Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö Tomi Hussin mukaan ikääntyvät ihmiset eivät saa työpaikoilla sellaista arvostusta kuin ansaitsisivat. Syy vähäisempään arvostukseen johtuu historiasta juontuvasta ajattelutavasta, jonka mukaan ihmiset menisivät vanhetessaan jotenkin ”pilalle”.

Kuvateksti: Yli 55-vuotiaat kokevat mielekkäänä sen, että voivat olla nuoremmille mentoreina ja saavat jakaa käytännön kokemustaan.

– Nykyään yhä useammassa työssä tarvitaan ennen kaikkea älyllistä päättelykykyä ja asioiden laajempaa hahmottamista. On väärin, että ikääntyneimpiä työntekijöitä ei arvosteta työpaikoilla, sillä itse asiassa hehän ovat juuri karttuneen osaamisensa vuoksi erityisen tärkeitä ja arvokkaita työntekijöitä, Hussi toteaa.

Hussi ei näe ongelmana sitä, että vanhemmilla on oppikirjojen pänttäysajoista aikaa jo useampi vuosi tai jopa vuosikymmen. Moni työ opitaan vasta tekemällä.

– Koulunpenkiltä valmistuneilla on uusimmat tiedot, muttei käytännön työkokemusta. Työpaikoilla koulutuksessa olisi huolehdittava siitä, että kaikille on tasapuolisesti koulutusta tarjolla. Näin ikääntyvilläkin olisi tuoreimmat tiedot.

Laaja ikähaitari tuo ajattelukykyä

On ensiarvoisen tärkeää, että työpaikalla työskentelee eri-ikäistä porukkaa. Sujuva yhteistyö perustuu siihen, että työyhteisössä kunnioitetaan ja arvostetaan toisten erilaisia kokemuksia ja arvomaailmoja. Moninaisuus on myös yksi organisaation kilpailukyvyn tekijä.

– Silloin on kykyä havaita yhteiskunnan muutoksia paremmin ja nopeammin. Eri-ikäisillä on asioihin erilainen katsantokanta. Nuorilla työelämään tulevilla on kyky kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja. Heidän ideansa uusien toimintatapojen soveltamiseen on nähtävä peilipintana, jonka avulla tunnistetaan jälkeenjääneet ajattelumallit, Hussi sanoo.

Kun työpaikalla on paljon eri-ikäisiä töissä, vaaditaan johtajaltakin kykyä johtaa eri elämäntilanteissa olevaa porukkaa. Yksi tärkeä asia on saada niin kutsuttu hiljainen tieto säilymään organisaatiossa.

– Karkeasti voidaan todeta, että alle 35-vuotiaille olisi tärkeää, että he voisivat oppia työssään vanhemmilta kollegoiltaan. Yli 55-vuotiaat kokevat mielekkäänä sen, että voivat olla nuoremmille mentoreina ja saavat jakaa käytännön kokemustaan, jota ei voida kirjoittaa tai pukea sanoiksi. He puolestaan voivat oppia nuoremmilta muun muassa ATK-taitoja. Sen sijaan 35–55-vuotiaiden kohdalla tulisi huomioida, ettei työ kuormita liikaa.

Miten työuria voidaan pidentää?

Suomessa on suhteellisen paljon työkyvyttömyyseläkkeitä. Keskimäärin täällä jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle vain 52-vuotiaana. Kun työuria pitäisi pidentää, on varhaiseen eläköitymiseen kiinnitettävä huomiota. Hussi on mielissään siitä, että erilaiset varhaisen tuen mallit ovat lisääntyneet työpaikoilla. Yksi keino on esimerkiksi ikävapaat: tiettyjä vuosia täyttänyt työntekijä ansaitsee vapaapäiviä. Ne auttavat palautumaan, mikä hidastuu fysiologisesti ikääntyessä. Jaksamisen kannalta työn mielekkyys on myös tärkeää.

– Tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat ovat suurimmat syyt, joiden vuoksi töistä jäädään pois. Ikääntyneiden kokemuksen arvostaminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat mielekkyyden kokemisessa tärkeitä seikkoja. Näihin asioihin tulisi kiinnittää huomioita johtamisessa, vaikkei silti voida päätellä, että varhainen eläköityminen johtuisi vain johtamisasioista.

Työuria pitäisi pidentää myös niiden alkupäästä. Lisäksi yhteiskunnalle olisi tärkeää, että työurat olisivat ehjempiä.

- Jos työurat olisivat ehjempiä ja yhtenäisempiä, yhteiskunta voisi saada satojen  miljoonien eurojen säästöt, Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö Tomi Hussi toteaa.

Marja Putkisto lanseerasi jo vuonna 2003 Kasvokoulun. Kolmiulotteisen piste-linja-muotosysteemin myötä menetelmä on kehittynyt huimasti viime vuosina, ja siksi on tullut aika julkaista uudistettu kasvokirja. Harjoittelu on entistä tehokkaampaa ja tulokset näkyvämpiä. Rypyt silenevät, iho kirkastuu, kasvoista tulee entistä ilmeikkäämmät, ilmaisu selkeytyy ja äänenkäyttö paranee. Tehokas metodi on kiinnostanut myös kansainvälistä lehdistöä.

Terveiden ja kauniiden kasvojen perustana on ylävartalon oikea asento, kasvojen rentoutuminen ja hyvä itsetuntemus. Kun pään asento on vapaa, koko keho on vapaa liikkumaan entistä paremmin. Harjoitteet ovatkin paitsi lihasharjoitteita myös aivojumppaa ja jopa uuden, positiivisen minäkuvan rakentamista. Olennaista on keskittyä tunnistamaan kasvojen lihaksistoa ja ymmärtää niiden toimintaa – ja lopuksi oppia käyttämään niitä oikein. Luonnollinen kasvoklinikka opettaa sinua näkemään kasvosi uusin silmin, löytämään kasvoistasi enemmän kuin osasit odottaa ja olemaan oma itsesi.

Kuva: Marja Putkisto Tim Brightmoren kuvaamana.

“Kolmen viikon harjoittelun] tulokset ovat hämmästyttäviä. Näytän todellakin vuosia nuoremmalta.”

- Vicki Edgson, Women&Home 11/2008

Marja Putkisto (toimittaja)
Method Putkisto – Luonnollinen kasvoklinikka
Sivuja 128
Gummerus Kustannus Oy
www.gummerus.fi

Arvonta

Arvomme toukokuun lopussa kaikkien kommentoineiden kesken yhden Method Putkisto – Luonnollinen kasvoklinikka -kirjan.

Oletko harrastanut kasvojumppaa? Millaisia kokemuksia sinulla on siitä? Ellet jumppaa kasvojasi, miten hoidat ulkonäköäsi? Mitä mieltä olet kauneuskirurgiasta ja botox-ruiskeista?

Voittaja

Arvonnan voitti Sini. Lämpimät onnittelut!

Sarjassa on nähty tavallisia perheenäitejä, mutta myös julkisuuden henkilöitä, joiden mielestä oman ulkonäön kohentaminen ei ole pahasta.

Liv teetti nettisivuillaan kauneuskirurgiaa käsittelevän kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää suomalaisten suhtautumista kauneuskirurgiaa ja erilaisia pistoshoitoja kohtaan. Kyselyyn osallistui lähes 10 000 Livin katsojaa, joista enemmistö oli naisia. Ote kyselyn tuloksista löytyy Livin sivuilta: http://www.livtv.fi/ohjelmat/kauneusklinikka-tiina-jylh%C3%A4/mielipidekysely?fresh.

Kyselyn mukaan lähes puolet alle 30-vuotiaista miehistä olisi valmis rasvaimuun. Kauneusalan yrittäjä Tiina Jylhä ei pidä kosmeettisten hoitojen suosiota miesten keskuudessa kovinkaan omituisena ilmiönä. Kyselyn mukaan myös yli puolet naisista olisi valmis kohentamaan ulkonäköään pistoksin ja hoidoin, mikäli raha ei olisi este. Jylhän mukaan Livin sarja on avartanut selvästi suomalaisten suhtautumista kauneuskirurgiaan. ”Klinikan ovista kävelee nyt sisään myös niitä, jotka aiemmin eivät ehkä ole uskaltautuneet, vaikka ongelmia olisikin”, kertoo Jylhä.

Katso Tiina Jylhän haastattelu tästä: http://www.livtv.fi/ohjelmat/kauneusklinikka-tiina-jylhä/etusivu/video/klippi-143700.

Kauneusklinikka Tiina Jylhä Livillä ti-pe klo 20.30, 20.5. asti.

Keskustele aiheesta!

Mitä mieltä olet kauneuskirurgiasta ja pistoshoidoista, joita em. ohjelmassa on saatu nähdä?

Kirjoitan niinsanottua homokeskustelua, koska näen näissä keskusteluissa hyvin paljon myös politiikkaa. Nyt kansanedustajien on uskallettava ottaa irtiottoja kun vaalit lähestyvät. Perussuomalaisten radikaalit mielipiteet rynnivät myös muihin puolueisiin. Täytyy siis uskaltaa ottaa räväkkäästi kantaa, jotta Soinin leiri ei vie kaikkia ääniä.

Mahtoiko Päivi Räsänen kuitenkaan tietää, minkälaisen pallon hän kirkon sisällä lausunnoillaan sysäsi liikkeelle?

Käydyissä keskustelussa ei mielestäni ole pelkästään kyse seksuaalisesta suuntautumisesta ja keskustelusta siitä, vaan mielipiteet heijastelevat vahvasti myös valtavirrasta poikkeavien ihmisten ja ylipäätään kaiken erilaisuuden torjumista ja syrjintää. Moni myös kysyy, miksi homojen täytyy voida rekisteröidä suhteensa kirkossa? Entäpä jos hekin ovat uskovaisia, kuuluvat kirkkoon juuri uskonsa vuoksi ja haluavat virallistaa parisuhteensa “jumalan kasvojen edessä” kuten muutkin seurakuntaan kuuluvat..?

Hyvä kun keskustelua käydään! Kerro mitä mieltä sinä tästä kaikesta olet?

Arvonta:

Vastaa meille 5.11. mennessä, arvomme Jussi Lähteen kirjan “Kyllä Känsä tietää” kaikkien keskustelua käyneiden kesken.

Linkki Esko Valtaojan ajatuksiin Turun Sanomien sivulle

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/167507.html

Arvonta suoritettu:
Kiitos mielenkiintoisista vastauksistanne. Jussi Lähteen kirjan voitti nimimerkki “kirsch”.

Keskustelu jatkuu mielenkiintoisena ja mikään ei tämän jälkeen tule olemaan kirkossa kuten ennen.

Mervin kommentti:

Suvaitsevaisuus on lisääntynyt kansan keskuudessa, mikä tästäkin keskustelusta käy ilmi. JA SE ON UPEA ASIA! Itse olen sitä mieltä kirkon kieltäytymisestä siunaamasta homoliittoja, että ovatpa kirkonmiehet armottomia.  Ihminen ei voi päättää Jumalan siunauksesta, siitä päättää Jumala. Kirkonmiesten pitäisi katsoa sisimpäänsä, jospa sieltä löytyisi sydän. Sillä “sydämellään näkee paremmin”, kuten eräässä viisaassa kirjassa sanottiin. Olen miettinyt, mitähän Jeesus sanoisi noille kirkonmiehille. Sanoisikohan hän: Häipykää silmistäni te tekopyhät fariseukset ja kirjanoppineet. Sitten hän siunaisi avioliittoon niin homot kuin lesbotkin – Jumalan luomat, koska he Jumalan siunausta pyytävät.

Kokoonnuimme illansuussa pienellä porukalla yhteiseen joogahetkeen. Se aloitettiin aina 30 minuutin meditaatiolla. Istuimme silmät suljettuina lattialla ja tulimme läsnäoleviksi. Aluksi niin pitkään hiljaa istuminen teki tiukkaa, mutta muutaman kerran jälkeen siihen tottui, tekniikka löytyi ja aika riensi joskus liiankin nopeasti.

Istunnon jälkeen ryhdyimme pohtimaan jotain valittua aihetta. Saatoimme keskustella vaikeistakin asioista vapaasti, koska emme tunteneet toisiamme, emme toistemme nimiä, taustoja, ammatteja emmekä asemaa.

Kaikkien tuntien tarkoituksena oli auttaa meitä löytämään sisimpämme ja kurkottelemaan sitä kohti. Päivien tuoksinassa jäämme monesti ajan ja paikan, kehomme tai myllertävän mielemme vangeiksi. Oli hienoa tajuta, että mielemme yläpuolella on olemassa “minä olen ainutlaatuinen persoona”- tietoisuus ja vielä sen yläpuolella oma sisin, omatunto ja ylin arvo. Nämä voivat joskus olla ihmiseltä hukassa. Niitä kohden kannattaa kuitenkin kurkotella ja tulla niistä tietoisiksi. Kuunnella niitä!

Suomessa on paljon pahoinvointia. Tuntuu joskus, että aina vain pahemmaksi menee. Masennuslääkkeitä syövät jo lapsetkin. Työuupumus on päivän sana ja sen sanotaan kehittyvän masennukseksi. Podemme monenlaisia masennuksia, kaamosmasennusta jne? Miksi? Kehitämmekö masennukset itse itsellemme vai tulevatko ne meidän ulkopuoleltamme? Entä voisimmeko itse parantaa itsemme niistä? Auttaisiko suhtautumisen muutos? Voisiko ajatella, että ei ole olemassa työelämää, vaan elämää työssä.

Joskus kuulee jonkun sanovan, että “viime vuonna syysmasennus tuli marraskuun 15. päivä, saa nähdä tuleeko se tänäkin vuonna silloin?” Hyvänen aika, onko sille asetettu jo aikataulukin? Ei anneta sille mitään aikatauluja, niin se ei huomaa tullakaan!

Hiljentyminen voi antaa selvemmän kuvan elämästä ja antaa ideoita olon paranemiseen. Elämä voi olla sattuma, johdatus tai karma, mutta tärkeintä joka tapauksessa on elämä itse. Harjoituksen avulla voi tulla “luontoa” vastaan ja parantaa itse itsensä. Ehkäpä omasta sisimmästä löytyisikin se viisastenkivi, jolla voisi voida paremmin. Jospa huono olo todellakin olisi suhtautumisesta kiinni! Elänkö sitä mitä olen? Entä vaadinko muilta liikaa?

Jos tyytyy odottelemaan, että muut muuttuvat ja tilanteet tulevat omien odotusten mukaiseksi, voi olla, että joutuu odottelemaan koko ikänsä. Itseen ja itsestä lähtevään voi vaikuttaa, muita on mahdoton muuttaa itsensä kaltaisiksi.

Kuten joogatunnilla, voimme täällä verkossa myös ottaa osaa keskusteluihin anonyyminä ja vapaasti.

Jos tämä esittämäni aihepiiri ei kiinnosta, voitte vapaasti aloittaa keskustelun mistä tahansa aiheesta, mihin toivotte kommentteja. Kysykää, kertokaa, toivokaa, pohdiskelkaa, mistä vain aiheesta: parhaasta makaronilaatikkoreseptistä, koirien, kissojen, kodin, vaivojen jne. hoitoon liittyvistä asioista…aivan kuten suomi24 palastalla sana on vapaa, olkaa hyvät.

Arvonta:
Kertokaa mitä tuumaatte masennuksen syntysyistä ja omahoidosta? Arvon medintointimusiikkia sisältävän äänilevyn kaikkien vastanneiden kesken lokakuun lopulla.

Arvonta ohi:
Kiitos arvokkaista kommenteistanne tärkeässä asiassa. Toivottavasti olette saaneet itsellenne uusia ideoita hyvän mielen säilyttämiseen vaikeuksienkin keskellä. Arvonta suosi tällä kertaa nimimerkkiä “pekk rauma pläkä”, jolle lähtee mukavaa musiikkia. Kiitos teille kaikille ja onnea seuraaviin arvontoihin.

Suomi on maailman metsäisimpiä valtioita. Noin 70 % maastamme on metsien peitossa. Eläin- ja kasvilajistostamme noin 50 % on metsälajeja. Metsä ympäröi meitä kaikkialta, joten siltä ei voi välttyä. Erityisen hyvin metsäisyyden näkee lentokoneesta sen laskeutuessa kotimaan kentille. Kerran olin työmatkalla Texasissa. Lähestyimme Dallasin lentokenttää, laskeutumiseen oli reilu puoli tuntia aikaa. Katselin ikkunasta alla viistäviä maisemia, enkä nähnyt koko matkalla yhtä ainoata puuta, saati metsää. Koko kaupunki oli ankeata asfaltti-viidakkoa ja kaduilla istuskeli paljon kodittomia ja köyhiä ihmisiä. Tuolloin mietin, oliko heistä kukaan milloinkaan nähnyt oikeata metsää, saati puiden välistä siintävää sinistä järveä?

Suomalaisilla riittää metsiä minne mennä. Moni sanoo yhä hakevansa sieltä rauhaa ja virkistystä. Mutta sitä myös pelätään yhä enemmän! Oletteko huomanneet, miten pikkuhiljaa myös vieraannumme metsästä? Monenmoiset varoitukset ovat tulleet mediaan. Varokaa susia ja karhuja, varokaa punkkeja, hirvikärpäsiä ja hyttysiä, varokaa käärmeitä, myrkkysieniä ja siitepölyä. Koivun-, lepän-, ja pähkinäpensaan kukkinnasta annetaan kaikissa medioissa tiedotuksia. Nykyisin varoitellaan myös pujosta. Varokaa pujoa, se pitäisi kitkeä pois ihmistä häiritsemästä ja aivastuksia aiheuttamasta!

Minua ihmetyttää miten tähän on tultu? Metsä ei enää olekaan yhtä mukava paikka mennä kuin se aiemmin on ollut. Lapset oppivat jo pienenä, että metsää pitää pelätä. Mistä ihmeestä nuo yhä uudet allergiat ilmestyvät ja kehittyvät?

Putkiremontin vuoksi asun nyt jonkin aikaa maalla. Kaikenlaiset metsän “pedot” ovat tulleet elämääni. Muurahaiset ovat valloittaneet hirsimökissäni yhden nurkan. Häädän niitä etikka-sitruunaliemellä ja ne pysyvät poissa ainakin jonkin aikaa. Kattolautojen välissä on mehiläispesä. Olkoot, eivät ne ole meikäläisestä kiinnostuneita vaan pörräävät suoraan laudanraosta omiin touhuihinsa. Sisilisko juoksi jalkojeni juuressa. Puusee on täynnä tuulensuojaan saapuneita lukkeja. Kärpäset, paarmat ja muut öttiäiset pilkuttavat ikkunoita suojaverkoista huolimatta. Peura säikkyy minua ja minä peuraa kun aamulla käyn hakemassa lehden postilaatikosta. Onhan noita “häädettäviä”, jos niille linjoille lähdetään.

Lapsena rakensimme salamajoja metsään. Olin poikamainen ja haaveilin puuhun tehtävästä majasta. Sitä en kuitenkaan jostain syystä saanut. Vieläkin ajattelen, miten mukava olisi ollutkaan kavuta narutikkaita myöten puuhun Viisikoita ja Aku Ankkoja lukemaan ja metsää tarkkailemaan.

Olen sitä mieltä, että lapsemme pitäisi tutustuttaa metsään ja sen lainalaisuuksiin jo pienenä, ettei turhia pelkoja ja vieraantumista pääsisi syntymään. Aikuisen turvallisessa seurassa metsään voi tehdä tutustumisretkiä, vaikka pimeällä taskulamppujen valossa. Sehän olisi jännittävää! Pimeällä metsä tuntuu erityisen uhkaavalta, mutta ihan sama metsä se on niin yöllä kuin päivällä. On hyvä muistaa, että metsä suo monille linnuille ja eläimille myös suojaa.

Metsämörrikoulu on alle kouluikäisten lasten mainio luontokerho. Ensimmäiset metsämörriläiset ovat jo aikuisia. Väitän, että yksikään heistä ei metsää pelkää.

Pelkäätkö sinä? Minkälainen suhde sinulla metsään on?

http://www.metsavastaa.net/metsamorri

Facebookin metsä-ryhmä:

http://www.facebook.com/metsa?ref=search

Metsillämme on myös monta uhkaa, lisätietoja metsästä ja sen hyvinvionnista osoitteessa:
http://www.wwf.fi/ymparisto/metsat/suomen_metsat/

Me suomenkieliset suomalaiset tarvitsemme myös ruotsinkieltä pystyäksemme laajentamaan ja syventämään ymmärtämystämme niin omaan kuin naapurimaamme ruotsinkieliseen kulttuuriin. Mahdollisimman monipuolinen kielitaito on ihmisille valtava rikkaus. Kielitaidon avulla syntyy niin liike-elämän kontakteja kuin ystävyyssuhteita. Mitään kieltä ei pidä pitää turhana. Ne ovat kaiken sivistyksemme ja tietämyksemme laajentamisen kannalta äärettömän tarpeellisia ja niitä pitäisi opiskella… tai ainakin puhua miten vain… aina vain, kun pienikin tilaisuus toisen ihmisen kohtaamiseen tarjoutuu.

Kielitaito kuuluu yleissivistykseen. Turhia kieliä ei ole olemassakaan!

Koulu on mitä luonnollisin paikka erilaisten kielten opiskeluun. Juuri kouluaikana on aikaa keskittyä kieliin. Työelämään siirtymisen jälkeen kieltenopiskelu vaatii jo paljon suurempia ponnisteluja ja innostusta. Nuorten tulisi ymmärtää kielien merkitys paljon nykyistä laajemmin. Kieltenopettajilla on mielestäni erittäin tärkeä tehtävä ja vastuu osata ”myydä” nuorille oma aineensa. Heidän tulee innostavasti osata kertoa, miksi kyseinen kieli, tai mikä muukin aine, on kiinnostava ja tarpeellinen ja miksi juuri sitä kannattaa opiskella. Lasten tulisikin ymmärtää kielitaidon merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja ajatustenvaihdossa laajemmin. Miten mahtavaa onkaan matkustaa maailmalla tai kohdata ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella heidän omalla kielellään, edes muutaman sanan tai lauseen verran!

Itse olen Hangosta kotoisin ja nykyisin asun suomenruotsalaisessa perheessä, joten olen oppinut kielen lähinnä luonnonmenetelmällä. Alku oli valtavaa puurtamista evakkokarjalaisten kotona asuvalle! Myöhemmin olen kaikissa työpaikoissani kuitenkin tarvinnut ruotsinkieltä ja olen ollut aina yhtä hämmästynyt ja iloinen, kun minua on pyydetty myös joissain tilanteissa tulkiksi. (Ihana kun saa päteä jossakin!) Olen pärjännyt lähinnä imitoiden oppimallani ruotsinkielellä erittäin hyvin myös Norjassa, jopa Tanskassa, ja saanut kaikista näistä maista pysyviä ja hyviä ystäviä. Tuntuisi tosi omituiselta puhua heidän kanssaan englantia…

Saksankielen opin samalla tavalla. Vaikka olin lukenut kieltä koulussa, en osannut sitä käyttää, ja ujostelin virheitä. Ystävättäreni saksalainen mies rohkaisi ja sanoi: ”Tiia, jos et puhuisi minulle tuota saksaasi, emme voisi lainkaan keskustella.” Tämä oli tärkeä kommentti, havahduin ja innostuin. Yhteisistä kesälomistamme muodostuikin tämän jälkeen mahtava kielikylpy. Saksalaiset ovat erittäin otettuja siitä, että heidän kieltään ylipäättään puhutaan edes vähän. Yllättävän moni saksalainen ei puhu muuta kieltä kuin saksaa, ranskalainen puhuu vain ranskaa, espanjalainen ja italialainen puhuvat vain omaa kieltään jne. Meillä suomalaisilla on siis “tuhannen taalan paikka” osatessamme mahdollisimman monia kieliä, ja myös käyttäessämme niitä rohkeasti.

Bon Appétit -ohjelmasarjan ohjaajana olen matkustanut eripuolilla maailmaa. Olen aina opiskellut muutaman lauseen tai jonkun lausahduksen kyseisen maan kieltä ja ilahduttanut sitten ”kielitaidollani” isäntiä. He ovat olleet tästä pienestä eleestä aina hyvin otettuja. Me suomalaisetkin ilahdumme, jos ulkomaalaiset osaavat sanoa ”kiitos” tai ”päivää”, suomenkielellä. Monesta maasta tullaan tänne myös opiskelemaan pientä suomenkieltä! Miksi? Ei takuulla pelkästään siksi, että he tarvitsevat sitä, vaan siksi, että se kiinnostaa ja avaa ovet kulttuuriimme aivan toisella tavalla.

Suomalaiset matkustavat paljon Espanjaan ja Kreikkaan. Eipä olisi hassumpaa osata myös niitä kieliä, jotta pystyisi tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja tutustumaan väestöön paremmin. Latina olisi meille mielestäni myös edelleen tärkeä kieli! Sen osaaminen avaa ovet historiaan aivan toisella tavalla kuin käännöskirjallisuus. Täytyy myös muistaa, että on niitäkin, jotka ovat vasta varten opiskelleet esperantoa. Se on täysin keinotekoinen kieli, mutta sen taitajat kokevat sen hyvin tärkeäksi.

Toivoisin todellakin, että niin ruotsinkielen kuin, kaikkien muidenkin kielien opettajat osaisivat vakuuttaa oppilaansa opettamansa kielen tai aineen tarpeellisuudesta. Kielitaito auttaa viestimään, avartaa näkemyksiä ja lisää ymmärtämystä kansojen välillä.

Pssst! Toivoisin myös, että eri aineiden opettajat osaisivat “myydä” aineensa ja tehdä niistä mahdollisimman kiinnostavia. Itseäni innoitti valtavasti elokuva “Kuolleiden runoilijoiden klubi”.

Kuolleiden runoilijoiden seura
Dead Poets Society

Ohjaaja Peter Weir
Käsikirjoittaja Tom Schulman

Kuolleiden runoilijoiden seura (engl. Dead Poets Society) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuva vuodelta 1989. Peter Weirin ohjaama sisäoppilaitosdraama kertoo karismaattisesta äidinkielen opettajasta, joka työskentelee 1950-luvun poikakoulussa ja innostaa oppilaitaan vapaan ajattelun ja taiteen pariin.
Tarina sijoittuu kuvitteelliseen Welton Academyyn Vermontissa ja se kuvattiin St. Andrew’s Schoolissa Delawaressa. Elokuvasta julkaistiin myös kirja, jonka kirjoitti Nancy H. Kleinbaum.
Kuolleiden runoilijoiden seura voitti parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon ja sai ehdokkuudet parhaasta miespääosasta, parhaasta ohjauksesta ja parhaasta elokuvasta.

Arvonta

Arvomme elokuun puolivälissä yhden alla esitellyn kirjan kaikkien kommentoineiden kesken.

Kerro, miten sinä kielikeskustelun koet?

Ruotsi-suomi-idiomisanakirja

Sitta som berg, slå blå dunster i ögonen, gå omkring som en äggsjuk höna…

Ruotsin kieli vilisee värikkäitä idiomeja ja sanontoja, joiden merkitystä ei useinkaan voi päätellä yksittäisten osiensa perusteella. Idiomit ovat pääosin kieli- ja kulttuurisidonnaisia, ja niiden hallitsemista pidetäänkin usein todellisen kielitaidon mittarina.

Birgitta ja Kari Viljasen kokoama Ruotsi–suomi-idiomisanakirja on erinomainen sanaston rakentamisen työkalu niille ruotsin opiskelijoille ja ruotsin kieltä paljon käyttäville, jotka hallitsevat kielen perusteet ja pyrkivät vahvistamaan ja laajentamaan sanavarastoaan.

Sanakirja sisältää yli 3 000 keskeistä ruotsin idiomia ja fraasia. Idiomit on ryhmitetty aakkostettujen päähakusanojen mukaan. Idiomeille on annettu suomenkielisten vastineiden lisäksi myös käyttötyyliä koskevaa tietoa. Käyttöesimerkit auttavat kielenoppijaa omaksumaan ruotsin sanonnat osaksi omaa aktiivista kielitaitoaan. Kaikki esimerkkilauseet on käännetty myös suomeksi.

Kirjan tiedot

Birgitta ja Kari Viljanen
Ruotsi-suomi idiomi-sanakirja
216 sivua
Gummerus Kustannus, heinäkuu 2008
www.gummerus.fi

Kirjan esittelyteksti Gummerus Kustannus Oy.

Arvonnan voittaja

Arvonnan voitti nimimerkki Helga. Lämpimät onnittelut hänelle ja kiitokset kaikille muille osallistuneille.

Erilaisten lemmentaikojen avulla haluttiin saada selville kuka on tuleva puoliso, tai miten saada se joku tietty puolisokseen. Juhannussaunassa luettiin loitsuja ja vihdottiin kukkavihdoilla, jotta olisi houkuttelevin kosittava. Kun puoliso jo oli löytynyt, tehtiin taikoja onnen säilyttämiseksi.

Tunnetuin taika lienee seitsemän tai yhdeksän (riippuen mistä päin Suomea taika tulee) erilaisen kukan poimiminen ja tyynyn alle laittaminen, jotta unessa näkisi tulevan puolison. Mutta taikoja on vaikka kuinka paljon erilaisia eri puolilta Suomea. Tässä muutama lisää kokeiltavaksi, mikäli haluatte saada selville kenen kanssa ja koska häitä vietetään!

*Juhannussaunan jälkeen, heitä vihta saunan katolle tai katon yli. Jos vihdan tyvi osoittaa kotia kohti saa olla vuoden kotona, jos tyvi kääntyy muualle, tulee sulhanen sieltä.

*Kahmaise juhannusyönä halkopinosta pino halkoja ja laske ne. Parillisen luvun saanut menee seuraavana naimisiin.

*Jos haluat tietää, onko tuleva mies leski vai poikamies, niin kävele alasti selin halkopinoa päin. Jos takapuoleen osuva halko, on halkaistu, niin mies on leski, jos taas pyöreä, niin mies on poikamies.

* Mene keskiyöllä kolmen tien risteykseen, riisu itsesi alastomaksi ja lakaise teitä kaikkiin kolmeen suuntaan. Tuleva puolisosi tulee tiellä vastaan. Jos kukaan ei tule, yritä ensi vuonna uudestaan.

* Kierrä kaivo kolme kertaa ympäri alastomana keskiyöllä, kurkista kaivoon ja näe tuleva puolisosi. Jos haluat ottaa varman päälle, lakaise samalla kun kuljet vastapäivää kaivon ympäri, ennen kuin katsot. Näin tehtiin ainakin Pomarkussa.

* Kierrä kolmikulmainen pelto kolme kertaa alastomana. Kolmannella kerralla tuleva puoliso tulee vastaan.

* Kieri juhannusyönä alastomana kasteisella niityllä.

* Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Jokainen kerta, kun käki kukkuu on yksi vuosi lisää sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku ollenkaan, tulee sulhanen jo samana vuonna.

*On hyvä jos silmiäsi kirvelee juhannuskokolla. Juhannuskokon savu kiemurtelee sen luokse, jonka häitä vietetään pian.

* Laita pään alle kupariraha kun menet nukkumaan. Nouse aamulla reippaasti ylös ja lähde kävelemään, ensimmäinen vastaan tuleva mies, on tuleva puolisosi. Onneksi nykyäänkin löytyy kupariraha helposti, jos lompakosta löytyy yhden, kahden tai viiden sentin kolikko.

* Tee yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele ja laita se tyynyn alle, ja näe unta tulevasta puolisostasi.

* Laita vasemman jalan sukka väärin päin ja tuleva puoliso tulee uniisi.

Lähteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustaika

http://www.naimisiin.info/html/body_taikoja___enteita.html

http://www.tunturisusi.com/juhannus/taiat.html

Aika moniin taikoihin liittyy alastomana viuhahtelu. Se on varma tapa kiinnittää vastakkaisen sukupuolen huomiota. Jos sulhasehdokkaat tiesivät näistä taioista, he osasivat varmasti olla lähellä mieleisen tytön taikoja.

Juhannustraditiot ovat suomalaisissa kodeissa hyvin samantapaisia. Kotia siivotaan hieman normaalia viikkosiivousta enemmän. Ruokapöytään varataan hieman parempia herkkuja. Alkoholia käytetään runsaasti ja kokkoa poltetaan siellä, missä se on sallittua. Uusia traditioita voi toki keksiä. Kuulin Radio Novan Annika Metsäkedon kertovan omista juhannustraditioistaan. Kaveripiirissä on päätetty jo kauan sitten, että juhannuksena vaatteena on leninki. Se on myös miehillä! Jos on kylmää leninki vedetään farkkujen ja puseroiden päälle, mutta se se on. Annika oli löytänyt tämän vuoden mansikkakuvioisen leninkinsä UFF:liikkeestä. Miehiltä tämä vaatii hyvää huumorintajua, mutta uskoisin vaatekoodin toimivan mitä mainioimmin.

Omaan juhannukseeni kuuluu perinteisesti sauna ja sen jälkeinen meressä viuhatelu sekä myöhemmin omassa mökkirannassa roihuava kokko.

Keskustellaan aiheesta.

Minkälaisia juhannustraditoita teillä tai kavereilla on, tai minkälaisesta juhannuksenvietosta olet kullut?  Minusta tuo Annika Metsäkedon kaveriporukan juhannuksenvietto tuntuu hauskalta.

Laittoman liiketoiminnan kova hinta on henkisesti ja fyysisesti vaurioitunut koira.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kehottaa kaikkia lemmikin hankkijoita välttämään hämäriä koirakauppiaita, jotka ovat usein suomalaisia pentutehtailijoita tai ulkomaisilta pentutehtailta pentuja välittäviä koiratrokareita. HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen muistuttaa, että pentutehtailu on bisnestä, jossa pentuja tuotetaan mahdollisimman paljon ja halvalla eläinten hyvinvoinnista piittaamatta.

– Pentutehtaassa eläimistä otetaan kaikki irti. Rokotuksia ja madotuksia laiminlyödään voiton maksimoimiseksi, mikä altistaa eläimet vakaville tarttuville taudeille. Synnyttävien emojen elimistö rasittuu jatkuvista tiineyksistä. Sisäsiittoisuus on yleistä pentutehtaissa, mikä altistaa koirat perinnöllisille sairauksille. Pennut myös vieroitetaan liian aikaisin emoistaan, mikä saattaa aiheuttaa ongelmakäytöstä, Luukkainen listaa.

Pentutehtailulle tyypillistä on toiminnan piilottelu. Tehtailtuja pentuja kaupataan lehtien ja internetin myyntipalstoilla. Pennun ostohintaan sisältyy usein kuljetuspalvelu eli pentu tuodaan suoraan ostajan kotiin. Pentuja näytetään ja luovutetaan ostajille myös parkkipaikoilla, huoltamoilla ja toreilla. Tällä tavoin pennun hankkinut ei pääse näkemään, millaisissa olosuhteissa eläimiä pentutehtaalla pidetään.

Luukkainen kehottaakin pennun hankintaa harkitsevia käymään aina kasvattajan luona katsomassa, että koirien hyvinvoinnista pidetään huolta.
– Huomiota kannattaa kiinnittää eläinten pitopaikan yleiseen siisteyteen. Pentua ei pidä koskaan ostaa näkemättä emoa. Samalla tulee varmistaneeksi, että pennut ovat siistejä, reippaita ja hoidettuja.

Älä osta paperitonta koiraa

Rotukoiraa ostavan on aina syytä ottaa yhteyttä rotuyhdistykseen ja sen pentuvälitykseen, jonka listoille päässeiden pentujen emät ja isät täyttävät jalostusohjesäännön vaatimukset. Tällaisten pentujen vanhemmille on tehty rodunmukaiset terveystutkimukset. Oikealla rotukoiralla on rekisteritodistus, joka sisältyy kauppahintaan, sekä eläinlääkäriltä saadut paperit, jotka takaavat sen, että koiran terveystaustat ovat selvillä.

Erityisen tarkkana tulee olla, jos koira on tuotu ulkomailta. Ulkomailta tuodun rotukoiran rekisteritodistus voi olla väärennetty, eikä sitä silloin luokitella rotukoiraksi lainkaan. Tuontikoira ei välttämättä täytä muutenkaan Suomen tuontivaatimuksia.

– Usein juuri ne koirat, joilla on puutteellinen maahantulodokumentointi, ovat peräisin pentutehtailta. Kehottaisinkin ihmisiä välttämään koirakauppiaiden välittämien tuontipentujen ostoa. Ennen ostopäätöstä on aina parempi käydä itse katsomassa, minkälaisissa olosuhteissa pentua ja emoa pidetään, Luukkainen sanoo.

Hetken mielijohteesta tai säälistä koiraa ei pidä koskaan ostaa. Koiran ostaminen pentutehtailijalta tai koiratrokarilta tukee epäeettistä bisnestä, jossa eläintä kohdellaan pelkkänä kauppatavarana.

– On syytä muistaa, että pennun ”pelastaminen” pentutehtaasta vapauttaa tilaa jälleen uudelle tehdaspennulle ja edesauttaa toiminnan jatkumista. Vaikka pennusta kasvaisikin kelpo yksilö, on ostajan kannettava vastuu myös sen emosta, jonka osa on pentutehtailla usein kaikista karuin, Luukkainen muistuttaa.

Suomen Kennelliiton hyväksymien rotujärjestöjen www-sivut:
www.kennelliitto.fi/FI/Linkit/Rotujarjestot

Kuva: Tällä suloisella koiralla on paperit kunnossa!

Kommentoi

Tämä uutinen toi minulle tosi pahan mielen. Mitä sinä ajattelet tällaisesta pentutehtailusta? Voiko tällaista saada mitenkään loppumaan?

Tämä on selkeä viesti päättäjille: oppilaat tarvitsevat kouluun toiminnallisia ja soveltavia oppiaineita.

Oppilaiden mielipide on otettava vakavasti uudessa tuntijaossa.

- Nyky-yhteiskunta edellyttää varhaista pärjäämistä, siis itsenäistä arjen hallintaa! Kotitalousopetuksen aloittaminen nykyistä aikaisemmin on osaratkaisu yksin arjessa koulupäivän jälkeen selviytymisessä ja terveyttä edistävien tottumusten luomisessa, sanoo Riitta Cederberg Kotitalousopettajien liitosta.

- Nykyisistä vinoutuneista ruokatottumuksista ja arjen sirpaleisuudesta johtuen kotitalouden opetus on tärkeämpää kuin koskaan ennen, toteaa puheenjohtaja Cederberg. Nykyisen yltäkylläisyyden ja hektisen elämäntavan ansiosta kansakuntamme terveyshaasteita ovat ylipaino ja monet muut terveyttä heikentävät ravitsemukselliset asiat. Välipalaistuminen, laiduntaminen, eli jatkuva pikkusyöminen ajasta ja paikasta riippumatta, energiajuomat, limut ja karkit sekä pikaruokakulttuuri uhkaavat terveyttämme. Kotitaloutta, arjen hallintaan valmentavaa taitoainetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osalle lapsista ja nuorista koulun kotitalousopetus on ainoa mahdollisuus oppia ja harjoitella arjen taitoja, sanoo puheenjohtaja Riitta Cederberg.

- Terveyden kannalta ei riitä, että lisätään liikuntaa, jos samaan aikaan tuhotaan sen vaikutukset käden ja suun välisellä liikkeellä, mättämällä suuhunsa epäterveellisiä välipaloja, jatkaa Cederberg. Tällä hetkellä kotitalous on perusopetuksen vähätuntisin oppiaine. Muista taito- ja taideaineista poiketen kotitaloutta opetetaan vain yläluokilla. Tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä osana omaa hyvinvointia ja elämänhallintaa. Kotitalouden opetus jäsentää ruoka-, ravitsemus-, ympäristö ja taloustiedon konkreettisiksi kuluttajataidoiksi. Kotitalous on elämyksellistä tekemällä oppimista.

Nuoren Suomen tutkimus tuo esiin sen, että lapset toivovat toiminnallisia ja soveltavia oppiaineita.

- Kotitalousopetus on käytännön työmenetelmiä korostava ja monitieteinen oppiaine, joka ponnistaa oppilaille tutuista arjen ilmiöistä. Oppilaan ikäkausi ja edellytykset sekä omasta itsestä ja muista huolehtiminen tulevat luontevasti huomioon otetuiksi.
- Perusopetuksen tavoite- ja tuntijakoa tehtäessä kotitalousopetuksen valinnaisuutta tulee vahvistaa hallitusohjelman mukaisesti läpi koko perusopetuksen, myös 1 – 6 vuosiluokilla nykyisen kaikille yhteisen kolmen vuosiviikkotunnin lisäksi.
- Koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen aikana kotitaloutta opetetaan kaikille oppilaille ainoastaan kolme vuosiviikkotuntia, tavallisimmin kolme tuntia viikossa seitsemännellä luokalla. Se on vain yksi prosentti (1%)  siitä vähimmäistuntimäärästä, jota jokainen oppilas opiskelee perusopetuksen aikana,  toteaa Cederberg.
- Kotitalouden aihealueet ovat niin lähellä, että niiden arvoa ei nähdä. Moniko meistä olisi valmis olemaan ilman ruokaa, puhtaita vaatteita tai siistiä kotia?

Kommentoi

Mitä mieltä sinä olet tästä asiasta? Pitäisikö kotitalousopetus aloittaa jo ala-asteelta?