Umami muualla Facebook

Julkaistu 21. 7. 2016 Teksti Liisa Wilska, kuvat KUMU Ei kommentteja Kuvataide

Kylmä katse

Hyperrealismi tai fotorealismi  syntyi 1960-luvun lopun Yhdysvalloissa ja levisi sieltä 1970-luvulla kaikkialle maailmaan. Taidesuuntaukselle on tyypillistä kiinnostus urbaaniin ympäristöön, sen ilmiöihin ja maailmankuvaan.

(Vasemmalla: Miljard Kilk, Aihe Pärnusta (osa teoksesta), 1979)

Hyperrealistisissa maalauksissa kuvataan pikkutarkalla, valokuvamaisella tavalla arjen esineitä, katunäkymiä, valomainoksia ja näyteikkunoita, autoja ja moottoripyöriä, tavaramerkkejä, pikaruokaloita ja muita interiöörejä.

Hyperrealistit käyttävät teostensa lähtökohtana valokuvia sekä jäljittelevät ja tehostavat valokuvamaista esitystapaa. Heidän tavoitteenaan ei kuitenkaan ole välittää todellisuutta mahdollisimman luonnollisena, vaan päinvastoin saada aikaan ”realistista realistisempi” – hyperrealistinen – vaikutelma.  Nämä kuvat muodostavat eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, josta tulee joskus lähtökohta arkitodellisuuden arviointiin.

Jaan Elken: Lokki, 1982

Jaan Elken: Lokki, 1982

Miljard Kilk: Let´s go!, 1979

Miljard Kilk: Let´s go!, 1979

Jaan Elken: Väike Oismäe, 1981

Jaan Elken: Väike-Öismäe, 1981

Hyperrealismin läpimurto Virossa tapahtui vuoden 1975 Nuorten näyttelyssä. Seuraavan vuosikymmenen aikana taidesuuntaus saavutti suuren suosion ja kantoi monenkirjavaa hedelmää. Valokuvamainen esitystapa, jota hyperrealismi jäljittelee ja voimistaa, sai silloisessa neuvostoympäristössä hyvin erilaisia merkityksiä.

Kylmä katse -näyttelyn tavoitteena on tuoda esiin 1970–1980-luvun hyperrealismin hybridisyys ja monipuolisuus. Valokuvan jäljittely oli toisaalta muodikas tyylikeino, joka löi laudalta sosialististen maiden taiteilijoihin kohdistuvan vaatimuksen realismista. Toisaalta taas valokuvasta tuli dialogikumppani ja nykyaikaisen maailmankäsityksen välittäjä, joka linkittyi sen ajan taiteen erilaisiin suuntauksiin – konseptuaalisiin, metafyysisiin, kriittisiin, symbolistisiin ja postmodernistisiin.

Ludmilla Siim: Asetelma

Ludmilla Siim: Asetelma, taustana Tallinna, 1979

Rein Tammik:

Rein Tammik: Poika ja kamera, 1984

Virolaisen hyperrealismin historialliseen katsaukseen on liitetty joitakin fotorealistisia teoksia 2000-luvulta, osin kommentteina, osin laajennuksina. Niille on tunnusomaista valokuvamaisen esitystavan liittäminen ajallisuuteen ja liikkeeseen (sarjallisuuden periaate) tai sen käyttäminen tilantajun muokkaamiseen, samoin kuin valokuvan aineellisuuden tutkiminen.

Kylmä katse -näyttelyssä esitellyt taiteilijat ovat:
Art Allmägi, Jaan Elken, Ülo Emmus, Ando Keskküla, Miljard Kilk, Ilmar Kruusamäe, Holger Loodus, Mare Mikof, Maarit Murka, Lemming Nagel, Kaido Ole, Jüri Palm, Illimar Paul, Urmas Pedanik, Urmas Ploomipuu, Heitti Polli, Kaisa Puustak, Enn Põldroos, Tiit Pääsuke, Tõnis Saadoja, Ludmilla Siim, Vladimir Taiger, Rein Tammik, Enn Tegova, Andres Tolts, Silver Vahtre ja Ignar Fjuk, Irene Virve ja Marje Üksine.

Näyttelyn kuraattori on Anu Allas, näyttelyarkkitehti Anna Škodenko ja graafinen suunnittelija Külli Kaats.

Näyttelyä on tukenut asianajaja Peeter Lepik.

Irene Virve: Uuve ja Ene, 1979

Irene Virve: Uuve ja Ene Peeterin kanssa, 1979

Kylmä katse. Hyperrealismin variaatioita Viron taiteessa

13.05.16–09.10.16  10:00–18:00

KUMUn näyttelysalit, 4. kerros, B-siipi


http://kumu.ekm.ee/fi/


Kirjoita kommentti