Umami muualla Facebook

Julkaistu 19. 11. 2009 Teksti Umami Ei kommentteja Blogit jooBLOgi

Prana jammaa

Tartun lavuaarin reunalla pönöttävään parin litran täyteen metallikannuun ja nostan sen huulilleni. Kulauttelen haalean lämmintä suolavettä pitämättä sen suurempia taukoja mitä nyt vinkkaan silmää viereiselle joogille, joka juuri työnnettyään ohuen kumiletkun nenän kautta suuhunsa yrittää sormin kurotella kitalaen takaosasta pilkistävää letkun päätä.

Annan veden täyttää vatsaani ja tunnen sen pinnan kohoavan. Naapuri on alkanut liikuttaa letkua edestakaisin nenän ja suun kautta. Nielaisen viimeiset pisarat ja nojaan rennosti lavuaarin ylle. Työnnän sormet kurkkuuni ja aloitan tavallisen päiväni Lonavlassa, Intiassa.

Kaivalyadhama on Intian vanhin joogainstituutti, jossa tehdään tieteellistä ja filosofista tutkimusta joogan vuosituhantisesta perinteestä. Swami Kuvalyanandan vuonna 1924 perustama keskus on julkaissut lukemattomia tuloksia hengitys- ja asana-harjoitusten fysiologisista vaikutuksista rakentaen siltaa kokemuksen ja nykytiedon välille. Viime vuodet toimintaa on johtanut pranayama-mestari Tiwari, jonka energisessä opissa olen hengittänyt syvempään kuin koskaan.

Harjoittelemme hengitystekniikoita kaksi kertaa päivässä, minkä lisäksi teemme rauhallisia asanoita iltapäivisin. Täällä astangajooga on vain yksi traditio muiden joukossa, joten ehtiäkseen harjoitella meitä on aamuviiden jälkeen muutama intoilija kohisemassa ennen ensimmäistä sessiota Tiwarijin kanssa. On hienoa lopetella auringon noustessa kukkuloiden takaa. Tavallaan tämä on joogalomaa asanoista, koska teen lyhyttä sarjaa. Sitäkin enemmän sukellamme kehon eri järjestelmiä puhdistaviin kriya- ja pranayama-tekniikoihin.

Tuntuu luonnolliselta olla aloittelija, koska toivon juurruttavani arkeeni säännöllisen harjoituksen. Olen usein pohtinut astanga-pranayaman jo alkuvaiheen voimakkaita bandha-lukkoja ja hengityksen pidätystä, ja ajatellut tekniikan olevan ehkä liian vahva aloitus joogien pranayama-tiellä. Kerettiläisesti olen epäillyt sen jopa olevan kynnys monen säännölliselle harjoitukselle, vaikka itse olenkin tuntenut sen suotuisat vaikutukset, jos espressojen vähentäminen luetaan sellaiseksi. Innostava opettajamme Tiwariji on sormi viuhuen painottanut pranayaman tärkeyttä, koska sen avulla voimme koulia aivojen ja kehon ei-tahdonalaisia hermoratoja entistä enemmän hallintaamme. Säännöllinen harjoitus kuulemma näkyy mielen poukkoilun vähenemisenä ja persoonan muutoksena. En kysynyt, kuinka monen vuosikymmenen päästä. Luotan hänen kokemukseensa.

Kehon harjoitusten lisäksi meillä on ollut ilo tavata instituutin muita opettajia, jotka ovat luennoineet pranayaman ja joogan fysiologis-psykologisista puolista. Samalla olemme saaneet aimo annoksen joogafilosofian vuosituhantista perinnettä lainauksina Patanjalin joogasutrista, Yogapradipikasta, Gitasta jne. Näin olemme yhteydessä joogan kaikkien osien kanssa, ettemme vahingossakaan kuvittelisi sen olevan vain fyysinen asentoharjoitus. Alkaakin tuntua, että olen  kokematon asanaeläkeläinen, kun vasta vuosien asanapyllistelyn jälkeen yritän vahvistaa myös muita osa-alueita.

Toisaalta muistutan itseäni, kuinka fyysinen astangaharjoitus on ollut upea tapa puhdistaa ja vahvistaa kehoa entistä hienovaraisemmalle maailmankaikkeuden prana-energian virtaamiselle. Monelle riittää lisääntynyt keho- ja itsetuntemus sekä terveyden koheneminen. Toisille taas joogapuu antaa monta oksaa kiipeiltäväksi, mikä tukee elämänmittaista kehittymistä tietoisemmaksi itsestään ja todellisuudesta. Kukaan ei vaan kertonut, että se käy työstä, joten chantaten työtäin teen. Siispä työnnän sormet kurkkuuni ja annan vatsalaukkua puhdistavan kirkkaan limaisen suolaveden ryöpsähtää lavuaarin. Hetken olen puhtaampi ja hyvin, hyvin läsnä.


Aiheet: , , , , ,

Kirjoita kommentti