Julkaistu 30. 9. 2009 Teksti jooBLOgi 4 kommenttia Blogit jooBLOgi

Herkkujoogit

Stadissa on viime päivinä vaeltanut hämmentyneitä joogeja, kun heidän henkis-ruumiillinen kotinsa Gran Delicato on ollut remontissa.

Joku kokematon on eksynyt muihin kahviloihin pettyen toistuvasti, kun kahvi on ollut laimean haaleaa ja purtavat keskinkertaisia. Hyvä mahdollisuus vieroittaa itsensä kahvista, ajattelen, mutta samalla lasken päiviä paluuseen Kostaksen espressotemppelin punaiselle sohvalle. Miten tässä näin kävi? Eikö luomupuuro soijamaidon ja gheen kanssa ollutkaan jooginen täyttymys?

Joogeille ruoka on intohimo. Siitä puhutaan kostein silmin ja suupielin shalassa, kesäretriitin laiturilla ja Intian aalloissa. Astengeille ruoka on arkipäiväisyyden yläpuolella, lähes pyhä lahja. Suupala täyttää meidät maailmakaikkeuden energialla, keho värähtelee hienovaraisemmin. Erityisen hyvin tämä on huomattu Delicaton aamuistunnoissa. On hieno läsnäolon hetki sukeltaa xl-laten vaahtoon ja artisokka-munakoiso-ciapattan öljyihin kehon vielä sykkiessä harjoituksen lämpöä. Mieli on keskittynyt. Jokainen hengitys on tietoinen. Rakennukset voivat sortua ympäriltä, maa järähdellä, pysähtyneen järkähtämättömässä hetkessä aikaa ei enää ole. Joogi nostaa kupin huulilleen.

Astanga herkistää aisteja, kaikkia kuutta. Puhdistuva keho ei hyväksy mitä tahansa ruoka-ainetta, vaan ilmoittaa, jos jokin tökkii. Monen joogaajan ruokavalio muuttuu ajan myötä kasvis- ja luomupainotteiseksi. Jalostetut ruoat jäävät vähemmälle. Joku jopa alkaa kasvattaa omia kasveja. Itse olen jo pitkään seurannut tuotteiden alkuperää ja tuoteselosteita. Se tulee luonnostaan, kun haluan syödä tietoisesti.

Toisaalta tietoinen herkuttelu kuuluu arkeen. Miksi pureskella mitään otsa rypyssä, kun voi nauttia joka mausta. Monivuotinen joogani vaikuttaa siihen, etten välitä pullatuotteista (mikä tahansa pullataikinapohja), vaan makuni on kehittynyt enemmän croissant- ja kakkuosastolle. Liika kermavaahto tosin tukkii monen kakkuelämyksen ja Helsinki on vielä vahvasti pullaperinteen pauloissa, jolloin on vaikea löytää hyviä makuelämyksiä liian vähäisistä leipomoistamme.

Herkkumatkallani on ollut tärkeitä keitaita. Kesäiset astangaleirit Houtskarissa ovat avanneet silmäni hurjan maukkaalle vegaaniruoalle kiitos kokkitaitelijoiden Magnuksen ja Riitan. Intian Keralassa olemme joogien kanssa kaapineet höyryäviä kastikekulhoja tyhjiksi silmiä nautinnosta pyöritellen isäntä Krishnan huudellessa oppimaansa “kukkuluuruuta”. Muutaman vuoden takainen astangakesä Pariisissa vei kahvilaterasseilta leipomoiden lasivitriinien herkkiin näkyihin. Nam, sitä omistajien intohimoista ylpeyttä herkuistaan. Ohjatessani viime syksynä Chicagossa naapurustossa oli mahtava leipomo (www.alliance-bakery.com), jonka omistaja oli kilpaillut Pariisissa erikoisuutenaan jälkiruoat. Muistaakseni hän oli yhdeksäs, mutta meille hän oli ykkönen. Erityisesti mantelicroissant oli suutakosteuttava tajunnanlaajentaja.

Itselleni kahvi liittyy syömiseen, joten aika harvoin juon pelkän kahvin. Välilllä lasken leikkiä, että ilman Delicaton kosmista lattekokemusta tuskin joisin sitä enää lainkaan. Toisille kahvi on hermostollinen ja suolistollinen välttämättömyys. Minulle se on hieno makunautinto hyvän purtavan kanssa. Aamuespressot merellä on kaunista. Huomaan kyllä kofeiinin hermostuttavan vaikutuksen ja tarkkailen sen stimulaatiota mieleen. Eräänlainen jooginen koe siis, onneksi ei päivittäin. Ja muutaman viikon päästä Intiassa olen pari kuukautta ilman kahvia tehdessäni pranayama- ja meditaatioharjoituksia. Ennen sitä istahdan vielä muutaman kerran Kostaksen keitaan punaiselle sohvalle ja pysäytän ajan.

Lue lisää http://umami.fi/ruoka-juoma/mervi/gran-cafe-delicato-herkuttelukeidas/