Julkaistu 10. 2. 2010 Teksti jooBLOgi, kuvat /kuva Oz 2 kommenttia jooBLOgi

Lupausta ilmassa…ja matolla

Joogasalissa kuuluu pauketta ja ähinää. Luulisi remontin käynnistyneen, mutta ääni lähteekin alkeiskurssin oppilaista, jotka tekevät ensimmäistä kertaa kylkeä venyttävää trikonasanaa.

Haara-asennossa varpaasta tarttuminen saa nivelet ja lonkat naksumaan. Hengityksen ääni hiljenee. Kaikki keskittyminen tuntuu olevan tasapainossa ja jäsenten ojentamisessa. Osa heistä on ehkä unohtanut hengittää. Kävelen oppilaalta toiselle avustaen kevyesti. Vain pieniä sormenpääkosketuksia. Joillakin avautumisen äänet kuuluvat hentoina napsahduksina. Kuin näppäilisi eläviä soittimia. Uusi vuosi on tuonut kehot viritykseen.

Vuoden alku on täynnä lupausta. Joillekin se on luopumista: tipaton, sokeriton, jopa kahviton. Toiset haluavat kokea uutta kuten ystäväni Jocke Tallinnassa, joka kokeilee raakaravintoa 30 päivän ajan: www.ashtanga.ee/jockes-blog/. Kaikilla on kuitenkin halu löytää jotain, ehkä parempaa. Moni on uskaltautunut joogasalille. Oli hauska palata opettamaan uusia astangeja mielen löytöretkelle. Alkeiskurssilla ei ehkä kannata puhua liikaa ajatusten virrasta ja sydämen aaltoilusta, vaan ensin on opittava tutustumaan lihaksiin, jänteisiin ja luustoon. Siihen tarvitaan hengityksen voitelua, jotta he selviytyisivät ajatusten pyörteissä. Astanga on mielen koskimelontaa.

Mitä jooga voi sitten luvata? Astanga on niin monipuolinen kehon hyvinvointiharjoitus, ettei siitä voi erotella erityistä mainitsematta toista. Lista olisi pitkä ja tästä löytää Yoga Journalin asiantunti-jalääkärin kattavan litanian joogan yleisistä vaikutuksista: www.yogajournal.com/health/1634. Astangan viisaus piilee rauhoittavassa ja keuhkoja avaavassa ujjayi-hengityksessä. Siitä lähtee rullaamaan terveyttä uhkuva ketjureaktio, joka heijastuu koko elämään. Varsinkin joogatauolle jääneet kertovat, miten hengityksen ja asanoiden vaikutusta jää kaipaamaan. Itse tunnistan sen myös, kun aamuisen pranayaman vuoksi teen ”vain” seisomasarjaa. Vaikka on rentoa tehdä lyhyempää harjoitusta, niin samalla iso kissaeläin sisälläni kuolaa pitkän, jokaisen jänteen ja säikeen virittävän lämpimän venytyksen perään. No, hyvä mielen harjoitus hyväksyä tilanne, vaikka välillä soimaan itseäni löllöilijäksi. Ainahan voisin herätä aikaisemmin, just joo.

Toivon sydämestäni, että uudet joogit jaksaisivat kokeilla astangaa tarpeeksi kauan, jotta he tuntisivat sen vaikutukset. Kestää hetken ennen kuin keho alkaa avautua vuosien  tiivistymistä. Jo koulussa alkaneet röhnöttäen istumiset, vähemmän praaniset ruokavaliot, tunne-elämän mollivoit-toiset jenkkakahvat tai velvollisuudentuntoiset itsensä unohtamiset ovat varastoituneet solutason värähtelyyn matalina taajuuksina. Uudelleenviritys vie aikansa. Salilla kaikuu ‘vähitellen, pikkuhiljaa’ -mantra. Toivottavasti  jo lyhyt joogakokemus antaa keholle uuden soinnin ja mielelle kirkkaamman taajuuden. Varsinkin kun aloittaa säännöllisen mysore-harjoittelun, niin voi kokea syvempää merkitystä. Hengityksen seuraaminen omaan tahtiin kesyttää mielen kehon tuntemuksiin. Ja siellä rauhallisissa venytyksissä pulpahtelee hiljaisia hetkiä, jolloin kaikki on lämpimän hikistä läsnäoloa. Kun oma keho tuntuu liikkuvalta henkäykseltä, joka puhaltelee ajatuksen pilviä tahtonsa mukaan. Silloin solujen hertsi-sinfonia soi kauniisti koko päivän. Lupaus täyttynyt hetkeksi…