Umami muualla Facebook

Julkaistu 9. 2. 2018 Teksti Liisa Wilska, kuvat Didrichsenin taidemuseo Ei kommentteja Kuvataide

Yhdessä lähes 60 vuoden tauon jälkeen

Ahti ja Maija Lavosen näyttely esittelee taiteilijapariskunnan yhdessä lähes 60 vuoden tauon jälkeen. Esillä on Ahti Lavosen  informalistisia maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa 1950- ja 60-luvuilta sekä Maija Lavosen kokeilevaa tekstiilitaidetta myöhemmiltä vuosikymmeniltä, mm. ryijyjä ja valokuitutekniikalla toteutettuja töitä. Maija Lavosen viimeisimmät teokset ovat vuosilta 2016–2017.

(Vasemmalla Ahti Lavosen teos Valoisa maalaus)

Ahti Lavonen oli Suomen maalaustaiteen 1960-luvun keskeisiä hahmoja – rohkea kokeilija ja osallistuva keskustelija, joka aktiivisesti seurasi sekä kansainvälistä että suomalaista taidekenttää eikä vierastanut omaksumansa avaamista julkisuudessa. Lavosen kansainvälisyys ja tyypillinen materiaali-ilmaisu erottivat hänet ajan muista suomalaisista modernisteista.

Ahti Lavonen aloitti taiteilijauransa 1950-luvun lopussa ja kuoli 11 vuotta myöhemmin vain 41-vuotiaana. Lyhyydestään huolimatta Lavosen ura oli monella tasolla huomattava. Hän oli ensimmäisiä informalistejamme ja kiinnostunut aineellisuutta ja tuntoaistia  korostavista pinnan rakenteista ja materiaalikokeiluista.  Hän käytti karheaa, hiekkaista laastipintaa, kuten Antoni Tapiés ja rakensi kollaaseja säkeistä, rievuista, sanomalehdistä ja muusta ”asiaankuulumattomasta”.  Väreistä jäivät jäljelle lähinnä musta ja valkoinen. Myöhemmin Lavosen teoksiin ilmestyi pop-taiteeseen viittavia väridetaljeja ja usein hopeaa. Teosten muoto oli nelikulmio tai suorakaide, joiden olemusta taiteilija alati tutki ja analysoi teoksissaan. 

Ahti Lavonen: Keltainen U, 1962, sekatekniikka kankaalle

 

Ahti Lavonen: Abstraktio auringolle, 1967, pronssi

Ahti Lavoselle myönnettiin Valtion taidepalkinto vuonna 1965 ja Pro Finlandia -palkinto vuonna 1969. Hänen varhainen kuolemansa 1970 katkaisi määrätietoisen taiteilijanuran sen huipussaan.

Maija Lavosen taiteilijanuran lähtökohdat ovat tekstiilitaiteen materiaalitietoisuudessa ja käsityöläisyydessä. Opiskelu, työskentely, näyttelyt ja tilaustyöt muodostavat toisiinsa liittyvän ketjun, joka ulottuu jo kuudelle vuosikymmenelle. Maija Lavosen materiaali- ja tekniikkavalinnoille on tyypillistä ennakkoluuloton tekstiilitaiteen uudelleenajattelu sekä teoksen kontekstin hyvä ymmärtäminen. Ilmaisultaan pelkistettyjen teosten aiheet liittyvät pohjimmiltaan luontoon.

Maija Lavonen: Sininen ryijy, 2016

 

Maija Lavonen: Taivas itkee, 2017, valokuitu, akryylilevy

Maija Lavonen on tehnyt myös lukuisia julkisia töitä mm. Eduskuntataloon, Suomen Pankkiin, Kansallisoopperaan, eri ministeriöihin ja kirkkoihin sekä toimisto- ja kulttuurirakennuksiin. Hän on saanut Taideteollisuuden valtionpalkinnon 1981 sekä Pro Finlandia- ja Kirkon Engel-palkinnon 1992. Vuonna 1996 Maija Lavonen valittiin vuoden tekstiilitaiteilijaksi.

Yhteisiä ajatuksia

Näyttelyn lähtökohtana on taiteilijapariskunnan yhteinen taidekäsitys: kiinnostus tilaan, materiaaliin, tunnelmaan ja henkisyyteen. Näyttelyssä nähdään Ahti Lavoselta maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia. Maija Lavoselta on esillä mm. ryijyjä, valokuituteoksia ja kirkkotekstiileitä. Lisäksi näyttelyssä on esillä Ahti Lavosen Kustannusosakeyhtiö Otavalle suunnittelemia kirjankansikuvituksia.

Aht Lavonen: Mercurio III, 1964, sekatekniikka kankaalle

Taiteilijapariskunnan ensimmäisestä, Kemissä vuonna 1959 pidetystä spontaanista yhteisnäyttelystä nähdään myös kaksi akvarellia: Ahti Lavosen Ilta Karasjoella ja Maija Lavosen Näkymä Norjan Russenesissä. Didrichsenin taidemuseon kevään 2018 näyttely onkin siis tavallaan Lavosten toinen yhteisnäyttely. Didrichsenit tutustuivat Ahti Lavoseen vuonna 1965 ja hankkivat häneltä neljä maalausta, joista kolme on esillä näyttelyssä.

Ahti ja Maija Lavosen näyttely Yhteisiä ajatuksia avataan yleisölle lauantaina 10.2. Yleisöopastus näyttelyyn klo 13, taiteilija Maija Lavonen on paikalla klo 14 alkaen. Tervetuloa!

Maija Lavonen on paikalla myös lauantaina 17.2. ja 24.2. klo 14.

Maija Lavonen: Pakkasaamu, 1978, ryijy


Kirjoita kommentti