Jussin juhlaa Roomassa
Nyt kun yksi suomalainen juhannus on jälleen eletty ja koettu, tuli mieleeni, miten aikaa sitten vietin juhannusjuhlaa Roomassa. Tuohon juhlaan liittyi olennaisesti yksi Rooman pääpyhäköistä, nimittäin Basilica di San Giovanni in Laterano.
Roomassa on neljä pääbasilikaa: San Pietro (Pyhän Pietarin kirkko), Santa Maria Maggiore (Neitsyt Marian kirkko), San Paolo fuori le mura (Pyhän Paavalin kirkko muurien ulkopuolella) ja San Giovanni in Laterano (Johannes Kastajan Laterani kirkko ). Perimätiedon mukaan jokaiseen kirkkoon on haudattu se pyhä henkilö, jonka nimeä basilika kantaa. Neitsyt Marian kohdalla on poikkeus, sillä hänen ruumiinsahan otettiin taivaaseen.
Basilica di San Giovanni in Laterano on perustettu jo vuonna 315 ja sitä pidetään katolisen maailman kirkkojen äitinä. Sitä on useaan otteeseen vuosisatojen aikana laajennettu ja uudelleen rakennettu. Se sijaitsee syrjässä keskustassa, alueella, joka on pikemminkin vähävaraisten eikä vauraiden asuinaluetta. Iloisuutta sieltä ei kuitenkaan puutu. Juhannusta juhlittiin kirkon edessä toriaukealla.
Juhannus Roomassa oli värikäs kokemus
Tietämättä, minkälainen roomalainen juhannus tulisi olemaan, ensi kokemus oli värikäs ”laidasta laitaan”. Keskellä toriaukeaa oli pystytetty lava, jossa tuntemattomat, tulevat kuuluisuudet esiintyivät antaen näytöksensä kyvyistään kaikkien, mutta varsinkin omaksi huvikseen. Esitykset olivat pääasiassa musiikkia laulaen ja soittaen.
Valkosipulietanat juhannusherkkuna
Kaikki torin laidalla olevat osteriat olivat levittäneet lankkupöytänsä kaduille. Pöytäliinan virkaa teki valkoinen puotipaperi. Talosta tilattiin viini, mutta omat eväät oli sallittu. Jussin päivänä jokainen näistä osterioista tarjosi nimenomaan valkosipulietanoita. Kauppaa tehtiin kappaleittain. Niinpä ohikulkijan oli helppo ostaa joko muutama maistiainen tai runsas lautasellinen etanoita. Niitä kannatti maistaa, sillä ne olivat todella herkullisia!
Johannes Kastajan juhla oli nimenomaan etanajuhla. Torilla myytiin myös eläviä etanoita suurista tynnyreistä. Kukapa olisi uskonut, että hidas etana sai omistajansa otsa hiessä palauttamaan nilviäisensä takaisin tynnyriin, sillä elävät otukset pyrkivät herkeämättä pois astiasta reunan yli!
Markkinahumua ja hartautta
Markkinahumun ohessa oli myös vakava juhla. Kirkon pääoven vieressä, lähinnä rakennuksen reunassa Johannes Kastajan päivänä 24. kesäkuuta, hartaat pyhiinvaeltajat nousevat kirkon sivuportaita polvillaan samalla koko ajan rukoillen. Kirkon sisäänkäynti on kaukana ja korkealla ja jokainen porras on raskas koettelemus. Tätä hartautta saattoi vain hämmentyneenä seurata etäältä, ettei häiritsisi katumuksen harjoittajia.
Päällimmäiseksi muistoksi kuitenkin jäi, että tämä juhla oli koko kansan juhla, vakavana tai riehakkaana, johon kuuluivat herkulliset etanat, leipä ja viini.
Lue lisää San Giovanni in Laterano kirkosta http://www.sacred-destinations.com
