This must be the place
This Must Be The Place on pitkästä aikaa elokuva, jonka kaikkien todellisten elokuvafanien pitäisi nähdä. Se on niin sanottu pienimuotoinen elokuva – ei paljon melua eikä tapahtumia, mutta ihana elämys.
Juoni on nopeasti kerrottu: ex-rocktähti Cheyenne elää hissukseen palomies-vaimonsa kanssa Dublinissa ja saa tiedon, että hänen isänsä on kuolinvuoteella. Isä ja poika eivät ole olleet useampaan kymmeneen vuoteen tekemisissä keskenään, mutta Cheyenne lähtee hänen luokseen New Yorkiin. Jos nyt paljastaisin enemmän, niin se veisi pois osan juonen yllätyksestä. Kuten vanha sanonta kuuluu, tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka. Tämä kuvaa hyvin kyseistä draamaa, jota en kutsuisi komediaksi, mutta ironisen hauskaksi kuitenkin. Välillä on pakko naurahtaa ääneen.
Ex-rocktähden hahmo on kerrassaan upea ja mielestäni Cheyenne on Sean Pennyn paras roolisuoritus. Vaikea kuvitella ettei kyse ole oikeasta tosi-tv:stä, koska yksi sellainen päähenkilöineen tulee etsimättä heti mieleen. Kävelytyylistä alkaen kaikki on täydellistä, eikä katsoja voi olla ihastumatta ikääntyneeseen, kapina-ikäänsä jumahtaneeseen rokkariin. Vuorosanoja ei hänellä ole kovin runsaasti, mutta ne on sanottu sitä painokkaammin ja täynnä laajempaa merkitystä. Muissa rooleissa on myös vanhoja tuttuja, kuten vaimo Jane eli Frances McDermond, jota ei pitkään aikaan oltu Suomessa tv:ssä tai elokuvissa nähty, kunnes ”Burn After Reading” ilmestyi ja toi hänet takaisin nykytähtien joukkoon. Uutena raikkaana kasvona on Bonon 20 vuotias tytär Eve Hewson Maryn roolissa. Uskon luontevasti näytelleen nuoren naisen reippaasti nousevaan uraan.
Loistavasta ohjauksesta vastaa Paolo Sorrentino, joka muokkasi elokuvakäsikirjoituksen yhdessä Umberto Contarellon kanssa. Sean Penn oli tutustunut elokuvajuhlilla Sorrentinoon ja sanonut haluavansa joskus tehdä hänen kanssaan elokuvan. Sean pyysi Sorrentinoa soittamaan kun sellainen projekti löytyisi ja tämä mielessään Sorrentino kirjoitti kyseisen tarinan. Kaikki palaset sopivat saumattomasti yhteen. Musiikista vastaa David Burn Talking Headsista ja heidän biisistään – jonka Cheyenne laulaa, mutta ei oikeasti itse esitä – on otettu elokuvan nimi. Ihmettelinkin nimeä aina kyseiseen kohtaukseen saakka.
Upeaa kuvaa riittää koko elokuvan pituudelta. Kauniita ja erikoisiakin maisemtuokioita kuvauspaikoilta Italiasta, Irlannista ja Ranskasta niin, että joskus olisi halunnut pysäyttää kuvan voidakseen ihailla sitä tarpeeksi. Tunnelma pysyi herkkänä koko elokuvan ajan, ja kerronta vei täysin mukanaan. Herkästä ja taidokkaasta elokuvasta nauttii eniten, jos sen pääsee katsomaan päivänäytökseen ilman karkkipussien rapinaa. Ja valtavan hienoa kuvausta on parasta ihastella isolla valkokankaalla, kotona DVD:ltä katsellessa se menettäisi paljon.
This Must Be The Movie You Have To see!