Umami muualla Facebook

Julkaistu 7. 1. 2012 Teksti Uutiset, kuvat Schildts Kustannus 30 kommenttia Kirjallisuus

Schildtin kirjakevät – miehisiä näkökulmia/Kilpailu ohi

Schildtsin kirjakevät tarjoaa monta mielenkiintoista näkökulmaa mieheyteen.

Puhutaan nyt aluksi vaikka siitä, mikä tässä luettelossa meitä kuohuttaa ehkä eniten: James Franco. Tuo sydäntensärkijä, jonka röyhkeän itsevarma olemus, haastava katse ja sensuelli suu jäävät mieleen.

Vaikkei näyttelijänä tunnetun miehen roolityöt olisikaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, on hänessä hämmentävää karismaa, jonka täytyy kummuta aidosta lahjakkuudesta: miten muuten olisi mahdollista, että 33-vuotias kaunokki on paitsi näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja myös tunnustettu kuvataiteilija ja kaiken lisäksi kirjailija – jos tuo titteli esikoiskirjailijoille suodaan. Palo Alto on omaääninen kokoelma novelleja, jotka vievät amerikkalaiseen kaupunkiviidakkoon. Mutta osaako se tosiaan kirjoittaakin? Lue niin tiedät.

Ja samaan aikaan toisaalla, ensimmäistä kertaa suomeksi: Peter Sandström ja Sinulle joka et ole täällä. Novellistikonkari luotaa tarinoissaan suomalaisen miehen ja pojan sielunmaisemaa jäljittelemättömällä vainulla, koskettavasti ja vähäeleisesti, lämpimästi ja tarkkanäköisesti.

Markus Leikola on inspiroitunut Facebookista ja ihmisistä siellä ja kirjoittanut pieniä, liikuttavia ja tragikoomisiakin runomuotoisia tarinoita. Kirja on nimeltään, mikäpä muukaan, kuin Naamakirja.

Ransom Riggs – ihan oikea nimi, muuten – on James Francon tapaan esikoiskirjailija, nuori amerikkalainen hänkin. Miehen romaani, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, on nimensä mittainen tunnelmallinen ja hyytävä tarina mystisen orpokodin salaisuudesta. Koko juttu sai alkunsa aidoista vintage-valokuvista, jotka ovat mukana kuvittamassa teosta ja antamassa sille aivan omanlaistaan lumoa.

Lisäksi terhakka listamme tarjoaa populaaria tietokirjallisuutta monelta eri alueelta: on C. L. Engelin arkkitehtuuria, myrkkyä, ruokaa tikunnokassa, terveellisiä ruokavalioita ja hellyttävää miniatyyriaskartelua.

Lastenkirjahelmenä keväässä hohtaa rikoskirjailijana tunnetun Marianne Peltomaan uusi avaus: Pikkukoutsi on valloittava pikkupoika, Johannes, joka ihailee isäänsä, ammattivalmentajaa yli kaiken. Pojan ja isän läheistä suhdetta kuvaavan, liikunnan tärkeyttä korostavan kuvakirjasarjan kuvittaa Carlos da Cruz.
Nautinnollisia lukuhetkiä!

Mirjam Ilvas
Kustannustoimittaja

Totuus, joka on uskomattomampi kuin kukaan osaa kuvitella…

Ransom Riggs – Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kuva ylhäällä

Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee hirvittävän perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot. Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi?  Ja jotenkin – niin mahdotonta kuin se onkin – lapset tuntuvat olevan yhä elossa…

Goottisävyinen fantasiaromaani yhdistää unohtumattomalla tavalla aitoja vintage-valokuvia kihelmöivän jännittävään kerrontaan. Hyytävä lukuelämys ei jätä kylmäksi ketään.

Fox Entertainment osti teoksen oikeudet jo ennen sen ilmestymistä ja siitä tuli myyntimenestys ilmestyessään kesällä 2011 Yhdysvalloissa.

Ransom Riggs on syntynyt Floridassa mutta asuu nyt Los Angelesissa. Hän on opiskellut elokuva- ja televisiotutkimusta ja tehnyt muutamia palkittuja lyhyelokuvia. Riggs kirjoittaa pitää blogia ja kirjoittaa matkajuttuja. Miss Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on hänen esikoisromaaninsa.

Alkuteos Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children
Suomentanut Virpi Vainikainen
Noin 350 sivua
Mv-kuvitus
Ilmestyy 5/2012
Kustantajan hinta: 36 €

Taidokas tutkielma rakkaudesta

Vendela Vida – Rakastavat

Amerikkalaiset Peter ja Yvonne viettivät kuherruskuukautensa 28 vuotta sitten kauniissa Datçassa, Turkin rannikolla. Nyt Yvonne on jäänyt leskeksi, ja hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Yvonne matkustaa yksin Turkkiin ajatuksenaan palata samalla onnellisiin muistoihinsa, aurinkoon ja meren rantaan. Mutta pian suunnitelmat mutkistuvat.  Yvonne yrittää nauttia olostaan, mutta aikoinaan niin lumoavan kaunis Datça ei ole entisensä, eikä vuokratalokaan vastaa odotuksia. Muistot eivät tuo lohtua vaan tuntuvat painostavilta.

Menneisyydestä kohoavine tuntojen ja vieraalta tuntuvan ympäristön hämmentämänä Yvonne takertuu Ahmetiin, paikalliseen simpukoita keräävään pikkupoikaan, johon on tutustunut rannalla. Ahmetin mutkattomassa seurassa Yvonne alkaa vähitellen rentoutua, mutta järkyttävä onnettomuus muuttaa kaiken. Yvonnen hauras tyyneys murtuu ja hänen maailmansa joutuu koko minäkuvan myllertävään sekasortoon.

Vendela Vida kuvaa kristallinkirkkaasti ja vähäeleisesti erilaisten ihmisten välistä rakkautta, sen haurautta, sen menettämisen tuomaa murhetta ja epätoivoa sekä sitä, kuinka paljon me ihmiset toisiamme tarvitsemme ja kuinka paljon voimme toistemme hyväksi tehdä. Hiljainen ja vapauttava kirja itsensä löytämisestä – toisen avulla.

Vendela Vida
(s. 1971) asuu Kaliforniassa miehensä kirjailija Dave Eggersin ja kahden lapsensa kanssa. Hän on mm. The Believer -kirjallisuuslehden ja lapsille ja nuorille luovaa kirjoittamista opettavan vapaaehtoisjärjestön perustajajäsen. Hän on käsikirjoittanut yhdessä miehensä kanssa kehutun indie-elokuvan Away we go, jonka ohjasi Sam Mendes. Rakastavat on Vidan kolmas romaani.

“Vendela Vida on kirjoittanut vangitsevan, jännittävän romaanin amerikkalaisnaisen matkasta itsetuntemukseen. Hiljaisen kauhun tunnelman kasvaessa … lukija kokee yllättäviä oivalluksia ja täydellisen ennakoimattoman loppuhuipennuksen.”
—Joyce Carol Oates

“Vida on elegantti, nokkela kirjailija, joka osaa kuvata yksinmatkustamisen ihmisessä aikaansaamaa outoutta ja vaivautuneisuutta täsmällisesti… Ansaitsee paikan [Marguerite Duras'n Rakastajan] rinnalla, sillä myös se on pieni mutta tärkeä kirja, jossa on suurta syvyyttä ja ulottuvuutta.”
—Vanity Fair

“Vaikuttava. Taidokas murheen ja rakkauden tutkielma. Rakastavat on erinomainen romaani yhdeltä tämän hetken tärkeimmistä amerikkalaisista kirjailijoista.”
—Stephen Elliott

“Unohtumaton, koskettava (…) Vida on todellinen lahjakkuus muistin kartoittajana.”
—Time Out New York

“Hypnoottinen tutkielma siitä, kuinka sattuma ohjaa elämää.”
—Vogue

Alkuteos The Lovers
Suomentanut Mirjam Ilvas
Noin 240 sivua
Ilmestyy 4/2012
Kustantajan hinta: 30 €

Indietähden kirjallinen taidonnäyte

James Franco – Palo Alto, novelleja

”Kouluaineista isä tykkää eniten matikasta. Hän on töissä IBM:llä Silicon Valleyssa. Hänen työnsä on pelkkää matikkaa. Minä vihaan matikkaa. Isä tahtoo välttämättä auttaa minua siinä, ja sen takia olen tosi hyvä matikassa, mutta en pidä siitä meteliä, koska olen tyttö.”

Näin alkaa yksi James Francon novelleista, tai jutuista. Juttujen ääni kuuluu teineille, ja ne huokuvat uskottavaa murrosikäistä angstia. Novellikokoelma on saanut nimensä kalifornialaisen pikkukaupungin mukaan, jossa Franco vietti lapsuutensa – Stanfordin yliopiston ja Piilaakson maisemissa.

Kirjailija piirtää häiritsevän mutta kummalla tavalla huvittavan kuvan yhdysvaltalaisesta esikaupungista, raa’asta jenkkiradanvarresta, jossa puhuvat kaupunkiviidakon lait. Suburbian kasvatit käyttävät aikansa päihtymiseen ja känniautoiluun, sekstailuun ja siveellisyysrikoksiin sekä osallistuvat sattumanvaraisiin väkivallantekoihin päähänpistosta; eivätkä nuoret olisi nuoria elleivät he samalla kipuilisi perheidensä ja toistensa kanssa.

Franco tavoittaa amerikkalaisen novelliperinteen hengen kuvatessaan sivullisten joukkoa, vieraantunutta nuorisoa, joka ei analysoi ja selittele vaan toimii ja toteaa. Hän riisuu hahmonsa ilkosilleen ja näyttää heidät paljaina. Kirjan maailma on kirkkaan koruton, jopa järkyttävä, mutta ei sittenkään kylmäkiskoinen, sillä Franco suhtautuu nuoriin sieluihin myötätunnolla.

James Franco (s. 1978) lähentelee ylimaallista. Hän on superlahjakkuus: näyttelijä (mm. Freaks and Geeks, Hämähäkkimies, Milk, Apinoiden planeetan synty), ohjaaja, käsikirjoittaja ja kuvataiteilija. Lisäksi hänellä on professuuri New York Universityssa, jossa hänen vastuullaan on opettaa, kuinka runous taipuu elokuvaksi. Palo Alto on hänen esikoisteoksensa.

Alkuteos Palo Alto. Stories
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Noin 216 sivua
Ilmestyy 3/2012
Kustantajan hinta: 30 €

”Täysin tunteilematon ja häikäisevän synkkä.”
—Michael Cunningham

”Tarinat ovat kaunistelemattomia ja surullisen huvittavia. Ne onnistuvat täydellisesti vangitsemaan teiniyteen kuuluvaa toivotonta innostumista, alakuloisuutta ja silkkaa hämmennystä.”
—Elle

”Hätkähdyttävä ja omaperäinen.”
—Economist

”Elämänmakuinen kuvaus teinien vieraantumisesta Amerikan esikaupungissa … ilmeikäs ja omaa luokkaansa.”
—Observer

Novelleja suomalaisista miehistä, miehille ja naisille

Peter Sandström – Sinulle joka et ole täällä

Kuusi novellia erehdyksestä, julmuudesta ja sovituksesta, mutta myös rakkaudesta ja kaipuusta.
Monet novellien ihmisistä yrittävät ymmärtää mistä maailmassa on kysymys.  Ja kun jokin totuus siitä paljastuu, heidän on kuitenkin katsottava pois, sillä  saatu oppi on liian kova. Se mikä on totta ja todellista on aina jossakin toisaalla.

Peter Sandström kirjoittaa oivaltavissa novelleissaan isistä ja pojista, miehistä ja miehenä olemisesta tarkkanäköisesti, herkästi, yhtä aikaa raa’asti ja hauraasti. Hän kirjoittaa myös variksista, tiikereistä, äideistä ja siskoista.

Sinulle joka et ole täällä Peter Sandströmin ensimmäinen suomennettu teos. Sandström (s. 1963) tunnetaan synkänhauskana ja brutaalin rehellisenä suomalaisen  pojan ja miehen kuvaajana.  Sandströmin esikoisnovellikokoelma Plebejerna  ilmestyi 1998, ja sen lisäksi häneltä on julkaistu  kolme muuta novellikokoelmaa. Hän on saanut Svenska litteratursällskapetin palkinnon kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2009.
Olit taas viikonloppuna lehdessä, äiti sanoi. Kaksi kertaa samalla sivulla, leikkasin ilmoituksen talteen. Olivatko ne saaneet sen oikein tällä kertaa, kysyin. Olivat, äiti sanoi.

Ilmoituksia on nyt kaksikymmentäneljä. Äiti kuulosti ylpeältä sanoessaan sen. Minua puistatti mutta sitten ojensin käteni ja sipaisin hänen hiuksiaan. On hyvä että hän voi olla ylpeä jostakin, ajattelin. Hän oli hankkinut mustan leikekirjan. Alussa hän otti talteen tuttujensa kuolinilmoituksia. Sitten hän oli ruvennut saksimaan lehdestä kuolinilmoituksia joissa runoni oli, siis se jonka olin kirjoittanut. Runo oli otettu lyyrisestä proosakokoelmasta jonka olin julkaissut 90-luvulla. Noista kuudesta rivistä oli tullut sururunoutta, ja täytyy tunnustaa että se kuulosti arvokkaalta. Kirjailijan nimi vain oli lehdessä usein väärin. Joskus siinä luki ”P. Sandberg”, joskus ”Petter Sandström”. Kerran se oli vääntynyt muotoon ”Pär Sandqvist”, ja kieltämättä se kalskahtikin lyyrikon nimeltä. Tiesin kyllä että olin tuntematon runoilija, mutta kun nimeäni runneltiin, tunsin miten kutistuin ja aloin palella, tunsin miten runoudelle ja kirjallisuudelle antamani panos oli arvoton, ja se mittari oli yhtä hyvä kuin jokin muukin tappioistani, olin jopa vähemmän kuin kuuden rivin mittainen runo jota käytettiin kuolinilmoituksissa, siitä julkaisumuodosta kun ei herunut tekijänoikeuskorvauksia.

Joka kerta kun sain muistutuksen noista kuudesta rivistä, minulle kävi entistä selvemmäksi että ne eivät liittyneet millään tavalla minuun, runoilijaan. Runo oli kaunis, mutta se oli irrotettu kokonaisuudesta joka oli aihepiiriltään jotain aivan muuta kuin kuolinilmoitusten sisältö. Siksi en suostu kirjoittamaan noita kuutta riviä tähän tekstiin. Jos joku on kiinnostunut, hän voi yrittää lukea päivälehden kuolinilmoituksia vähän tarkemmin. Ehkäpä runo on mukana jossakin alanurkan yksipalstaisessa.

Alkuteos Till dig som saknas
Suomentanut Katriina Savolainen
Noin 200 sivua
Ilmestyy 3/2012
Kustantajan hinta: 28 €

Tragikoomisia proosarunoja

Markus Leikola – Naamakirja

Markus Leikola on kirjoittanut yhtä aikaa hupaisia ja surullisia tarinoita pienistä ihmisistä keskellä suurta virtuaalimaailmaa. Verkkoon tarttuu pieniä helmiä.

***
minä kommentoin sinua
sinä kommentoit minua
kaikki näkevät kuinka
onnellisia me olemme
kunnes laitamme kiinni
minä laitan läppärin kiinni
sinä suljet kännykkäsi
ja olemme aivan hiljaa
ilman ensimmäistäkään sanottavaa sanaa

***

mikset koskaan peukuta minua?
vaikka tupakalla kyllä naurat jutuilleni
ja olet siinä vieressä härnäämässä

pelkäätkö että joku näkee?
onko sinulla toinen?
luulin, että olemme ystäviä
mutta olenkin sinulle vain Facebook-kaveri

odotan vielä kaksi viikkoa
ja peukutan kaikki päivityksesi
jollet sinä minua ala
sanon suoraan että haista sinä jätkä vittu
mutta sen sanon hiljaa korvaasi
niin että statuksesi punottaa vielä kesään asti

***

voiko Facebookista poistua?
se on kuulemma helppoa
mutta millä saisin poikani lähtemään mukaani
kun olen luvannut
etten koskaan jätä häntä yksin

***
Markus Leikola on strategisen markkinoinnin ja viestinnän konsultti, kuvien ja kirjojen tekijä, kuvataiteilija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut mm. valtion tiedonjulkistamispalkinnon saaneen teoksen Ja vapaus koitti sekä kaksi muuta tietokirjaa. lisäksi häneltä on aiemmin julkaistu runoteokset Nokkasiili (2010, yhdessä Saara Soisalon kanssa) sekä Juoksen kierrän saaren (2011).

Markus Leikola
Naamakirja
noin 100 sivua
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 28 €

Helsingin pääarkkitehdin elämä ja rakennukset

C. L. Engel – Koti Helsingissä, sydän Berliinissä / Hemmet i Helsingfors, hjärtat i Berlin

Helsinki ei olisi Helsinki ilman erästä saksalaissyntyistä miestä. Pääkaupungin empirekeskusta on lähtöisin C. L. Engelin kynästä, mutta arkkitehti on jäänyt rakennuksiaan tuntemattomammaksi.

Engel syntyi Berliinissä mutta pakeni Napoleonin sotia ensin Tallinnaan, sitten Pietariin ja Turkuun. Vuonna 1816 hänet palkattiin Helsingin, autonomisen Suomen uuden pääkaupungin, johtavaksi arkkitehdiksi, sillä maa tarvitsi pätevää ammattimiestä. Helsingissä Engel sai vapaat kädet, ja niin syntyivät muun muassa Tuomiokirkko, Yliopiston päärakennus, Valtioneuvosto, Kansalliskirjasto, Kaupungintalo ja Observatorio, jotka lyövät yhä kaupunkiin omaperäisen leimansa.

Tämä teos kertoo Engelin elämäntaipaleesta ja ammatillisesta kädenjäljestä mutta myös Helsingin kehityksestä pääkaupungiksi. Engelille Suomi oli ”karhujen maa” ja Helsinki syrjäinen tuppukylä, josta hän kaipasi alati synnyinmaahan mutta joka kuitenkin koitui hänen kohtalokseen.

Kirjaa ovat olleet tekemässä kirjastovirkailija Salla Elo, professori emeritus Matti Klinge, dosentti Eeva Ruoff, museonjohtaja Kari-Paavo Kokki sekä tutkija Jarkko Sinisalo. Teoksen kuvituksena on käytetty arkistomateriaalia sekä tuoreita kuvia Helsingistä. Tekstit kertovat, miten Engel aikanaan eli, mutta kuvat osoittavat, miten Engel yhä elää kaupunkilaisten rinnalla. Teoksen uudet valokuvat on ottanut valokuvaaja Taavetti Alin.

Teos on kaksikielinen, ja se ilmestyy samaan aikaan kuin G18:ssa (Yrjönkatu 18, Helsinki) avautuu Engelistä kertova näyttely.

Koko 210 x 259 mm
Sidottu • Noin 200 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 42 €

Kuolettavat keitokset, surullisenkuuluisat uhrit ja pahamaineiset myrkyttäjät

Joel Levy – Myrkky, historia

Myrkyllä on lääkitty, huumattu ja tapettu maailman sivu: myrkkypulloon ovat tarttuneet niin parantajat, velhot kuin roistotkin. Taianomaiset yrtit ovat viekoitelleet puoleensa salamurhaajia ja itsemurhaa hautovia, ja niillä on vaiennettu epämieluisia henkilöitä ja tehty kansanmurhia. Myrkky on menettänyt suosiotaan, mutta yhä vieläkin sodankävijät tavoittelevat tuhoisain kemiallisten aseiden kaavaa ja kuolemaantuomitut kärsivät tuomionsa myrkkyruiskeen muodossa.

Tämä teos paljastaa luonnon ja ihmismielen myrkyllisyyden ja osoittaa, miten ratkaiseva rooli – hyvässä ja pahassa – toksiineilla on aikojen saatossa ollut. Unohtamatta myrkkyjen hoitavia vaikutuksia kirjoittaja kertoo myös kuuluisimmat myrkytystapaukset Kleopatrasta Grigori Rasputiniin ja Sokrateesta Alexandr Litvinenkoon.

Myrkyllä voi olla romanttinen maine, mutta sen historia on ruma. Tämä kirja kertoo sen kaunistelematta.

Alkuteos Poison. A Social History
Suomentanut Maria Tojkander
Koko 140 x 210 mm
Nidottu, liepeellinen • 224 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 2/2012
Kustantajan hinta: 32 €

Kaksi virallista kieltä – arvokasta vähemmistöpolitiikkaa vai syrjivä muinaisjäänne?

Rakas hurri! – 20 näkökulmaa kaksikielisyyteen

Miten käy, kun suomen- ja kaksikieliset pääsevät puhumaan ruotsin asemasta Suomessa? Syntyy henkilökohtaisia ja rehellisiä tekstejä, provokaatiota ja uusia näkökulmia.

Niin sanotusta pakkoruotsista on viime vuosina kirjoitettu ja keskusteltu vilkkaasti. Kaksikielisyyttä on kyseenalaistettu ja sen ehtoja on heikennetty. Schildts pitää kaksikielisyydestä puhumista tärkeänä ja julkaisee siksi aiheesta antologian. Mitä iloa kaksikielisyydestä on, vai onko se aikansa elänyt? Pitääkö kaksikielisyyttä vaalia, ja jos, niin miten? Ovatko kirjoittajien käsitykset kaksikielisyydestä ja suomenruotsalaisuudesta muuttuneet aikojen saatossa? Millä tavalla?

Antologiaan osallistuu parikymmentä yhteiskunnallisesti aktiivista kirjoittajaa: poliitikkoja, journalisteja ja kirjailijoita, muun muassa Johanna Korhonen, Markku T. Hyyppä, Hannu Olkinuora, Rosa Meriläinen, Kimmo Sasi, Virpi Salmi ja John Vikström.

Kirja julkaistaan yhtä aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi.

Koko 145 x 190 mm
Nidottu • Noin 210 sivua
Ilmestyy 5/2012
Kustantajan hinta: 30 €

Ikuista luostarielämää ainutlaatuisessa ympäristössä

René Gothóni: Athos – Pyhä vuori

Athoksen luostariniemimaa Koillis-Kreikassa on yli 1000 vuotta ollut ortodoksisen uskonelämän merkittävin hengellinen keskus. Pyhän vuoren 20 pääluostarissa elää noin 2000 munkkia ja niissä vierailee vuosittain yli 100 000 pyhiinvaeltajaa. René Gothónin asiantunteva kirja toimii oppaana niille, jotka aikovat vierailla Athoksella sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ortodoksisesta askeesista, hengellisyydestä ja teologiasta.

Athos – Pyhä vuori avaa ovet kaikkiin 20 luostariin, niiden historiaan ja päivittäiseen hartaudenharjoitukseen. Kirja tutustuttaa lukijan munkkielämän päiväjärjestykseen, jumalanpalvelusten sisältöön ja hengellisen kilvoittelun keskeisiin kysymyksiin. Sanasto-osuus selvittää ortodoksista käsitteistöä.

Gothónin kirjan syntysysäyksenä oli Villa Schildtissä Tammisaaressa vuonna 2005 järjestetty näyttely Athosvuoren bysanttilaisista taideaarteista ja muusta esineistöstä, jotka olivat tuolloin ensi kertaa esillä Kreikan ulkopuolella. Helsingin Tennispalatsissa näyttely ”Athos – Luostarielämää Pyhällä vuorella” oli avoinna elokuusta 2006 tammikuuhun 2007. Näyttelystä tuli yleisömenestys, jonka monet yhä muistavat suurena elämyksenä, ja jonka myötä suomalaisten kiinnostus ortodoksisuutta kohtaan kasvoi entisestään.

René Gothóni (s. 1950 ) toimii uskontotieteen professorina Helsingin yliopistossa. Hän on paitsi kansainvälisesti tunnettu tutkija myös ansioitunut tieto- ja kaunokirjailija. 1980-luvun puolivälistä alkaen hän on säännöllisesti vieraillut Athosvuorella.

Ruotsinkielinen teos Det heliga berget Athos
ilmestyi vuonna 2006
Suomentanut pastori Sergius Colliander
Koko 133 x 205 mm
Nidottu • Noin 180 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 3/2012
Kustantajan hinta: 25 €

Nauti elämästä – myös vaihdevuosista

Maryon Stewart: Luonnollinen menopaussi – Elä ilman oireita ja herkuttele hyvällä ruoalla

Naisten terveyden asiantuntija Maryon Stewart esittelee luonnonmukaisen, turvallisen ja toimivan vaihtoehdon hormonikorvaushoidoille sekä käytännössä koetellun ja kattavan ohjelman vaihdevuosien hyvään elämään. Kirjan ensimmäisessä osassa annetaan yksityiskohtaiset neuvot menopaussioireiden luonnolliseen hoitoon sekä monia muita hyödyllisiä vinkkejä. Toisessa osassa on terveellisten herkkujen keittokirjan lisäksi inspiroivia ateriaehdotuksia ja hyödyllistä ravintoainetietoa.

Luonnollinen menopaussi on kirja niin vaihdevuosi-ikää lähestyville, niitä eläville kuin vaihdevuodet ohittaneillekin naisille, jotka haluavat pysyvästi kohentaa elämänlaatuaan. Se vastaa moniin kysymyksiin ja ohjaa asiantuntevasti saatavilla olevien ristiriitaisten neuvojen tulvassa. Pitäisikö oireet vain kestää? Pitäisikö aloittaa hormonikorvaushoito, vaikka ei erityisemmin haluaisi? Vai kannattaisiko kokeilla jotakin monista luontaistuotteista ja jos, niin mitä? Entä jos jo käyttää hormonikorvaushoitoa – kannattaako jatkaa vaiko lopettaa hoito sen pitkäaikaisvaikutusten vuoksi?

Kirjan perusajatuksena on löytää jokaiselle henkilökohtaisesti sopiva lähestymistapa, jonka turvin vaihdevuosioireet ovat hallittavissa. Ruokavalio ja elämäntapa ovat yksinkertaisin, luonnollisin keinoin muutettavissa sellaisiksi, että ne tukevat psyykkistä ja fyysistä terveyttä pitkällä tähtäimellä.

Maryon Stewart on kotimaassaan Englannissa tunnettu ja arvostettu uranuurtaja naisten ravitsemuksellisen ja kokonaisvaltaisen terveyden edistämisessä. Hän on kirjoittanut yli 25 kirjaa ja ollut mukana tekemässä lukuisia radio- ja televisio-ohjelmia. Oman klinikkansa johtamisen lisäksi Maryon Stewart luennoi säännöllisesti niin suurelle yleisölle kuin lääketieteen asiantuntijoillekin.

Alkuteos The Natural Menopause Plan
Suomentanut Salla Korpela
Koko 190 x 210 mm
Nidottu • 160 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 28 €

Pohjoismainen ruokakulttuuri uudessa valossa

Trina Hahnemann – Pohjoismainen ruokavalio

Perinteinen pohjoismainen ruokavalio on tutkitusti yhtä terveellinen ja monipuolisesti ravinteikas kuin terveellisyydestään kuulu välimerellinen ruokavalio. Lisäksi se on kausitietoinen ja siten ympäristöystävällinen vaihtoehto meille pohjoisen pallonpuoliskon asukkaille. Pohjoismaista ruokaa ovat kaudenmukaiset, pohjoisessa ilmanalassa menestyvät kasvikset, riista, sienet, marjat ja kala, jotka sisältävät runsaasti hyödyllisiä vitamiineja, antioksidantteja ja muita vastustuskykyä lisääviä ainesosia. Pohjoismainen ruokavalio yhdessä kohtuullisten elämäntapojen, hyötyliikunnan ja riittävän levon kanssa toimii myös dieettinä, jonka avulla kuka tahansa voi saavuttaa ihannepainon – pysyvästi.

Tämän keittokirjan moderniin makuun sovitettujen, muiden maiden keittiöistä saatuja oppeja hyödyntävien reseptien avulla loihdit perinteisistä pohjoismaisista aineksista herkullisia ja monipuolisia aterioita.

Tanskalainen Trina Hahnemann on kokki ja ruokakirjailija. Hänen omistamallaan ketjulla on useita ravintoloita Kööpenhaminassa, ja hän pyörittää mm. Tanskan eduskunnan Christiansborgin ravintolaa. Trina on julkaissut useita keittokirjoja ja niitä on julkaistu useissa maissa.
Trina Hahnemann asuu perheineen Kööpenhaminassa mutta on ottanut elämäntehtäväkseen pohjoismaisen ruokakulttuurin tunnetuksi tekemisen ja matkustaa sen merkeissä paljon.

Lars Ranek on yksi Pohjolan tärkeimmistä ruokakuvaajista. Hänen valokuviaan on nähty usein paitsi useissa keittokirjoissa myös monissa kansainvälisissä lehdissä.

Alkuteos The Nordic Diet
Suomentanut Salla Korpela
Koko 200 x 250 mm
Nidottu, liepeellinen • 145 sivua
Nelivärikuvitus. kuvannut Lars Ranek
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 28 €

Maailma on pieni, toden totta!

Näperryksiä – Minikokoisia aarteita itselle ja lahjaksi

Kirjan ovat koonneet Margaret McGuire, Alicia Kachmar, Katie Hatz ja ystävät. Tästä kirjasta löydät ohjeet kaikenlaisen pikkuruisen näpertämiseen:  on mininallekarhuja, pikkiriikkisiä leppäkerttuja, pikku-pikkubikinit, vauvahirviöitä, mikroskooppisia hauvoja ja paljon muuta ihanaa.

Kirjan ohjeita voi soveltaa lukemattomin tavoin. Voit näpertää miniluomuksistasi koruja, koristeita, leluja, magneetteja, mobileita, pinssejä… Miniatyyriaskartelussa käytetään monia eri menetelmiä ja materiaaleja, mutta et tarvitse askartelussa mitään kallista tai erikoista, saati sitten erityistaitoja. Näpertelyyn tarvitaan vain vähän pikkuista rihkamaa, joitakin tavallisia työkaluja ja tarvikkeita, pikkuisen kärsivällisyyttä, paljon mielikuvitusta – ja ehkäpä myös hyvät silmälasit.

Suomentanut Heli Ikäheimo
Koko: 205 x 250 mm
Sidottu • 90 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 28 €

Nyt tehdään tikusta ruokaa

Matt Armendariz – Tikkuruokaa!

80 kekkerikelpoista reseptiä

Miksi mitä herkullisin ruoka maistuu vielä maukkaammalta tikunnokassa? Matt Armendariz vastaa kysymykseen mielikuvituksen rajat ylittävillä suolaisilla ja makeilla tikkuruokaohjeillaan. Meistä jokainen on nauttinut cocktailpaloista, koonnut grillivartaita ja käristänyt nuotiolla makkaraa, mutta kirjan tekijä vie ruokalajin omiin sfääreihinsä. Hän on kehitellyt tikullisia versioita useista klassikkoruoista, joista mainittakoon muun muassa pizza, spaghetti, kalapullat, juustomakaronit, Fish & Chips ja bratwursti. Niin hienostuneet hors d’oeuvret kuin vaatimattoman arkiruoankin voi varrastaa! Tikkuruokaan hurahtanut Armendariz johdattaa myös tikkuruoanlaiton perusteisiin ja paljastaa parhaimmat marinadi- ja kastikereseptinsä.

Kotibileisiin, grillijuhliin tai iltanuotiolle – kirjassa on liki sata syytä jättää hopea-aterimet laatikkoon.

Valokuvaaja Matt Armendariz on ruokaentusiasti, joka ei ota elämää eikä ruokaa liian vakavasti. Hän asuu Los Angelesissa ja pitää ruokablogia osoitteessa mattbites.com. Hän on leiponut pikkuleipiä Martha Stewartin kanssa.

Alkuteos On a stick
Suomentanut Salla Korpela
Koko 254 x 178 mm
Nidottu, liepeellinen • 186 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestyy 1/2012
Kustantajan hinta: 28 €

”En ole mikään puutarhurimestari, eikä minulla ole edes viherpeukaloa…”

Aagot Jung – Ihmisiä puutarhan huoneissa

Rakastetusta Trädgårdsradion-ohjelmasta ja televisiostakin tuttu toimittaja Aagot Jung on innostanut ja neuvonut ohjelmissaan puutarhaihmisiä vuosien ajan. Hänen kaikkein tärkein puutarhansa on jo pitkään ollut Turun Peltolan siirtolapuutarhassa. Tässä kirjassa Jung tarinoi siitä ja muista rakkaimmista puutarhoistaan sekä puutarhoissa vuosien mittaan kohtaamistaan ihmisistä lämpimästi ja hauskasti.

Suomentanut Julia Donner
Sivuja 144
Ilmestynyt
Kustantajan hinta: 26,50 €

Lisbeth Landefort: Oopperaa, oopperaa! Lasten kirjapöllö-palkinnon voittaja 2011

Uusi painos ihastuttavasta lasten tietokirjasta, joka vie lukijat oopperamaailman kulisseihin, orkesterimonttuun, puvustamoon ja näyttämölle. Ensimmäistä kertaa vuonna 1997 ilmestyneessä teoksessa esitellään 14 tunnetun oopperan juonet ja avataan muitakin oopperaesityksen yksityiskohtia herra Tenorin ja rouva Sopraanon opastuksella.

Oopperaa, oopperaa! voitti vuoden 2011 Lasten Kirjapöllö-palkinnon. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja valitsi voittajan kolmesta loppusuoran ehdokkaasta. Kirjakauppasäätiö ja Kirjavälitys jakavat Kirjapöllö-palkinnon yli 10 vuotta vanhalle, yhä merkittävälle lastenkirjalle. Palkintoperusteluissa todetaan, että Landefortin kirja onnistuu taitavasti muuttamaan kolmiulotteisen näyttämöteoksen kaksiulotteiseen muotoon, ja teos madaltaa lasten kynnystä tutustua korkeakulttuuriin kuuluvaan taiteenlajiin.

Lisbeth Landefort
Oopperaa, oopperaa!
Kuvittanut Seppo Nurmimaa
Alkuteos Hurra! Vi är på operan
Koko 295 x 210 mm
Sidottu • 110 sivua
Ilmestynyt
Kustantajan hinta: 23,90 €

Iki-ihana, alkuperäinen Strömsö-kirja jälleen saatavana

Maria Sandin & Patrick Rodas: Strömsö – Parhaat palat

Jo vuodesta 2002 kulttiohjelma Strömsö on levittänyt hyvää mieltä kaikelle kansalle yli kielirajojen. Vaasalaisesta 1860-luvulla rakennetusta huvilasta toimitettu lämminhenkinen vapaa-ajan makasiiniohjelma on koukuttanut tasapuolisesti niin miehet kuin naiset, vauvat ja vanhukset, koti-ihmiset ja uraohjukset, rokkarit ja tietysti ihan tavalliset taapertajatkin.

Strömsö on ilmiö, jota yritetään jäljitellä, mutta Strömsö on aito ja alkuperäinen.

Ohjelman tavoin myös Strömsö-kirja on värikäs paletti, joka tarjoaa paljon askartelua ja ajanvietettä. Matiaksen ja Susannan kanssa päästään laittamaan herkullista kotiruokaa mestarikokki Michael Björklundin ohjeitten mukaan, verstaan valtias Jim Björni paljastaa parhaat nikkarointiohjeensa, Owe Salmela tarjoaa kauneimmat leikkokukkaniksinsä, Catharina Borg-Wilén näyttää miten puutarhasta saa mahdollisimman mukavan ja Lee Esselström opastaa kuinka helposta saatavilla olevista tarve-aineista askarrellaan kotiin ihania käyttö- ja koriste-esineitä. Kirjassa on mukana myös uusia reseptejä ja ohjeita suuren sijan saavat ruokaohjeet. Patricia Rodas on ottanut kirjan tunnelmalliset valokuvat.

Strömsöstä löytyy paljon uutta vannoutuneellekin fanille!

Koko 210 x 270 mm
Sidottu • 270 sivua
Nelivärikuvitus
Ilmestynyt
Kustantajan hinta: 28 €

Muista myös Ei menny niinku Strömsössä – Suomen ensimmäinen Facebook-kirja! Taina Kinnarin perustamassa Facebook-ryhmässä on kymmeniä tuhansia jäseniä, ja heidän ylväimmät taidonnäytteensä on koottu supersuosituksi kirjaksi. Jatko-osa tulossa 2012!

Marianne Peltomaa ja Jani Strömsholm: Pikkukoutsi

Johannes odottaa, että isä tulisi kotiin. On pakkanen, mutta isä on silti ulkona juoksemassa. Ja kun isä tulee kotiin, hän pyöräilee – sisällä, ihan oikealla pyörällä! Johanneksen kaverit ihmettelevät, mutta totta se on. Ja Johannes auttaa isää. Hän tuo isälle oikeat välineet, juomapullon ja myslipatukan. Johanneksen isä on koutsi, valmentaja, sellainen joka auttaa toisia ihmisiä harjoittelemaan ja liikkumaan oikein. Ja Johannes on isän ikioma pikkukoutsi!

Marianne Peltomaa on kirjoittanut yhdessä henkilökohtaisen valmentajansa Jani Strömsholmin kanssa liikunnallisen kuvakirjasarjan, jonka avaa nyt Pikkukoutsi. Sarjan seuraavissa osissa pikkukoutsi käy uimahallissa, juoksee minimaratonin ja temppuilee kavereidensa kanssa leikkipuistossa. Liikunta on lapsille leikkiä, mutta näissä kirjoissa tutustutaan myös siihen miksi se on ihmiselle tärkeää ja mitä ihmisessä tapahtuu kun hän liikkuu. Sen lisäksi kirjoissa kuvataan lämpimästi ja lempeän huumorin värittämänä pienen pojan ja isän läheistä suhdetta. Upeat kuvat ja ulkoasun on luonut Carlos da Cruz, joka on aiemmin kuvittanut mm. useita oppikirjoja.

Marianne Peltomaa ja Jani Strömsholm: Pikkukoutsi
Kuvittanut Carlos da Cruz
Sidottu • 32 sivua
Ilmestyy 4/2012
Kustantajan hinta: 24 €

Kilpailu

Oletko innostunut puutarhanhoidosta? Kasvatatko enimmäkseen kukkia vai, onko vihannesten viljely enemmän alaasi? Mikä sinua eniten kiehtoo puutarhanhoidossa?

Kilpailun voittaja ratkeaa helmikuun alussa ja hän saa palkinnoksi Aagot Jungin mielenkiintoisen kirjan: Ihmisiä puutarhan huoneissa.

Kilpailun voitti piaS viljelypalstaunelmastaan kertovalla kommentillaan. Lämpimät onnittelut!

Aiheet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

30 kommenttia

  1. Olen täysi tumpelo

    Olen täysi tumpelo viherpeukalona, suurella innolla aloitetut kasvatukset kaatuvat kasvien kuolemaan välillä liialla kastelulla kuormitettuna, välillä kuivuuteen kuollen.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    maria

    11. 1. 2012 19.08

  2. Vihreä peukalo on

    Vihreä peukalo on keskellä kämmentä. Pidän kyllä kasveista mutta olen huono hoitamaan. En muista kastella enkä lannoittaa. Kun jollain alkaa lehdet roikkua, kastelen kaikki.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    joulufani

    11. 1. 2012 20.25

  3. Olen parvekeviljelijä, kukkia

    Olen parvekeviljelijä, kukkia ja vihanneksia. Kasvun seuraaminen on hauskaa ja hyödyllistäkin. Talvikaudella kasvit viihtyvät kasvilampun alla.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    tkk

    11. 1. 2012 21.11

  4. Kasvatan puutarhassani vihanneksia,

    Kasvatan puutarhassani vihanneksia, mutta vielä enemmän monivuotisia perennoja ja kivikkokasveja. Kivikkopuutarhan tekemisessä on mukavasti haastetta.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    PKi

    11. 1. 2012 22.44

  5. Hyötykasvit kiinnostavat, mutta

    Hyötykasvit kiinnostavat, mutta en ole erityisen hyvä hoitamaan

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Tomi

    11. 1. 2012 22.56

  6. Olen niin innostunut

    Olen niin innostunut puutarhanhoidosta, että olen suorastaan kajahtanut. Hassuksi asian tekee se, ettei minulla ole parveketta kummempaa puutarhaa koskaan ollutkaan. Jonotan kyllä palstapaikkaa ja toiveet ovat korkealla, että paikka tänä vuonna sieltä aukenisi.

    Rakastan kukkia ja olen haaveillut ja suunnitellut mielessäni useita erilaisia pihoja ja puutarhoja. Tunnen nämä haavemaailmani niin hyvin, että melkein voisi sanoa, että olen oikeasti niissä kaynyt ja aistinut kaikki värit ja tuoksut ja tuulenhenkäykset. Kun oikein osaa unelmoida, tuntuu kuin asia olisi ihan totta ja kokemukset aitoja.

    Parvekkeelle laitan aina paljon kukkia. Pelargonia on ikisuosikki, sellä se kestää keväästä pitkälle syksyyn. Samettiruusuja kasvatan itse siemenestä.

    Parina kesänä olen laittanut parvekkeelle myös pari tomaatin tainta, jotka olen siemenestä laittanut itse alulle. Voi sitä onnen ja ylpeyden tunnetta, kun saa itse kasvatettua ruokaa pöytään.

    Jos saan sen toivomani viljelypalstan, kasvatan siellä sekä kukkia että hyötykasveja. Listalla on ainakin raparperi, punaherukka, kesäkurpitsa, parsakaali, purjo, salaatit ja yrtit. Ja ehkä peruna, porkkana, tomaatit, pensasmustikat, vadelma jne. Tilaa on aari mutta innostusta vaikka kuinka.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    piaS

    12. 1. 2012 17.08

  7. Kukkia yrittelen kasvattaa.Kasvun

    Kukkia yrittelen kasvattaa.Kasvun seuraaminen on mielenkiintoista

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    sirkka

    12. 1. 2012 17.44

  8. Kyllä. Molemmat, mutta

    Kyllä. Molemmat, mutta ehkä enemmän kukkia. Tuo mielenrauhaa, on kiva nähdä istutustensa kukoistavan.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Kirsi

    12. 1. 2012 22.50

  9. Olipa vaikea löytää

    Olipa vaikea löytää tätä kommentti-paikkaa, kun se oli niin monen kirjaesittelyn alla. Puutarhanhoidosta minä en kylläkään ymmärrä mitään, vaikka sitä harrastusta niin kovin kehutaan.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    jansku

    13. 1. 2012 8.20

  10. Viherpeukalo en ole,

    Viherpeukalo en ole, kyllä se parvekeviljelyksi jää. Lasitetulla parvekkeellani viljelen leivänpäällisiä, esim. krassia ja persiljaa. Mukava täältä on katsella, miten huoltofirman miehet alhaalla kukkia hoitavat. Kivaa hommaa, kunhan sen joku muu tekee.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ufo

    13. 1. 2012 8.21

  11. Kasvienhoito ei ole

    Kasvienhoito ei ole oikein minun heiniäni, heh!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ode

    13. 1. 2012 8.22

  12. Kukkia on meidänkin

    Kukkia on meidänkin pihaan istutettu moneen paikkaan. Lapsia sitten koko ajan kielletään palloilemasta tai muuten leikkimästä niin, että kukkaset eivät vahingoittuisi.
    Minun mielestäni ihmistaimet ovat tärkeämmät.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    makke

    13. 1. 2012 8.23

  13. Vihanneksia yritän viljellä.

    Vihanneksia yritän viljellä. Tomaatit ainakin menestyvät hyvin.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Blondi93

    13. 1. 2012 9.09

  14. Rehellisesti sanoen ei

    Rehellisesti sanoen ei kyllä kiinnosta yhtään puutarhan hoito. Ainoa mitä teen on anopin marjapuskien kitkeminen kesämökillä, sekin lähinnä siksi että olisi jotain tekemistä…

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Olga

    13. 1. 2012 9.35

  15. viljely on lähellä

    viljely on lähellä sydäntäni ja aarin kokoinen vuokrapalsta on ollut jo vuosia. heti kevään ensimerkkien ilmaantuessa alkaa vimmattu suunnittelu ja ideointi. viljelen lähinnä perusjuttuja kuten porkkanaa,salatteja, sipuleita ja papuja. peruna ja punajuuri eivät valitettavasti menesty palstallani.joka vuosi kokeilen jotain uutta ja viimevuotinen kokeilu oli munakoiso ja varmaan tänäkin kesänä ostan pari tainta palstalleni.palstan hoito on rentouttavaa ja raskaankin työpäivän jälkeen sillä jotenkin virkistyy.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    hansu

    14. 1. 2012 12.27

  16. Innostun kyllä puutarhan

    Innostun kyllä puutarhan hoidon -ajatuksesta,mutta vielä en ole aloittanut.Arvioisin,että viljelisin kukkia.Puutarhan hoidossa kiehtoisi,kun kyseessä on elävät,tässätapauksessa kasvit,niiden haluaisi voivan mahdollisimman hyvin.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Jakke-81

    14. 1. 2012 21.57

  17. En ole kiinnostunut

    En ole kiinnostunut puutarhanhoidosta, vaikka mielelläni ihailen kasveja ja nautin puutarhan ja kasvimaan antimista.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Marikki

    15. 1. 2012 13.55

  18. En ole kovin

    En ole kovin innostunut puutarhanhoidosta, mutta ennemmän näistä minua kiinnostaa vihannesten viljely.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Annikki

    17. 1. 2012 14.16

  19. Vielä kysyt minähän

    Vielä kysyt minähän suorastaan rakastan puutarhanhoitoa :)
    Kohta alkaa olla käsillä se aika kun meillä jokainen ikkunalauta ja pöytä on täynnään idätysastioita.
    Sitten kun kevät etenee pääsen koulumispuuhiin ja siirtelemään pikkuriikkisiä taimi-lapsia kasvihuoneeseen (lisälämmöllä).
    Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja ihmeellistä olen kasvattanut ison ison Passiohedelmäkasvin ihan hedelmän siemenistä samoin Kiivin ja Kaktushedelmän (Pitahaya), näistä olen kuitenkin tilan puutteen vuoksi joutunut luopumaan.
    Kasvatan tommaatteja useampaa erilajiketta tulista pientä Chiliä ja avomaankurkkuja.
    Minulla taitaa olla pikkuisen vihreä tuo peukaloni :)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Pirkko

    17. 1. 2012 16.35

  20. No kyllä ihan

    No kyllä ihan olosuhteiden pakostakin olen perehtynyt näihin puutarhahommiin siitä parempi puolisko on pitänyt huolen.
    Tonttia oon kuopsutettu ja kaivettu kummasti on istutettu hedelmäpuuta ja marjapensasta jos jonkin sorttista.
    Kohtahan se taas koittaa aika kun koto muuttuu taimitarhaksi:)
    Pääsee taas muutaman kuukauden päästä kasvihuoneeseen rakentelemaan lisähyllyjä taimipurkeille jotka sitten puretaan pois lämpösten edistyessä kun saa kukkasten taimet ulos ja tomaatit kasvihuoneeseen se on sellasta mukavaa puuhastelua meillä.
    On ne Daaliatkin niin kometeita kattella kesällä aina myöhään syksyyn pakkasten tuloon asti.
    Kyllä noi valkosipulikurkutkin maistuu niin hyvälle ja mikä parasta meillä kaikki säilöntä tehdään myrkkyttömistä raaka-aineista kyllä niillä kelpaa herkutella.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    isoisä

    17. 1. 2012 23.33

  21. Aika vähän kokemusta

    Aika vähän kokemusta aiheesta, kiinnostaisi kyllä jos omistaisi oman puutarhan ja pihan

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Italo

    19. 1. 2012 9.32

  22. Tykkäisin kasvattaa vihanneksia

    Tykkäisin kasvattaa vihanneksia jos olisi oma kasvimaa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Pamina

    19. 1. 2012 9.33

  23. Intoa riittäisi, taidot

    Intoa riittäisi, taidot mättää. Ehkä silläkin on vaikutusta, että takapiha on metsäinen ja suurten tammipuun juuristojen kuivattama; ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu… Yrttilaatikoita olemme pihalle rakentaneet, jotta lapset pääsisivät kokemaan edes jotakin kasvun ihmettä. Siemenistä emme edes yritä kasvattaa, vaan ostamme valmiita taimia. Yrttien käyttö monipuolistuu kummasti, kun voi kesken ruoanlaiton kipaista takapihalta hakemaan jotakin huumaavan ihanalle tuoksuvaa yrttiä. Välillä menee sekaisin, että mikä olikaan mitä, mutta väliäkö silläkään…

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    eevula

    19. 1. 2012 11.52

  24. Olen melkoisen ahkera

    Olen melkoisen ahkera puutarhuri. Kukkia, marjapensaita, omenapuita yms. löytyy. Myös tomaattia, kurkkua, salattia, tilliä, persiljaa ym. pitää kesällä saada omasta pihasta.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    21. 1. 2012 15.37

  25. Olisipa ihanaa osata

    Olisipa ihanaa osata hoitaa puutarhaa ja kasvattaa vihanneksia ja kukkia. Valitettavasti taidot eivät vaan riitä, vaikka intoa olisikin… No, sitä suurempi ilo edes niistä vähäisistä onnistumisista; pari tillinvartta ja hippu krassia on jo ihan juhlaa !

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    tiiti66

    23. 1. 2012 14.54

  26. Intoa ja tahtoa

    Intoa ja tahtoa on minullakin enemmän kuin taitoa ja ymmärrystä. Se tunne, kun saa jotain kasvamaan, on ihan mieletön. Siinä tunteessa jos jossain ollaan ihan perusasioiden lähteellä. SItten kun asiaan vielä yhdistää esteettisen näkökulman lisäksi / sijaan hyötynäkökulman, niin jopas on kivaa kun voi syödä jotain itse kasvattamaansa, olkoonkin vaikka vain pari yrtinvartta ruoan joukossa tai kesäkurpitsa jolle ei millään meinaa keksiä järkevää käyttöä…

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    kiiu

    26. 1. 2012 7.27

  27. Kasvatan kukkia ja

    Kasvatan kukkia ja vihanneksia

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    hei

    26. 1. 2012 12.58

  28. Kasvatan ruukuissa kaikenlaista

    Kasvatan ruukuissa kaikenlaista pientä; parvekkeella, terassilla, ikkunalaudoilla. Haaveilen isosta, oikeasta kasvimaasta ja vielä enemmän puutarhasta jossa olisi tilaa marjapensaille. Oman maan marjat olisi ihana kerätä talteen ja käyttää talven aikana pakastimesta hiljalleen.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ensu

    28. 1. 2012 18.57

  29. Mielenkiintoinen kirjakevät tulossa

    Mielenkiintoinen kirjakevät tulossa Schildtillä. Kirjat ja puutarhanhoito ovat (ja purjehdus kai sitten vielä joillain) ne ihmiselämän tärkeimmät jutut. Kirjat menee minulla kyllä puutarhanhoidon ohi, mutta yritän toki jotain sentään piha kasvattaakin. Yrtit ovat kiitollisia kasvatettavia, pienellä vaivalla suuri ilo ja hyöty.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ben

    29. 1. 2012 16.14

  30. Ihan tosi järkevästi

    Ihan tosi järkevästi ajateltuna kasvien ja vihannesten kasvattamisessa itse ei ole paljonkaan järkeä. Torilta saa tarvitsemansa salaatit ja systeemit varmemmin ja loppupeleissä ehkä halvemmalla kuin itse kasvattaen … mutta kun se kaikenlainen kasvattaminen ja pykertäminen pihalla on niin pirskatin kivaa ja antoisaa, ettei siitä malta luopua vaikka sato ei aina vastaakaan odotuksia määrällisesti saatikka laadullisesti. Pitää vaan löytää ne itselle oikeat kasvatettavat lajit ja pysyttäytyä niissä. Kukat tietysti ovat ihan loistava kasvatettava, koska niitä harvemmin raaskii ostaa ja itsekasvatettuna antavat iloa sekä ulkona että sisälle tuotuna.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    nikoladeus

    30. 1. 2012 7.39

Kirjoita kommentti