Umami muualla Facebook

Julkaistu 12. 7. 2010 Teksti Tiia Koskimies Ei kommentteja Keskustelu

Metsän pelko kasvaa

Tiesitkö, että facebookissa on faniryhmä nimeltään Metsä? Sillä on jo yli 38 000 tykkääjää! Itsekin olen liittynyt ryhmään. Toki minäkin metsästä tykkään, sitä on helppo fanittaa. Mielestäni runsas fanimäärä kertoo, että me suomalaiset yhä olemme  ”metsäkansaa” -tai ainakin haluaisimme olla!

Suomi on maailman metsäisimpiä valtioita. Noin 70 % maastamme on metsien peitossa. Eläin- ja kasvilajistostamme noin 50 % on metsälajeja. Metsä ympäröi meitä kaikkialta, joten siltä ei voi välttyä. Erityisen hyvin metsäisyyden näkee lentokoneesta sen laskeutuessa kotimaan kentille. Kerran olin työmatkalla Texasissa. Lähestyimme Dallasin lentokenttää, laskeutumiseen oli reilu puoli tuntia aikaa. Katselin ikkunasta alla viistäviä maisemia, enkä nähnyt koko matkalla yhtä ainoata puuta, saati metsää. Koko kaupunki oli ankeata asfaltti-viidakkoa ja kaduilla istuskeli paljon kodittomia ja köyhiä ihmisiä. Tuolloin mietin, oliko heistä kukaan milloinkaan nähnyt oikeata metsää, saati puiden välistä siintävää sinistä järveä?

Suomalaisilla riittää metsiä minne mennä. Moni sanoo yhä hakevansa sieltä rauhaa ja virkistystä. Mutta sitä myös pelätään yhä enemmän! Oletteko huomanneet, miten pikkuhiljaa myös vieraannumme metsästä? Monenmoiset varoitukset ovat tulleet mediaan. Varokaa susia ja karhuja, varokaa punkkeja, hirvikärpäsiä ja hyttysiä, varokaa käärmeitä, myrkkysieniä ja siitepölyä. Koivun-, lepän-, ja pähkinäpensaan kukkinnasta annetaan kaikissa medioissa tiedotuksia. Nykyisin varoitellaan myös pujosta. Varokaa pujoa, se pitäisi kitkeä pois ihmistä häiritsemästä ja aivastuksia aiheuttamasta!

Minua ihmetyttää miten tähän on tultu? Metsä ei enää olekaan yhtä mukava paikka mennä kuin se aiemmin on ollut. Lapset oppivat jo pienenä, että metsää pitää pelätä. Mistä ihmeestä nuo yhä uudet allergiat ilmestyvät ja kehittyvät?

Putkiremontin vuoksi asun nyt jonkin aikaa maalla. Kaikenlaiset metsän ”pedot” ovat tulleet elämääni. Muurahaiset ovat valloittaneet hirsimökissäni yhden nurkan. Häädän niitä etikka-sitruunaliemellä ja ne pysyvät poissa ainakin jonkin aikaa. Kattolautojen välissä on mehiläispesä. Olkoot, eivät ne ole meikäläisestä kiinnostuneita vaan pörräävät suoraan laudanraosta omiin touhuihinsa. Sisilisko juoksi jalkojeni juuressa. Puusee on täynnä tuulensuojaan saapuneita lukkeja. Kärpäset, paarmat ja muut öttiäiset pilkuttavat ikkunoita suojaverkoista huolimatta. Peura säikkyy minua ja minä peuraa kun aamulla käyn hakemassa lehden postilaatikosta. Onhan noita ”häädettäviä”, jos niille linjoille lähdetään.

Lapsena rakensimme salamajoja metsään. Olin poikamainen ja haaveilin puuhun tehtävästä majasta. Sitä en kuitenkaan jostain syystä saanut. Vieläkin ajattelen, miten mukava olisi ollutkaan kavuta narutikkaita myöten puuhun Viisikoita ja Aku Ankkoja lukemaan ja metsää tarkkailemaan.

Olen sitä mieltä, että lapsemme pitäisi tutustuttaa metsään ja sen lainalaisuuksiin jo pienenä, ettei turhia pelkoja ja vieraantumista pääsisi syntymään. Aikuisen turvallisessa seurassa metsään voi tehdä tutustumisretkiä, vaikka pimeällä taskulamppujen valossa. Sehän olisi jännittävää! Pimeällä metsä tuntuu erityisen uhkaavalta, mutta ihan sama metsä se on niin yöllä kuin päivällä. On hyvä muistaa, että metsä suo monille linnuille ja eläimille myös suojaa.

Metsämörrikoulu on alle kouluikäisten lasten mainio luontokerho. Ensimmäiset metsämörriläiset ovat jo aikuisia. Väitän, että yksikään heistä ei metsää pelkää.

Pelkäätkö sinä? Minkälainen suhde sinulla metsään on?

http://www.metsavastaa.net/metsamorri

Facebookin metsä-ryhmä:

http://www.facebook.com/metsa?ref=search

Metsillämme on myös monta uhkaa, lisätietoja metsästä ja sen hyvinvionnista osoitteessa:
http://www.wwf.fi/ymparisto/metsat/suomen_metsat/


Aiheet: , , , ,

Kirjoita kommentti