Sanoista tekoihin! Uusi ekoblogi alkaa.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa itseäni ja toivottavasti muitakin, joita kiinnostaa vihreämpi elämä, löytämään keinot ja tavat säästää luontoa jätteiltä, saasteilta ja kestämättömältä kulutukselta. Olen päättänyt hypätä siihen pelottavaan maailmaan missä muun muassa sanat Ekologinen, Ympäristöystävällinen, Luomu, Lähiruoka, Kestävä kulutus, Luonnonkosmetiikka, Kierrätys ja kaikki ne muut hieman epämääräiset ja pelottavat sanat vallitsevat. Aion ottaa selvää miten aloittaa uusi vihreämpi elämä!
Kirppareilla aloin käydä noin 10 vuotiaana, tosin silloin taisi syyt enemmänkin olla taloudellisia, mutta oli ekoajattelu taustalla silloinkin. Kotiin tulin kaikennäköisten lumppujen kanssa, joita ylpeänä esittelin äidilleni, jonka ilme oli monesti kaikkea muuta kun innostunut! Otin ompelukoneen esiin ja hetken päästä oli uusi luomus käytössä. Ne saivat yleensä yllättyneen, positiivisen kommentin. Mielikuvituksen puutteesta en ole koskaan kärsinyt ja kyky hahmottaa, mitä kaikkea voikaan saada aikaiseksi pienillä teoilla, on pelastanut monet vaatteet ja tavarat!
Kaikkea en enää muista, mitä silloin ajattelin ja paasasin, mutta perhetuttava antoi minulle lempinimeksi ”Teko-eko”. Itse en tietenkään ollut moisesta kovin iloinen, mutta muilla siitä riitti naurua… Päätin myös, että serkkutytönkin pitää olla yhtä eko kun minäkin. Siispä laadin listan asioista mitä luvata luonnon suojelemiseksi. Kummankin piti allekirjoittaa paperi. En tiedä onko listaa jäljellä enää missään, mutta yhden kohdan muistan ja sen olen pitänyt; minulla ei ole ajokorttia.
Noista ajoista on kulunut jo aikaa, mutta suuri osa arvoista on edelleen samoja. Tietenkin kaikki on kehittynyt, niin minä kuin yleinen tietokin. Minusta on tullut tyypillinen kaupungissa asuva nuori aikuinen;
* kierrätän ne helpot ja ”itsestään selvät” ,
* ostan luomua ja reilun kaupan tuotteita silloin kun ne sopivat parhaiten tarkoitukseen ja kukkarolle (ja löytyvät lähimarketista),
* vaatteita (tai siis ”materiaalia”) ostan UFF:ltä, Kierrätyskeskuskesta, Fidasta toisinaan,
* ja jos löytyy lähimarketista pesuaine jossa on Joutsenmerkki ostan sen (ehkä, jos hinta on ok) jonkin toisen tuotteen sijaan.
Eli matkaa on vielä ja paljon!!!
Syy siihen, että nyt päätin aloittaa uuden ekologisen elämän on kypsynyt mielessäni jo jonkin aikaa. Ympäristöaiheisia uutisista kuulee säännöllisesti. On uusia lakiesityksistä, katastrofeja ja muita ”muoti-ilmiöitä”. Googlettamalla löytää helposti useita blogeja aiheesta ja eko on vaan kaikessa mukana nykyään. Itselleni viimeinen sysäys oli kirja Ekovuosi Manhattanilla Colin Beavanilta. Kirjaa on vielä muutama luku jäljellä, mutta se on tehnyt jo nyt lähtemättömän vaikutuksen! Kirjoitan kirjasta enemmän kun olen lukenut sen kokonaan. Jos voi muuttaa elämänsä täysin ekologiseksi Manhattanilla, niin sen voi muuttaa myös Helsingissä!
Tämä on ensimmäinen osa matkastani, jonka päämäärää en vielä tiedä. Aion haastaa itseni ja ympäristöni ja löytää rajoja. Mahdollisesti ja luultavasti läheiseni tulevat saamaan muutaman hermoromahduksen kanssani, koska olen nopeasti innostuva ja kaikki pitää saada ja muuttaa heti! Toivottavasti he jaksavat, minä jaksan ja ennen kaikkea – aion löytää vastauksia ja tavan elää täällä puhtaalla omatunnolla!
Tervetuloa matkalle kanssani!
Annikki
Vihreäviittainen Anna on Annikki, metsän emäntä ja Tapion tytär.
Annikki soitteli metsässä simapilliä ja istui kultaisella tuolilla
kehräten vaskisella värttinällä. Metsän pedot olivat Annikin koiria,
joten oli luonnollista, että karjanhoitajat pyysivät Annikkia, »
juottajaa metisen juoman, katsojaa metisen karjan», varjelemaan karjaa
näiltä koirilta. Annan päivä oli muinaissuomalaisille vuoden lyhin
päivä eli ikivanha suomalaisten talvipäivänseisaus, joka oli yksi
vuoden neljästä auringon mukaisesta merkkihetkestä ja vanhan
viikkolaskun tukipäivistä. Annan päivänä pantiin jouluoluet ja
aloitettiin joulun leipomiset.