Umami muualla Facebook

Julkaistu 3. 10. 2018 Teksti Mervi Sandbacka, kuvat Kuva WSOY Ei kommentteja Kirjallisuus

Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali

Amerikkalainen kirjailija Philip Roth (s. 19.3.1933, k. 22.5.2018) teki pitkän 60 vuoden uran, minkä aikana hän kirjoitti 30 merkittävää teosta. Häntä on pidetty amerikkalaisuuden loistavana kuvaajana ja armottomana kriitikkona. Amerikkalainen pastoraali -romaani (WSOY) käsittelee Yhdysvaltoja repinyttä 60-lukua juutalaisen Levovin perhettä kohdanneiden myötä- ja vastoinkäymisten kautta. Kirja julkaistiin vuonna 1997, Suomessa vuonna 2000. Roth sai kirjastaan Pulitzer-palkinnon. Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman. Erittäin valaisevat alkusanat kirjan tähän laitokseen on kirjoittanut HS:n kirjallisuuskriitikko Jukka Petäjä.

Hansikastehtailija Lou Levovin perheeseen syntynyt Seymour, vaaleahiuksinen, sinisilmäinen esikoispoika on kirjan päähenkilö. Pojasta kasvaa komea, atleetti nuorukainen, jota aletaan kutsua pohjoismaisen ulkonäkönsä vuoksi ”Swedeksi”.

Urheileva Swede on loistava kaikessa, mihin ryhtyy niin jalka- ja koripalloilijana kuin baseballin pelaajana. Yhteisön ihailema nuorukainen ei hyvästä koulumenestyksestään huolimatta valitse akateemista uraa, vaan jatkaa isänsä rinnalla perheen hansikasyrityksessä.

Swede käy armeijan ja lähtee sotimaan Eurooppaan, palaa, menee naimisiin amerikanirlantilaisen, katolisen Miss New Jerseyn Dawn Dwyerin kanssa, vaikka juutalaisperheessä seka-avioliittoa ei katsota hyvällä silmällä. Pariskunnalle syntyy tytär Merry.

Sweden Jerry-veljen koulukaveri ja ystävä Nathan Zuckerman (Rothin romaaneissa esiintyvää Nathan Zuckermania pidetään kirjailijan alter egona), lempinimeltään Skip, nyt elämänsä ehtoopuolella oleva kirjailija, saa yllättäen kirjeen lapsena ihailemaltaan idoliltaan Swedeltä. Kirjeessään Swede ehdottaa tapaamista kirjailijan kanssa, jotta he voisivat jutella Sweden hiljattain kuolleen isän Lou Levovin elämästä ja siitä ”miten paljon hän kärsi rakkaidensa kokemien järkytysten vuoksi”. Kirjailija tuntee itsensä imarrelluksi pyynnöstä ja hän tapaa Sweden italialaisessa ravintolassa New Yorkissa. Puheeksi tulevat iän tuomat vaivat, molemmilta on leikattu eturauhassyöpä. Swede vakuuttaa olevansa hyvässä kunnossa leikkauksen jälkeen, kirjailijan toipuminen on vielä vaiheessa. Keskustelu pyörii Sweden isän elämäntyön ja Sweden toisesta avioliitosta syntyneiden kolmen pojan tekemisten ympärillä. Nathan pitää keskustelua pinnallisena, eikä hän saa mitään irti Swedestä, joka jää arvoitukseksi. Kirjailija on pettynyt ja Sweden arvostus kokee romahduksen hänen silmissään: Onko Swede tosiaan vain ”pelkkä korea ulkokuori, tyhjyyden ruumiillistuma”? Kirjailija lähtee tapaamisesta perin pettyneenä.

Kirjailija osallistuu luokkakokoukseen, odottaa näkevänsä siellä myös Sweden veljen Jerryn. Kun kokous on jo melkein lopuillaan, kirjailija huomaa Jerryn, joka tulee hänen luokseen. Kirjailija sanoo tavanneensa Sweden, Jerry toteaa, että Swede on kuollut. Syöpä oli edennyt, ja jo kirjailijan tavatessaan Swede tiesi, että loppu on lähellä. Jerry, arvostettu sydänkirurgi, kertoo veljensä elämästä. Kirjailijalle selviää, että hän on täysin erehtynyt arviossaan Swedestä. Nathan tajuaa, että Swede olisi pohjimmiltaan halunnut kertoa itsestään ja kokemastaan tragediasta, mutta jostain syystä päättikin olla kertomatta. Hän alkaa kirjoittaa kirjaa Swedestä.

Sweden esikoinen ja ainoa lapsi hänen ensimmäisestä avioliitostaan, Merry, vauvana kuukausia suoraa huutoa huutanut, sen jälkeen suloinen tyttö, pikkuvanha ja älykäs. Isällä ja tyttärellä on läheiset, hyvät välit. Tytär palvoo komeaa isäänsä ja isä tytärtään. Kun Merry oppii puhumaan, hän änkyttää pahasti. Änkytykseen ei löydy apua, vaikka kaikki mahdollinen tehdään. Änkytys piinaa niin tyttöä itseään kuin vanhempiakin. Teini-iässä tytöstä tulee kapinoiva. Hän liittyy Vietnamin sodan vastustajiin, käy joka viikonloppu New Yorkissa mielenosoituksissa ja kokouksissa. Vanhemmat protestoivat, tyttö jää kotikaupunkiinsa Newarkiin, mutta valmistaa pommin ja räjäyttää sen kaupungin keskustassa. Räjähdyksessä kuolee lääkäri, joka oli matkalla työhönsä. Merry katoaa maan alle. Vaimo masentuu ja saa hermoromahduksen. Elämä on yhtä piinaa. Vaimo haluaa sittemmin aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä toisen kanssa, pari päätyy eroon.

Kirja käsittelee Sweden, hänen vaimonsa ja isovanhempien järkytystä, surua, kauhua Merryn terroriteon jälkeen. Myöhemmin Swede tapaa vaimoltaan salaa poliisia piileskelevän tyttärensä, jolloin käy ilmi, että Merry on osallistunut muihinkin terroritekoihin, joissa on kuollut kolme ihmistä. Nyt tytär elää Newarkissa jainalaisena, hirvittävän laihana ja likaisena saastaisessa loukossa. Tytär ei suostu lähtemään piilostaan ja isä on epätoivoinen. Swede miettii, mikä hänen hemmotellusta, viisaasta tyttärestään teki terroristin ja murhaajan. Mitä hän isänä oli tehnyt väärin, vaikka oli yrittänyt tehdä aina oikein. Ehkä Swedekin haluaa lopulta unohtaa, hänkin menee uudelleen naimisiin ja saa vielä iloita kolmesta pojastaan.

Amerikkaa vaivaa rotuviha, juutalaisvastaisuus, epätasa-arvo, kirja kertoo karun totuuden siitä, mitä amerikkalaisuus oli 1960-luvulla. Eivätkä asiat ole juuri miksikään muuttuneet tähän päivään mennessä. Kirja on syvällinen luotaus amerikkalaisuuteen, jossa amerikkalainen unelma on lakannut olemasta.

Kirjailija toteaa, että kaikille amerikkalaisille rodusta ja uskonnosta riipppumaton yhteinen juhla ”kiitospäivä merkitsi lykkäystä murheille ja torjunnoille eikä vain Dwyereille ja Levoveille vaan kaikille amerikkalaisille, jotka suhtautuvat epäluuloisesti toisiinsa. Se on amerikkalainen pastoraali parhaimmillaan ja se kestää vuorokauden.”

Sain vuosia sitten pojaltani joululahjaksi Amerikkalaisen pastoraalin, nyt kun kirjasta ilmestyi uusi laitos Philip Rothin kuoleman jälkeen, luin sen uudestaan. Kirja on ihmeellisen ajankohtainen edelleen, vaikkakin osin eri syistä kuin 1960-luvulla.


Aiheet: , , ,

Kirjoita kommentti