Umami muualla Facebook

Julkaistu 7. 7. 2016 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Näyttelyt

Hehkuvien värien mestari

Ester Helenius (1875-1955) on jäänyt Suomen taidehistoriaan hienostuneena ja verevänä värin käyttäjänä. Hänen rakastetuimpia teoksiaan ovat hehkuvat ja aistilliset kukkamaalaukset sekä sinertävään valohämyyn kietoutuvat Pariisin näkymät.

Vasemmalla: Yksinäinen kalla, 1946-49, Hämeenlinnan taidemuseo, kuva: Reima Määttänen

Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä ovat nyt esillä myös muut Ester Heleniuksen taiteen keskeiset teemat, kuten asetelmat, commedia dell’arten perinteeseen kuuluvat harlekiinit ja klassiset tanssiaiheet.

Enkelit, katedraalien sisäkuvat ja Kristus Getsemanessa -tulkinnat heijastavat taiteilijan itämaisen mystiikan, katolisuuden ja teosofian sävyttämää uskonnollista vakaumusta.

Seine, 1947, kuva: Reima Määttänen

Seine, 1947, kuva: Reima Määttänen

Ester Helenius asui ja työskenteli Helsingissä, mutta vietti pitkiä jaksoja myös Pariisissa, joka oli hänelle suuri innoituksen lähde. Heleniuksen yli viisikymmentä vuotta kestänyt ura huipentui myöhäiskauden teoksissa, joiden sisältö pelkistyi ja värit ovat syvän intensiivisiä. Muiden tunnettujen, 1800-luvun loppupuolella syntyneiden naismaalareiden tavoin hän oli päättäväinen ja kutsumuksestaan tietoinen taiteilija, joka maalasi niin kuin parhaaksi näki. Monien naistaiteilijoiden tavoin Ester Helenius tuli säätyläisperheestä ja eli naimattomana.

Ester Helenius syntyi Lapinjärvellä, missä hänen isänsä Mathias Helenius oli pappina. Äiti Thérèse, omaa sukua Cederhvarf, oli ruotsalainen, mutta hän oli muuttanut nuorena sukulaisperheeseen Mikkeliin. Mathias Heleniuksen työ vei perheen Virolahdelle, missä Ester vietti nuoruutensa. Hän kävi Viipurissa ruotsinkielistä tyttökoulua varsin innottomasti, sillä Ateneum ja taideopinnot väikkyivät hänen mielessään koko kouluajan. 17-vuotiaana hän sai lähteä toteuttamaan unelmaansa ja kirjoittautui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun.

hHarlekiini ja ruusu, 1930, Hämeenlinnan taidemuseo, kua: Reima Määttänen

Harlekiini ja ruusu, 1930, Hämeenlinnan taidemuseo, kuva: Reima Määttänen

Opiskeluaika oli innostavaa. 1890-luvun alkupuolella koulussa olivat opettajina Heleniuksen suuresti ihailema Helene Schjerfbeck sekä Albert Gebhard. Jo valmistuneet ja mainetta saaneet taiteilijat pitivät tapanaan pistäytyä katsomassa taideoppilaiden työskentelyä. Helenius tutustui jo opiskeluaikanaan muuan muassa Albert Edelfeltiin, Juho Rissaseen ja Hugo Simbergiin.

Omenankukkia, 1947, Hämeenlinnan taidemuseo, kua: Reima Määttänen

Omenankukkia, 1947, Hämeenlinnan taidemuseo, kuva: Reima Määttänen

Tuon ajan taiteen Mekkaan, Pariisiin, Ester Helenius matkusti ensi kertaa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Pariisista tuli Heleniukselle vuosikymmeniksi lähes toinen kotikaupunki. Sieltä löytyi myös taiteellinen sytyke: impressionistinen ja varsinkin jälki-impressionistinen väritaide.

1920-luvun lopussa Helenius kävi Espanjassa, mikä näkyi joissakin aiheissa. Matka innoitti häntä yhteen kauneimmista kukkakuvista, Espanjalaiseen kukkavihkoon (1929). Kukkakuvat katsottiin erityisen sopiviksi aiheiksi naisille, ja niitä pidettiin sievinä joskaan ei kovin ylevinä taiteen aiheina. Helenius osasi tehdä tästä ”pienestä” aihepiiristä väkevän taiteellisen ilmaisun välineen. Syvän siniselle pohjalle maalatussa Yksinäisessä callassa (1948) on suorastaan jotain majesteetillista.

Lähteet:  Hämeenlinnan taidemuseo ja Rakel Kallion artikkeli Kansallisbiografiassa

Ester Helenius Viipurissa 1926, repro: Reima Määttänen

Ester Helenius Viipurissa 1926, repro: Reima Määttänen

Ester Helenius

10.6.-2.10.2016

Hämeenlinnan taidemuseo

Viipurintie 2, Hämeenlinna

 

 


Kirjoita kommentti