Umami muualla Facebook

Julkaistu 15. 1. 2016 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Kuvataide

Näkijöitten sukua – Alpo Jaakola ja Heikki W. Virolainen

Vuoden pimeimpään aikaan  Taide- ja museokeskus Sinkassa avattiin näyttely, joka tuo yhteen kaksi poikkeuksellisen omintakeista ja alkuvoimaista taiteilijaa: Loimaan shamaanina tunnetun Alpo Jaakolan (1929–1997) ja Kalevala-veistoksillaan katsojien sydämet valloittaneen Heikki W. Virolaisen (1936–2004).

Vasemmalla: Heikki W. Virolaisen Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi, 1972. Keravan taidemuseo. Kuva: Pekka Elomaa / Keravan taidemuseo

He olivat molemmat näkijöitten sukua, totuuden etsijöitä, jotka uskoivat parhaiden teostensa syntyneen ulkoisen voiman ohjaamana. Luonnon täydellinen tajuaminen, pelon voittaminen ja toivon virittäminen, siinä joitakin taiteilijoille yhteisiä teemoja. Keravalla marraskuun lopussa avautuneessa näyttelyssä nämä kaksi maailmaa kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran.

Näkijöitten sukua – Alpo Jaakola ja Heikki W. Virolainen -näyttely esittelee maalauksia ja veistoksia 1950-luvulta 2000-luvulle asti. Inkeriläistä verenperintöä kantava Virolainen piti musiikkia taiteen korkeimpana muotona, Jaakola löysi innoituksensa soilta ja metsistä. He uskoivat, että ”rotan ja ihmisen kohtalo on yhtä”, ja että ”sama elämä katsoo meitä kaikista silmistä”.

Keravalla Alpo Jaakolan ja Heikki W. Virolaisen teokset näkyvät myös katukuvassa. Jaakolan Menneiden sukupolvien muistomerkki (1985) sijaitsee rautatieaseman nurkalla ja taiteilijan kotitaloa kerran ympäröineeseen aitaan piirtynyt Huovintien historiaa vuosilta 900-1991 (1984) on nostettu Sampolan alikulun kattoon. Virolaisen pääteoksiin kuuluva Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi (1972-73)   julistaa aina ajankohtaista sanomaansa Keravan Saviolla. Kanniston päiväkodin lapsia vuodesta 1979 ilahduttanut Kala-reliefi  on myös Näkijöitten sukua -näyttelyssä.

Alpo Jaakola: Paavin kuolema

Alpo Jaakola: Paavin kuolema

Loimaan shamaani

Alpo Jaakolan (Loimaa 1929–1997) villissä, klassista kauneuskäsitystä uhmaavassa maalaustavassa hehkuu lämmin sisäinen valo ja luonnon syvä kunnioitus. Mustan huumorin ja ikiaikaisen mystiikan sävyttämät teokset kumpuavat hänen henkilökohtaisesta maailmastaan, vaikka Matissen ja Picasson tuotanto olikin hänen sydäntään lähellä. Turun piirustuskoulussa hän tutustui myös Otto Mäkilään ja hänen surrealistissävyiseen ilmaisuunsa, mutta opinnot jäivät kesken. Yhden lukuvuoden jälkeen Jaakola palasi Loimaalle ja alkoi rakentaa omaa kuvallista maailmaansa, josta 1970-luvulla kasvoi kokonainen patsaspuisto seinämaalauksin koristeltuine rakennuksineen.

Teosofi, mytologi ja Kandinskyn seuraaja

Heikki W. Virolainen (Helsinki 1936-2004) puhalsi uusia tuulia suomalaiseen kuvanveiston maailmaan. Suomalaisten myyttien ohella häntä kiehtoivat mm. egyptiläinen taide sekä primitivismi. Virolainen etsi perimmäisiin kysymyksiin vastauksia taiteen ohella teosofiasta. Hän ei tehnyt eroa ihmisen ja kiven välillä, vaan hänelle kaikki kuului samaan universaaliin yhteyteen. Virolaisen opinnot Taideteollisen oppilaitoksen koristeveistopuolella ja Suomen Taideakatemian koulussa loppuivat ennen aikojaan. Hänet erotettiin lahjattomana. Tämä ei estänyt häntä nousemasta Suomen Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajaksi ja Jaakolan tavoin Pro Finlandia -mitalilla palkituksi eturivin suomalaistaiteilijaksi.
1452227051906

Jaakola-Luominen1962-Henget-esittelevaet-tuotteitaan1966-Virolainen-Uudestisyntynyt-1977-Horuksen-Kala1966-1024x506

Virolainen tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista teoksistaan ja läheisestä keskustelukumppanistaan, Pentti Saarikoskesta tekemästään muotokuvasarjasta. Teosofian ja suomalaisen mytologian ohella Virolaista kiehtoivat mm. egyptiläinen taide ja varhaiset modernistit, erityisesti Wassily Kandinskyn näkemykset taiteen henkisestä sisällöstä. Virolaisen käsissä Väinämöisestä on tullut Suomen kansan päähaltija, henkiolento, jonka tehtävänä on levittää rauhan sanomaa. Kandinskyn tavoin hän halusi kuitenkin nousta esittävän aiheen yläpuolelle ja opettaa meidät näkemään perhosen siivistä kasvavan abstraktin kauneuden.

”Det också fanns mångfald i vår konst under en tid av enfald”, kirjoittaa Dan Sundell HBL:n artikkelissaan 19.12.2015

”Keravan taidemuseo nostaa kaksi omintakeista tekijää esiin marginaalista.”   Timo Valjakka HS.

12139716_1674610929454581_1887564968_n

Näkijöitten sukua – Alpo Jaakola ja Heikki W. Virolainen

28.11.2015 – 28.2.2016

Taide- ja museokeskus Sinkka, Kerava


Kirjoita kommentti