Umami muualla Facebook

Julkaistu 28. 12. 2009 Teksti Umami Yksi kommentti jooBLOgi

Hoitola Kovalam

Metrien korkuinen aalto alkaa murtua edessäni ylhäällä. Pysähtyneen hetken aikana näen vesimassan putoavan päälleni auringon valon loistaessa veden kuohun läpi. Viime hetkellä sukellan eteenpäin aallon alle ja tunnen kuinka veden paine ja pyörteet tempovat kehoani. Pysyn tikkusuorana ja jälleen kerran annan Kovalamin aaltojen hieroa itseni päästä varpaisiin.

Astangaheimon kokoontuminen Etelä-Intian Kovalamilla on kokonaisvaltaista hoitoa. Joulun jälkeen meitä on jo 110-120 jookia tiristämässä hikeä maestro Linon aamuissa. Väen lisääntyessä  ensimmäisen ryhmän aloitus on aikaistunut vartin yli viiteen. Silloin lähitemppelien aamumantrat ovat alkaneet, moskeijan rukouskutsu erottuu kauempaa, eri linnut avaavat ääntään. Selkeimpänä väreilee kymmenien joogien ujjayi-hengitys, joka sekoittuu vaimeaan aaltojen kohinaan. Joogien itsehoitolaitos on auki muutaman tunnin. Onneksi maestron ei yksin tarvitse kaitsea koko sessiota, vaan häntä avustavat Rooman ja Milanon opettajat. Ja pari stadilaista, Magnus ja minä. Tuleepahan todistettua, että myös avustaessa hikoilee valtoimenaan, vaikka oman harjoituksen aikana luulen antaneeni kaikkeni. Paita olisi vitsi. Se painaisi pari kiloa.

Kovalam hoitaa koko kehon. Itselläni astangaa seuraa yleensä hedelmäsalaatti ja tomaatti-oottapam, joka näyttää intialaiselta pizzalta, kun riisijauholätyn päällä on tuoretta tomaattia. Dippaan käsin lätyn palasia kolmeen chili-kookos-kasviskastikkeeseen. Mehuina vaihtelevat papaija, punainen banaani&rypäle, porkkana&omena&inkivääri. Ravintola Suprabhathamin omistaja Krishna hioo suomen taitojaan huutelemalla kukkuluuruuta. Harjoitus kiihdyttää ruokahalun. Onneksi lounas ja illallinen ruokkivat makuhermoja lisää, nam.

Aamiaishieronnan jälkeen moni astangi suuntaa ayurvedisiin hoitoihin, vaikka vahvan astangan kanssa se voi olla joillekin liian vahva kokemus. Suurin piirtein kehoni tuntien olen kuitenkin joka vuosi antanut Dr. Panickerin räätälöidä sopivan hoitojakson. Tänä vuonne se kesti 12 päivää. On aina yhtä eksoottista maata alasti tatamilla kattoköydestä pitelevän hoitajan jalkojen antaessa vahvaa mankelointia. Öljyhierontojen lisäksi minua on töpötelty kuumaan monen öljyn sekoitukseen upotetuilla 30 yrttiä sisältävillä pusseilla. Niillä on höyrytetty myrkkyjä kehosta ja vahvistettu hermoratoja. Seuraavaksi uiskentelin lämpimässä riisimaidossa yrttipussukoiden levittäessä valkeaa kelmua iholleni. Olin suuri niljakas vauva. Puolta kääntäessä piti varoa, etten pudonnut hoitopöydältä. Lopuksi sain muutaman päivän yrttisoppaa otsani päällä roikkuvasta ruukusta. Hyvin rauhoittava kokemus tuntea lämpimän nesteen valuvan otsalta päälakeen. Muutama rento korahdus kuuluu asiaan.

Kaikkien aistien hoidoissa ruokailut hierovat myös sydäntä. Sosiaalisissa herkutteluissa jaamme menneen vuoden ja otamme vastaan uuden. Unohdamme ajan, kellumme irti arjesta. Välillä mietimme, mikä päivä on. Tai minkä kakun söisi jälkkäriksi. Joulupäivän perinteisellä lounaalla lähes 100 astangia pursuu jaettua iloa. Joidenkin kanssa olen jakanut kokemusta vuosien ajan. Toisten kanssa olen sukeltanut aalloissa olkapäät kolisten kohti rantaa. Meri on minulle yhtä tärkeä kuin jooga. Ainakin vietän aalloissa saman ajan kuin matolla. Vahvojen aaltojen energisoiva vaikutus on mahtava. Myös ruokahaluun. Kovalamin arjessa kokemus syntyykin monipuolisesti kehon kautta. Hiki, öljyt, meri hierovat ihon. Maut voitelevat kehon. Yhdessäolo tiivistää kaiken täydelliseksi  hoitoyhdistelmäksi. Dr. Sami määrää sitä kaikille.


Yksi kommentti

  1. Hirmu mielenkiintoisia ja

    Hirmu mielenkiintoisia ja inspiroivia kirjoituksia, kiitos näistä! Innokkaasti palailen aina näille sivuille katsomaan, josko olisi taas jotain uutta, hauskaa luettavaa :-D

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    aloitteleva astangi

    8. 1. 2010 14.24

Kirjoita kommentti