Umami muualla Facebook

Julkaistu 13. 10. 2009 Teksti Umami 3 kommenttia Blogit jooBLOgi

Lentävät matot

Tuuli heittää märän syksyisen lehden ikkunaan. Joogi säikähtää ja avaa pinnallisin yläkeuhkohengityksin häthätää googlatun nettisivun.

Tärisevin sormin hän selaa sopivia lentoja, kokemuksesta jopa vertailee niitä. Mutta ennen kuin lehti on ehtinyt pudota, joogilla on jo lennot varattuna lämpimään joogalandiaan. Jälleen voi hengittää syvään ja antaa tuulen tuivertaa.

Perinteinen rituaali on toistunut monessa suitsukesavuisessa kodissa. Kesän lämmön vielä viipyillessä facebookin kuvissa syyskuun valo rentoutti joogit tyytyväisyyteen, mikäs hätä tässä. Nopea lämpötilan pudotus normaaliin, yhdessä yössä kellastuneet lehdet ja niiskuttavat nenät antoivat varoituksen. Joogit heräsivät tulevaan puolivuotiseen pimeään. Selkäytimestä aktivoitui perinteiset voivottelumantrat ja Suomesta tulikin vaikea paikka elää. Ja siihen ei tunnu auttavan joogakaan. Mieli ei halua hyväksyä pimeän tuloa. On siis päästävä lämpimään valoon. Mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Juu, olen etuoikeutettu, kun minulla ei ole viikon talvilomaa. Tai kahden. Tänä vuonna lennän Intiaan pariksi kuukaudeksi. Ensin hengitän 4 viikon pranayama-kurssilla, sen jälkeen istun hiljaa 10 päivän Vipassana-meditaation, lopuksi kellun Kovalamin aalloilla Lino Mielen talvehtimispaikassa. En tunne pakkoa päästä pois Suomesta talvella, sillä ”viihdyn” myös pimeässä kylmässä. Eihän se ole ollut enää kylmä vuosiin, lumeton valoton kylläkin. Toisaalta astangaharjoitus lämpimässä kosteudessa syventää kokemusta entisestään. Kun ei tarvitse kuin hengittää ja  syödä. Sukeltaa aaltoihin. Yksinkertaista.

Vahvimmat harjoitukseni olen tehnyt Intiassa opettajani Linon ohjauksessa. Sen takia olen lentänyt Etelä-Intiaan Kovalamiin jo puolen tusinaa kertaa. On hauska harjoitella ympäri maailmaa saapuvan astangaheimon kanssa. Hengata. Syödä. Olla. Päästää irti kaikesta arkisesta ja keskittyä viikkojen ajan kehon ja mielen tuntemuksiin. Sukeltaa syvemmälle itseensä tietäen, että sisäinen matka on hidas. Muistaen, että todellinen muutos juurtuu hitaasti. Siten siitä tulee ehkä pysyvämpi.

Muutama vuosi sitten oli sydäntäavaava kokemus harjoitella Gurujin ohjauksessa Mysoressa ja kokea kiitollisuutta hänen läsnäolostaan. Oli hyvä tavata opettajani opettaja. Ja jatkaa harjoittelua.

Astangeilla on monia paikkoja avata mattonsa Intiassa. Mysore, Goa ja Kovalam ovat varmaankin suosituimmat. Mysoressa Sharath ja Saraswati jatkavat Gurujin perinnettä ja siellä voi laajentaa tajuntaa opiskelemalla sanskritia, mantroja ja pranayamaa. Goaan virtaa kuuluisia opettajia ja siellä pääsee myös Petri Räisäsen käsittelyyn, jos ei ehdi hänen Thaimaan retriitille. Keralassa Kovalamin aallot ja herkulliset kastikkeet herkistävät mielen Linon aamujen jälkeen. Jatkuva aaltojen kohina käy mantrasta. On puhdistavaa tuntea päälle kaatuvan vesimassan hierovan päästä varpaisiin. Jos kyllästyy kookoksen imeskelyyn niin läheisessä Trivandrumissa voi väistellä kaikkea liikkuvaa ja hankkia metritolkulla mitä tahansa kotona kaappiin unohdettavaksi. Monille Kovalamin ayurvediset hoidot saavat kehon ja mielen taas raiteilleen, vaikka yhdessä aamuisen astangan kanssa ne voivat olla liian vahva kokemus. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi istahdan poppamieheni Dr. Panickerin kanssa nielemään hänen keittämiään yrttitököttejä ja kuuntelemaan maailmankaikkeuden sydänääniä.


Aiheet: , , , , , , , , , , , , ,

3 kommenttia

  1. Vähemmästäkin matkakuume nousee...

    Vähemmästäkin matkakuume nousee…

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Magnus Appelberg

    14. 10. 2009 19.04

  2. Tahtoo pois täältä

    Tahtoo pois täältä Suomesta :(

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Prk

    16. 10. 2009 16.30

  3. Hyvää matkaa! Ehkäpä

    Hyvää matkaa! Ehkäpä minäkin joskus, jossain..mutta nyt vasta alkutaipaleella.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Heidi

    19. 10. 2009 9.21

Kirjoita kommentti