Umami muualla Facebook

Julkaistu 2. 11. 2009 Teksti Umami Yksi kommentti Blogit jooBLOgi

Hikisen hunajaista pellavaa

Maestro Pellava Hunajan (Lino Miele) astangamantra väreilee vahvana Annankadun salin aamussa. Nelisenkymmentä joogia toistaa sen keskittyneesti.

Mieli keskittyy hetkeen ja tunnen tuttua kiitollisuutta saadessani harjoitella opettajani Linon kanssa. Loppu-omin aikana koko sali värähtälee ja keho sirisee energiavirrassa. Nostan käteni ja painan kämmeneni yhteen. Hengitän syvään.

Lino Miele on Helsingissä ties kuinka monetta kertaa. Hän on ollut inspiroimassa ja vahvistamassa suomalaista astangajoogaa jo 15 vuotta. Siinä lienee yksi syy meidän astangan suosiolle. Helsingin astangakoulun perustajat Juha ja Petri olivat harjoitelleet jo vuosia ennen Linon tapaamista ja heidän mukaansa Lino sai heidät oikeille raiteille astangan hengityksen ja vinyasa-systeemin kanssa. Loppu onkin tuttua lehtien sivuilta ja tv-ohjelmista. Astangajooga antoi siivet suomalaisille.

Muistan kuinka ensimmäisellä maestron kurssilla odotin avustuksia. En tiedä, mitä halusin. Ehkä maagista kosketusta, jotain kuitenkin. Sain ehkä yhden avustuksen tai kaksi. Ihmettelin, että tässäkö se oli. Mieli halusi enemmän. Luulin kai avustusten tuovan jotain ihmeellistä. Aivan kuin kuuluisan ohjaajan kosketus avaisi enemmän. Kehoa, mieltä? Niin ei käynyt – onneksi. Oivalsin, että on  tärkeämpää keskittyä harjoitukseen. Jatkaa hengittämistä odottamatta mitään. Antaa asioiden tapahtua.

Vuosien myötä olen oppinut luottamaan omaan harjoitukseeni. Omasta hengityksestä on tullut entistä enemmän opettaja, johon luotan. Tällä matkalla olen saanut inspiraatiota kaikista kursseista ja retriiteistä Linon kanssa. Ne ovat olleet hienoja ’Mielen’ keskittäjiä ja kokemuksen syventäjiä. Niiden avulla astanga juurtui tärkeäksi osaksi elämääni. Fyysinen avustus voi kannustaa ja antaa kokemuksen kehon mahdollisuuksista. Yhtä tärkeää on harjoitella intensiivisessä energiassa keskittyneen ryhmän kanssa. Se on yksi Linon vahvuuksista. Voimakkaan harjoitusenergian luominen. Eräänlainen läsnäoleva metaguru tai pranarehtori. Sen tunnelman hengittäminen hieroo sydäntä.

Muistan kuinka Pariisissa ja Chicagossa opettaessani olin kiitollinen siitä, että tulen vahvasta astangaperinteestä. Tunsin, kuinka läsnä oli kaikki Linon ja muiden suomalaisten opettajien antama kokemus. Koin olevani osa Gurujin astangaperinnettä Linon kautta. Ja sitä tunnetta oli helppo jakaa oman ryhmän kanssa. Olla mukana heidän hengityksessään ja nähdä säännöllisen harjoituksen vaikutus jo muutaman kuukauden aikana. Kun kehon ja mielen solmut vaativat vuosia avautuakseen, mutta juuri nyt voi kokea suurta kiitollisuutta jokaisesta keskittyneestä hengityksestä. Muut asiat seuraavat ajallaan.

Olen tietenkin saanut tuta maestron kosketuksen. Joskus se on ollut harjoitusta tukeva avustus, usein myös vaativa suullinen ’Sami, why!’ tai taaksetaivutusten hitautta kannustava ’boom-boom-boom!’. Lohkaisen jotain vitsikästä voittaakseni aikaa. Mieli haukkoo pari lisähengitystä. Olen kiitollinen, että minulla on monivuotinen yhteys Linoon. Itselläni se kehittyi vähitellen harjoitus harjoitukselta ja siitä syntyi luottamus harjoituksen viisauteen. Ei niin, että istuisin opettajani jalkojen juureen katsomaan ylöspäin, vaan kuinka yhdessä olemme istuneet jakamaan höyryävän pastakattilan herkullista sisältöä. Samalla lämmöllä, jolla Lino on syventänyt joogakokemustani, niin samalla rakkaudella hän on täyttänyt lautaseni. Ehkä siinä on minun opettajani salaisuus. Joogin sydämeen vatsan kautta.


Aiheet: , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Sami, hieno kirjoitus

    Sami, hieno kirjoitus :)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Sanna (S'pore)

    3. 11. 2009 15.47

Kirjoita kommentti