Umami muualla Facebook

Julkaistu 2. 1. 2011 Teksti Umami Ei kommentteja Matteus

Itämeri

Onko Itämerta suojeltava? On kaksi ehtoa, joiden on täytyttävä, jotta voisimme vastata kyllä. Ensinnäkin, on oltava Itämereen kohdistuva uhka, ja toiseksi Itämerellä on oltava arvoa. Kumpikaan ehto ei yksin riitä toiminnan perustaksi. Jos katsomme Itämeren olevan arvoton, niin sen tuhoutuminen on yhdentekevä asia. Jos Itämereen ei kohdistu uhkaa, suojelutoimiin ei ole syytä ryhtyä, vaikka pitäisimmekin sitä arvokkaana. Näin ollen kysymys Itämeren suojelusta on kahtalainen: mitä arvoa itämerellä on ja mikä sitä uhkaa?

Itämereen kohdistuvat uhat ovat ensisijaisesti rehevöityminen ja öljyonnettomuudet. Rehevöitymisen katsotaan aiheutuvan ihmisen välinpitämättömästä toiminnasta. Suurimmat kuormittajat ovat maatalous ja kaupungit, jotka yhdessä muodostavat lähes 100 % Itämereen kohdistuvasta typpi- ja fosforikuormituksesta. Ihmisen toiminnalla on näiltä osin suora yhteys Itämeren rehevöitymiseen. Laajamittainen öljyonnettomuus, jollaiseksi öljytankkerin karille ajo voisi aiheuttaa, olisi sekin ihmisen aiheuttama. Näyttää siltä, että Itämeren suurin uhka on ihmisen huolimaton, lyhytnäköinen ja piittaamaton toiminta.

Miten on toisen välttämättömän ehdon laita, eli mitä arvoa Itämerellä on? Itämeren valuma-alueella asuu n. 85 miljoonaa ihmistä, heistä vain harva rannan tuntumassa. Se joukko, joka saa elantonsa Itämerestä, ja jonka taloudellinen hyvinvointi on suorassa suhteessa Itämeren hyvinvointiin, on häviävän pieni. Niinpä en katso olevan mahdollista perustella Itämerensuojelua välineellisiin taloudellisiin syihin vedoten. Itämerellä on tunnustettava olevan itseisarvo. Itämeren ”hyvinvointi” on riittävä peruste maatalouden ja yhteiskunnan ravinnepäästöjen kritiikille sekä öljytankkereiden toimintaa sääteleville turvallisuusmääräyksille.

Edellä kuvatut uhat ja ympäristöarvot eivät sinänsä ole ainutlaatuisia globaalissa mittakaavassa, mutta Itämeren erityispiirteet tekevät siitä kriittisen suojelukohteen. Itämeren keskisyvyys on vain 55m, se ei niele pohjattomasti sinne valuvia ravinteita. Se on murtovesialtaana poikkeuksellinen elinympäristö, jossa elää useita erikoistuneita eläinlajeja. Laajamittaisella öljyonnettomuudella olisi peruuttamattomia seurauksia Itämeren tilassa. Karrikoiden voisi sanoa, ettei ”pisara meressä”-idiomi päde Itämeren tapauksessa.

Voisimme kait sanoa, että ihmiskunta on ajautunut hybriksensä tähden tilanteeseen, jossa sen toiminta kääntyy sitä itseään vastaan. Nemesis naturalis, jos niin halutaan. Itämeren tilanne on vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta, jossa ihmisen toiminnan tahattomat seuraukset osoittautuvat sietämättömiksi. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Itämeri on kuitenkin keskeisin, onhan Itämeri osa meidän omaa toimintaympäristöämme.


Aiheet: , ,

Kirjoita kommentti