Umami muualla Facebook

Julkaistu 31. 3. 2013 Teksti Hannele Eklund Yksi kommentti Musiikki

Sinkkukeikka

Piipahdin pyhinä ruokakaupassa. Hankintatarpeet olivat pienet, joten ostoskärryn sijaan suuntasin kohti koripinoja. Markettini yllätti minut. Tavallisten sinisten rinnalla oli reippaan oransseja koreja, joiden edessä suuri kannustava kyltti: ”Ota tästä sinkkukori”. Viestin varmistukseksi myös korin kylkeen oli painettu näkyvin kirjaimin kantajan todennäköinen siviilisääty.

Hetken hämmennyksestä toivuttuani päädyin kantamaan hankintani ilman näkyvää ’haku päällä’ -viestiä. Kori-case jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Miten tähän pitäisi suhtautua? Oma ensireaktioni oli klassinen ujostelu ja ympärille pälyily, kantaako täällä kukaan oranssia koria? En kyllä kehtaa olla ainakaan ensimmäinen, saati ainut. Eikä ole tukkakaan hyvin. Etenin hankintojeni viitoittamaa polkua hyllyjen välissä pohdiskellen muodikkaaksi tullutta vinkkiä uuden ihmissuhteen löytämiseksi vaikkapa ruokakaupasta.

Naistenlehtien parisuhdeasiantuntijat kannustavat innokkaasti tekemään tuttavuutta ostosten perusteella. Katseet kohtaavat, kun huomaat kärryn, jossa on vain yksi valmisateria ja väsynyt ruukkubasilika. Sinun kaksi porkkanaasi, maitolitra ja tuorepasta toimivat keskustelun avauksena, kenties alkuna kauniille tarinalle.  Lähimarkettini on ottanut vinkistä vaarin ja ryhtynyt tositoimiin: rasittavan risteilyn tai harvinaisiksi käyneiden rusettiluisteluiden sijaan, tervetuloa antautumaan kohtalon mahdollisuuksille ostosten lomassa! Sitä paitsi oranssin korin kantaja välttyy noloilta väärin tulkinnoilta. Riski tarmokkaan flirtin menemisestä hukkaan pienenee olennaisesti.

Eri syistä yhden hengen talouksissa eläviä on valtava määrä ja ikähaarukka laaja. Viihdeteollisuus haistaa yhteiskunnan trendit nopeammin kuin yksikään asiantuntija, niinpä lehdet ja tv tarjoavat mitä mielikuvituksellisimpia mahdollisuuksia julkiseen parin hakuun. Eikä siinä mitään, kukin deittaa tyylillään. Tosiasia kuitenkin on, että valtaosalla yksineläjistä on aitoa, usein kipeääkin, kokemusta yksinäisyydestä. Mukavia, tavallisia arjen asioita olisi kiva jakaa jonkun kanssa. Kynnys mennä yksin vaikkapa teatteriin tai elokuviin voi olla yllättävän korkea, miten sitä nyt muiden keskellä yksin nauraa, kyynelehtimisestä puhumattakaan.

Konsertit ovat selvästi hyödyntämätön resurssi ihmissuhdebloggaajien palstoilla. Trendisettereiltä on jäänyt huomaamatta, miten mainion mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä konserttisali tarjoaa.  Sarjalipun haltija tutustuu nopeasti säännöllisesti samoissa konserteissa kävijöihin, kertalipuilla voi tupsahtaa vaikka kenen viereen.

Vieruskaverin kanssa on luontevaa vaihtaa hyvän illan toivotukset ja vaikkapa pari sanaa illan ohjelmasta. Aplodien lomassa kommentoidaan kuultua ja vaihdetaan ajatuksia solistin asuvalinnasta tai kapellimestarin näkemyksestä. Väliajalla voi heittäytyä juttusille konserteissa tutuiksi tulleiden kanssa. Aivan yhtä luontevaa on olla itsekseen, puhumatta kenenkään kanssa ja lueskella paussilla ohjelmalehtisen taiten kirjoitettuja teosesittelyjä. Konserttisalissa on aito mahdollisuus kokea elämys ja yhteisön läsnäolo itselleen sopivimmalla tavalla, ekstrovertisti tai introvertisti.

Yksinäisyyden torjuntaan mainion mahdollisuuden tarjoavat myös orkestereiden ystäväyhdistykset, jotka järjestävät jäsenilleen mm. mielenkiintoisia taiteilijatapaamisia ja konserttimatkoja. Jutunjuurta löytyy loputtomasti, kun tapaamisissa kohtaavat mitä erilaisimmista taustoista tulevat eri-ikäiset ihmiset, parilliset ja parittomat.

Viikonlopun kauppareissullani ostoskoriin kertyi kaksi pulloa valkaisuainetta, kodinputkimiestä ja juustofondue-ainekset. Mitä siitä voi päätellä? Että siivoamisen tarvetta on ja putket tukossa? Tuliko tungettua edelliset juustot keittiön viemäriin, onneton uusavuton?

Entä jos olisin ottanut sinkkukorin? Olisinko silloin viestittänyt, että paikat puunataan ennen edessä olevaa kivaa iltaa? Vääriä molemmat vastaukset. Vanha kylpyamme vaati vähän perusteellisempaa käsittelyä, putken avaajaa on hyvä olla kaapissa aina ja lapset tulossa fonduelle. Mutta olisihan se oranssi kori jotain kertonut, jos niin olisin halunnut…

Kun nyt kumminkin viihdyn vähän yksityisemmässä tavassa avautua elämästäni, käytän jatkossakin niitä normikoreja. Sen sijaan tutustun mielelläni yhä laajenevaan joukkoon hauskoja ja mielenkiintoisia ihmisiä käymällä säännöllisesti konserteissa. Tällä viikolla puheenaihetta tarjoaa uusi kapellimestarituttavuus ja muutaman viikon kuluttua Paulon sellokilpailun finaalit. Jälleen paljon kuultavaa, kommentoitavaa ja keskusteltavaa siviilisäätyyn katsomatta!

Hannele Eklund

P.S. Torstaina, 4.4. HKO:n kapellimestarina Karl-Heinz Steffens, Paulon sellokilpailun finaalit 26.-27.4. Helsingin Musiikkitalossa.


Aiheet: , , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Konserttisaliin sinkkulohkot! ;)

    Konserttisaliin sinkkulohkot! ;)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Vips

    2. 4. 2013 14.13

Kirjoita kommentti