu on kaupan suurta juhlaa, vuoden paras myyntisesonki. Mainonta kehoittaa meitä ostamaan kaikkea mahdollista, tuhlaamaan rahat, joilla olisi parempaakin käyttöä. Moni velkaantuu joulun takia, mikä lisää paineita ja stressiä, kun kaikki rahat menevät velkojen maksuun. Muistetaan se ensi jouluna, ja pidetään kiinni vähistä rahoistamme.

Monille on tärkeää, että perhe kokoontuu jouluna herkkuja notkuvan joulupöydän ääreen. Yleensä lapsuuden kotiin, jossa usein iäkkäätkin vanhemmat panevat parastaan, vaikka eivät jaksaisikaan, vaikkei olisi edes varaa, puhumattakaan voimavaroista. Olisiko aika vaihtaa osia. Nuoret perheet voisivatkin kutsua kotiinsa vanhemmat joulunviettoon, valmiin pöydän ääreen. Tai sitten vietettäisiin ns. nyyttärijoulua, jolloin kaikki toisivat yhteisesti sovittuja ruokia joulupöytään. Kulut jaettaisiin, eikä kenellekään tulisi ylivoimaisia kuluja. Kaikilla nimittäin ei ole varaa, eikä varsinkaan pienillä eläkkeillä elävillä vanhemmilla. Ja lapsille pitäisi opettaa pienestä pitäen, ettei joulupukilta voi pyytää ylimitoitettuja lahjoja. Pienet lahjat riittävät varsin hyvin. Tärkeintä on antamisen ilo, johon lapsetkin voi opettaa.

Itse olen saanut viettää onnellisen lapsuuden raittiissa kodissa. Jouluni vietin ison suvun keskellä. Vaikka kulut maksoi rakas vaarini, joulun viime hetken valmisteluihin osallistuivat kaikki. Suurin työ oli kuitenkin vaarini puolisolla ja pappilan kotihengettärellä, meille lapsille niin rakkaalla Sanelmalla, jotka tietysti valmistivat pappilan juhlakuntoon, leipoivat leivät sekä runsaat joululeivonnaiset ja valmistivat jouluruoat. Heille, jo pois nukkuneille, olen ikuisesti kiitollinen ainutlaatuisen ihanista lapsuuden jouluistani.

Nyt vanhempana, kun lapsiperheen joulut ovat enää muisto, en vaadi joululta mitään. Oikeastaan haluan vain viettää joulunajan rauhassa ja leväten, koska tämä pimeä vuodenaika vaatii veronsa. Jouluruoista en ota minkäänlaisia paineita. Nyt hankin kaiken valmiina, vain kinkku paistetaan itse. En edes leivo itse mitään, koska kukaan meillä ei halua tai jaksakaan syödä leivonnaisia jouluna. Suklaa auttaa makeannälkään. Lahjojakaan emme halua, emmekä tarvitse, mutta lastenlapsillemme haluamme niitä antaa.

Joulutraditioita voi ja saa muuttaa. Kannattaa miettiä kunnolla, millaisen joulun haluaa viettää omilla ehdoillaan ja pitää siitä sitten kiinni seuraavan joulun koittaessa. Terve itsekkyys on sallittua, myös jouluna.


Aiheet: , , ,

Kirjoita kommentti