Umami muualla Facebook

Julkaistu 18. 2. 2017 Teksti Mervi Melasniemi, kuvat /kuva Bazar Ei kommentteja Kirjallisuus

Merkityksellinen elämä ja hyvä kuolema

Miltä mahtaisi tuntua, jos yhtäkkiä saisit syöpädiagnoosin? Jokaisella on tulevaisuudensuunnitelmia, vaikka jo huominen voi muuttaa kaiken. Juuri näin kävi Paul Kalanithille, joka kirjoitti sairaudestaan hyvin koskettavan ja henkilökohtaisen Henkäys on ilmaa vain -kirjan (Bazar).

Amerikkalainen neurokirurgi, 36-vuotias Paul Kalanithi oli lähes suorittanut vuosikausia kestävän, vaativan neurokirurgian erikoistumisjakson loppuun, kun hänellä havaittiin agressiivinen keuhkosyöpä. Parhaassa miehuusiässään, työssään taitava ja kunnianhimoinen mies koki äkkipysähdyksen, jollaista ei kenellekään soisi. Hänellä oli urasuunnitelmia, jotka eivät todennäköisesti koskaan tulisi toteutumaan.

Kalanithi oli suorittanut ennen lääketieteen opintojaan tutkinnot kirjallisuustieteessä ja biologiassa. Harkinnassa oli ensin kirjailijan ura, mutta mies päättikin alkaa opiskella lääketiedettä, koska siinä hän voisi auttaa ihmisiä, minkä hän koki elämänsä kannalta merkityksellisemmäksi. Häntä odotti upea ura, koska hänelle oli jo ehditty tarjota neurokirurgin ja tutkijan paikkaa Standfordin yliopistollisessa sairaalassa erikoistumisopintojen päätyttyä.

Erikoistuminen neurokirurgiksi vaati työtä lähes tauotta: vaikeiden aivoleikkausten suunnittelua, potilaiden omaisten tapaamista ennen ja jälkeen leikkausten, pitkiä, äärimmäistä keskittymistä ja taitoa vaativia, monituntisia leikkauksia, päivän päätteeksi vielä paperityöt ja yö- sekä viikonloppupäivystykset. Ei ihme, että Paul Kalanithin ja hänen lääkärivaimonsa Lycyn avioliitto joutui koetukselle, kun yhteistä aikaa ei juuri ollut, ja pari alkoi etääntyä toisistaan. Kun Paul sai kovia selkäkipuja ja alkoi rajusti laihtua, hänen oli hakeuduttava lääkäriin ja magneettikuvaukseen. Kuvissa näkyi, että keuhkot olivat täynnä syöpäkasvaimia ja selkärankakin oli syövän vioittama. Traaginen diagnoosi hitsasi avioparin takaisin yhteen, ja Lucy-vaimo tuki miestään kaikin tavoin loppuun asti.

Paulia hoitava syöpälääkäri määräsi ensin tablettilääkityksen, eikä rajua kemoterapiaa. Lääkitys puri hyvin ja kasvaimet häipyivät suurimmaksi osaksi, joten toivoa paranemiseen näytti olevan. Lääkärinä Kalanithi tietenkin tiesi, ettei kannattanut toivoa liikaa, mutta hän aloitti sinnikkäästi itsensä kuntouttamisen, tarkoituksenaan päästä suorittamaan erikoistuminen loppuun. Kovin ponnistuksin hän onnistui pääsemään parempaan kuntoon, ja hän päätti jatkaa erikoistumistaan, mutta uusissa kontrollikuvauksissa kävi jonkin ajan päästä ilmi, että syöpä oli ottanut erävoiton, kun keuhkoista löytyi isohko kasvain. Nyt aloitettiin kemoterapia, joka oli viedä Kalanithilta hengen.

Paul Kalanithi sai tehtyä erikoistumisopintonsa loppuun vuonna 2014 ja hän ehti nähdä vielä tyttärensä Cadyn syntymän. Kun paranemisesta ei ollut enää toivoa, hän sai viettää viimeiset aikansa perheensä ympäröimänä. Paul Kalanithi kuoli läheistensä läsnäollessa maaliskuussa 2015. Hänet haudattiin pajuarkussa niitylle Santa Cruzin vuorille.

Lucy Kalanithi kirjoitti kirjaan koskettavan epilogin, jossa hän sanoo, että: ”Se mitä Paulille tapahtui oli traagista, mutta hänen elämänsä ei ollut tragedia.”

Kirjan tiedot

Paul Kalanithi
Henkäys on ilmaa vain
Englanninkielinen alkuteos When Breath Becomes Air
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sidottu / 206 sivua
ISBN 978-952-279-380-5
KL 99.1
Julkaisupäivä: 26.1.2017


Aiheet: , , , ,

Kirjoita kommentti