Ajatusten herättäjiä
Mainitsin ensimmäisessä tekstissäni kirjan Ekovuosi Manhattanilla Colin Beavanilta. Tämä teos on juuri se, joka sai minut viimein tekemään jotain konkreettista, eikä vaan puhumaan.
Kun näin kirjan kirjakaupassa, ja luin takakannen ensimmäinen ajatukseni oli, että ”eikö tuo nyt ole jo yliammuttua?”. Kyse on siis New Yorkilaisesta perheestä, jonka isä päättää toimia puhumisen sijaan. He päättävät pienentävänsä hiilijalanjälkeään niin pieneksi kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa muun muassa; ei käytetä edes julkista liikennettä autosta puhumattakaan, ei hissejä, ei mitään pakattuja tuotteita, ei pesuaineita, eikä edes wc-paperia!
Eikö tunnukin yliammutulta? Mutta kirjan edetessä kaikki tuntuu loogiselta. Colin Beavan on osannut kirjoittaa kirjan aiheesta, jonka me kaikki haluaisimme unohtaa. Hän tekee sen kuitenkin niin, että ei tarvitse ahdistua liikaa eikä tule tunnetta, että haluaisi piilottaa päänsä vielä syvemmälle. Välillä nauroin ääneen kun näin mielessäni miehen, puolitoistavuotiaan tyttären ja harsovaipan. Toisinaan olin vihainen länsimaille ja mietin todella omia hiilijalanjälkiäni. Kirjaan on ripoteltu sopivasti faktaa. Jos haluaa tietää lisää on kirjan lopussa viitteet syvällisempään tutkimiseen.
Vaikka kirja oli vielä kesken, en pystynyt saamaan siitä tarpeeksi tietoa ja inspiraatiota, joten vuokrasin 2008 ilmestyneen Katastrofin aineksia. Sen on ohjannut John Webster. John ja hänen perheensä näyttelevät myös pääosia.
Kyse on suomalais- brittiläisestä espoolaisperheestä, joka päättää elää vuoden ilman öljyä. Eli ilman muoviin pakattuja tuotteita, muoviin pakattuja kosmetiikkatuotteita, ilman autoa tai ylipäätään mitään muovista tehtyä. Tämä oli mielenkiintoinen dokumentti siitä, miten voi keksiä vaihtoehtoja.
Yksi asia yhdisti näitä teoksia, itsestäänselvien asioiden lisäksi. Kummassakin mainittiin, että “herätyksen jälkeen” oli enemmän aikaa perheelle. Lasten kanssa puhuttiin ja leikittiin enemmän. Ekovuosi Manhattanilla kirjan kirjoittaja Colin kertoi, että parisuhde toimi kaikilla osa-alueilla paremmin kun toisen seurassa saattoi olla ilman, että TVn katselu oli sitä yhdessä olemista.
Miten tämä yhtälö voi toimia, kun kaikkeen menee enemmän aikaa ja kun kaikki ei löydykään supermarketista? Uusi elämäntapa pakottaa hidastamaan tahtia, miettimään ja suunnittelemaan etukäteen seuraavaa päivää. Lasten kanssa matkustettiin bussissa tai pyörällä ja ruokaa tehtiin yhdessä.
Me haluamme olla enemmän toistemme seurassa, mutta teemme silti paljon töitä, saadaksemme ostettua seuraavan pelin, jota voimme yhdessä sitten pelata, tai lähteäksemme yhteiselle lomamatkalle, viettääksemme laatuaikaa sitten. Kunpa vaan voisimme tulla aikasemmin kotiin ja nauttia toistemme seurasta jo tänään…
Suosittelen kumpaakin teosta. Ekovuosi Manhattanilla on melko varattu ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa, mutta teosta kannattaa odottaa. Varausmaksu 0,50 € on hyvin sijoitettu kolikko. Tai kipaise videovuokraamoon ja katso Katastrofin aineksia-elokuva.
- Annikki
Pssst! Olen löytänyt ratkaisun pyykinpesuaineeseen, siitä kerron seuraavalla kerralla!
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2010/fi_FI/ekovuosi_manhattanilla/
http://www.filmtown.fi/index.php?page=displaymovie&productid=35204