Umami muualla Facebook

Julkaistu 22. 7. 2015 Teksti Tiia Koskimies, kuvat /kuva Tiia Koskimies Ei kommentteja Kirjallisuus

Viimeinen resepti -kesädekkari 32/36

Ilona osti toimiston lähileipomosta täytetyt patongit. Niiden välissä oli hänen oma lempitäytteensä: vuohenjuustoa, salaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä viipaloituja mustia oliiveja. Hän kattoi kahvit Niemisen huoneeseen. Mies oli siivonnut paperipinot pöydältään. Sen alla ei enää näkynyt myöskään pussia, josta likaiset tennistossut olivat pilkistäneet. – Pete, Pekka Pellonpää haluaa jutella sen jälkeen, kun Järvinen on lähtenyt, Ilona ilmoitti.

– Mitäs hän nyt vielä haluaa, Pete näytti ihmettelevältä. – Leenan murhaajaa ei ole vielä löytynyt, Ilona sanoi ja katsoi pomoaan kiinteästi. – Täältäkö hän luulee sen löytävänsä, Nieminen tokaisi ja järjesteli edelleen pöytäänsä. Hän oli ottanut esille Stanolilta tulleen kirjekuoren. Ilona oletti sen olevan sopimuksen. Hän katseli miestä. Ajatus siitä, että Pete olisi murhaaja tuntui karmaisevalta. Ei Pete päällisin puolin mitenkään rikolliselta näyttänyt. Vaikka he olivat jo pitkään olleet työtovereita, hän ei tuntenut miestä kuitenkaan kovin hyvin. Mistä sen tiesi, minkälaista kaksoiselämää tämä eli. Ilona oli katsellut dekkareita televisiosta. Niissä kylmäverisimmätkin murhaajat pystyivät näyttelemään täysin viatonta, peittelemään jälkensä ja välttivät vankilan riittävien todisteiden puutteessa. Hercule Poirotin paljastamat murhaajatkin pystyivät istumaan naama peruslukemilla kuuluisan salapoliisin viimeisiin, ratkaiseviin repliikkeihin saakka.

Nieminen vetäytyi Järvisen kanssa huoneeseensa ja sulki oven perässään. Ilona katseli miesten ilmeitä ikkunan läpi. Tunnelma näytti varsin leppoisalta, molemmat naureskelivat ja söivät patonkejaan hyvällä ruokahalulla. Noin tunnin kuluttua Järvinen lähti. Hän kurkisti Ilonan huoneeseen. – Kiitos paljon hyvistä tarjoiluista ja näkemiin, hän sanoi hyväntuulisena.

Kotvan kuluttua Pellonpää soitti ovikelloa. Ilona ohjasi hänet Niemisen huoneeseen. – Saako olla kahvia, Ilona hymyili kauneinta hymyään. – Kiitos, tuo kupillinen, Pellonpää virnisti poikamaisesti takaisin. – Mikä suo minulle näin suuren kunnian, että virkavalta vaivautuu paikalle, Nieminen sanoi tavoitellen samaa ilkikurista äänensävyä kuin Ilona.

– Haluaisin palata vielä Kiurun murhapäivän aamuun kello seitsemän aikaan. Voisitko kertoa minulle uudestaan, missä olit kyseisenä ajankohtana, Pellonpää meni suoraan asiaan. – Johan minä kerroin aikaisemmin, että olin Emma tyttäreni kanssa terveyskeskuksessa. Tytöllä oli korvasärkyä ja käytin häntä lääkärissä, Nieminen sanoi painokkaasti. – Tietoomme on tullut, että siellä ei ole hoidettu kyseisenä aamuna Emma Nieminen -nimistä tyttöä, Pellonpää sanoi. – Mitä hel… vettiä, Nieminen ähkäisi. Hän meni vaikean näköiseksi, nousi ja sulki nopeasti huoneensa oven. – Olisiko sinulla minulle kenties asiasta jotain uutta kerrottavaa, Pellonpää kysyi ja katsoi Niemistä kiinteästi tämän palattua pöytään. Mies oli silminnähden hermostuneen oloinen, posket punoittivat, hän alkoi hieroskella käsiään yhteen. – Hyvä on, valehtelin, hän sanoi. En ollut liikkeellä tyttäreni kanssa. Nieminen kumartui varovasti kohti Pellonpäätä. – Pekka tämä on hyvin kiusallista ja arkaluontoista. Kukaan, etenkään vaimoni ei saa missään tapauksessa tietää, missä minä olin. Olin pelaamassa tennistä Kaisaniemen ulkokentällä rakastajattareni kanssa, Nieminen sanoi ja huokasi syvään. – Aivan murhapaikan vieressä ja samaan aikaan, Pellonpää ihmetteli. – Niin, tajusin sen vasta kun kuulin tapauksesta. Emme huomanneet mitään erikoista, ymmärräthän, että keskityimme vain toisiimme. Sen vuoksi en myöskään kertonut tästä. Meidän on ollut hankala tavata missään, Pete jatkoi. Aikaisia aamuja vaimoni ei ole osannut epäillä, joten olemme käyneet pelaamassa tennistä varhaisilla aamuvuoroilla, silloin kentilläkin on hyvää tilaa, Nieminen selitti. – Tajuat kai, että minun täytyy soittaa ja varmistaa, että puhut totta, Pellonpää sanoi. – Hyvä on, voin antaa numeron, mutta toivon tosiaan, että juttu jäisi salaiseksi. Vaimoni hakisi heti avioeroa, jos saisi tietää. Se ei ole mitenkään vielä ajankohtaista. En aio mennä naimisiin Evan kanssa. Hän on vain niin sanottu hoito, Eva Björk, Nieminen hymähti vaisusti. – Hän on sihteeri, töissä Nicevideossa, tapasimme firman pikkujouluissa vuosi sitten, hän jatkoi.

Juttu sai aivan uuden käänteen. Tiilipölyisille tossuille ja vajaalle kalenterimerkinnälle löytyi yllättävä, mutta inhimillinen selitys. – On melkoista sattumaa, että olitte Kaisaniemen puistossa samoihin aikoihin murhaajan kanssa, ettekö todellakaan nähneet tai kuulleet mitään? Kyllä laukauksen olisi pitänyt kuulua tenniskentälle asti, Pellonpää ihmetteli. – Unioninkadun liikenteen meteli on siihen aikaan jo melko kova, rautatieasemalta kaikuvat junien lähtökuulutukset, Nieminen yritti selittää. Saatoimme olla pukukopissa juuri silloin, kun surmatyö tapahtui, Pete hymähti nolona. – Tiedäthän itsekin, että tietyssä vaiheessa kyytiä kuulokin heikkenee ja pamaus saattaa kuulua omasta päästä, mies naurahti, ja yritti kääntää juttua miehiseksi vitsiksi. – Hyvä on, tarkistan tiedot Björkiltä, vaihdetaan puheenaihetta, Pellonpää sanoi. – Haluaisin kuulla Supervideon rahatilanteesta sekä yhteistyösuunnitelmistanne Järvisen kanssa, hän jatkoi. Poliisilla on syytä epäillä myös rahamotiivia. Miten hyvin tunnet Järvisen taustat ja tarkoitusperät? Tiedämme, että hän on uhkaillut Kiurua ja yrittänyt estää tätä kirjoittamasta ruokajuttuja, joissa margariinin terveysvaikutukset kyseenalaistetaan, Pellonpää kertoi. Nieminen huokasi syvään. – Hyvä on, kerron koko tarinan, hän myöntyi.

– Supervideon rahatilanne ei tällä hetkellä ole kovin hyvä. Kilpailu kanavapaikoista on kovaa. Suomessa on lukuisia filmiyhtiöitä, jotka kilvan tarjoavat ohjelmaideoitaan televisiossa esitettäväksi. Esityssopimuksen syntyminen on kuitenkin kiven takana. Paitsi, että ohjelmasarjan idean tulee olla hyvä ja yleisöönmenevä, tulee sen tuottamiseen tarvittavat rahatkin olla jo valmiiksi hankittuina. Kanavien esityskorvaukset kattavat harvoin kaikkia tuotantokuluja. Vasta sitten kun ohjelma alkaa pyöriä, näkee onnistuuko se tavoittamaan oikean yleisön mainostajien mielestä. Ohjelmien myynnistä tulee aina vaan vaikeampaa, koska yleisöt pienenevät ja pirstaloituvat. TV-ohjelmia katsotaan muualtakin kuin televisiosta ja itselle sopivaan aikaan, joten ne eivät enää välttämättä kerää jättiyleisöjä, kuten ennen. Tämä asettaa meille tekijöille aivan uudet haasteet, Nieminen jatkoi esitelmöintiä. – Kuten sulle jo aikaisemmin kerroin, ruokaohjelmat ovat hyvin suosittuja. Ne tavoittavat suuria yleisöjä ja niiden kupeeseen saa myytyä monipuolisesti mainontaa, hän jatkoi. Gurukokki-ohjelma on meidän rahasampo. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että Stanoli Oy tulee ohjelman vakituiseksi sponsoriksi. Itse asiassa allekirjoitimme sopimuksen asiasta tänä aamuna. – Me tarvitsemme ne rahat, Nieminen sanoi päättäväisellä äänellä. – Ihmishengen uhallakin, niinkö, Pellonpää heitti.

Nieminen katsoi Pellonpäätä pitkään. – Sakari Järvinen on vankkojen periaatteiden mies, hän sanoi. – Olisiko hän sen vuoksi valmis surmatyöhön, Pellonpää ehdotti. – Tiedän kyllä, että Leenalla ja Järvisellä olivat napit vastakkain kaiken aikaa, Nieminen sanoi mietteliäänä. Me ollaan Järvisen kanssa vähän niin kuin samassa liemessä. Meillä molemmilla on kova tulosvastuu osakkaille. Ne ei hyvällä katso, jos osinkoja ei voida jakaa. Me hyödytään molemmat, nyt kun Stanoli tulee Gurukokin sponsoriksi. Supervideo saa lisää rahaa tuotantoon ja firma saa hyvän ohjelmapaikan omien tuotteidensa esittelyyn. Sillä on paljon merkitystä, mitä raaka-aineita huippukokki ohjelmassa käyttää ja suosittelee. Kuluttajat samastuvat idoleihinsa ja ostavat sitten näiden käyttämiä tuotteita, Nieminen selosti.

– Et vastannut kysymykseeni. Olisiko Järvisen tilanne niin tukala Stanolin toimitusjohtajana, että hän olisi valmis eliminoimaan kaikki esteet tieltään keinolla millä hyvänsä, Pellonpää kysyi. Nieminen oli pitkään hiljaa. – Mä en tunne sitä miestä loppujen lopuksi niin hyvin, että voisin sanoa tuohon mitään muuta kuin, että se on helvetin pelottava ajatus, Niemistä puistatti. Mä myönnän sulle, että pelastin oman nahkani Stanolin sopimuksella. Mulla on vaimo ja lapsi, lainarahalla ostettu asunto. Supervideon alkuhuumassa tuli ostettua myös uusi auto ja kesämökki. Velkaa riittää maksettavaksi vielä ainakin 15 vuodeksi. Mun omaisuus on kokonaisuudessaan vaimon nimissä. Ymmärrät varmaan, että ero ei juuri nyt ole ajankohtainen, Nieminen avautui. – Onko Järvinen uhkaillut Kiurua sinun kuultesi, Pellonpää kysyi. – Järvinen on käyttänyt kyllä varsin karkeaa kieltä, Nieminen myönsi. – Esimerkiksi mitä, Pekka kysyi. – Järvinen sanoi mulle puhelimessa samalla viikolla kun Leena kuoli, että ”Se muija on tavalla tai toisella raivattava tieltä”, mutta en missään vaiheessa ajatellut, että se tarkoittaisi mitään konkreettista. – Kiitos Pete, tämä riittää tällä erää. Ymmärrät varmaan, että olet matkustuskiellossa, kunnes kaikki taustat on selvitetty. Ole välittömästi yhteydessä, jos epäilet Järvisen sekaantuneen murhaan, Pellonpää sanoi ja lähti huoneesta. Kulkiessaan Ilonan huoneen ohi, hän iski tälle vaivihkaa silmää ja poistui rappukäytävään.

Pellonpää soitti heti autostaan Eva Björkin numeroon. – Eva, tämä vastasi. – Tässä puhuu komisario Pekka Pellonpää Helsingin rikospoliisista, hyvää päivää. – Päivää, kuului epäröivä vastaus. – Poliisi selvittää ruokatoimittaja Leena Kiurun kuolintapausta. Tähän liittyen haluaisin esittää teille pari kysymystä, voimmeko tavata. – Mä olen töissä, nainen sanoi arasti. – Olen juuri tullut tapaamasta tuottaja Pete Niemistä Supervideosta, olen tässä lähellä. Tulenko käymään toimistollanne, vai tapaammeko kadulla, Pellonpää kysyi. – Voin tulla hetkeksi alas, tavataan vaikka siinä alakerran kahvilan edessä, Björk sanoi. – Jään odottamaan oven suuhun, Pellonpää sanoi.

Eva Björk oli varsin vetävän näköinen nainen, muhkeat kurvit olivat kohdallaan. Ei ollut mikään ihme, että Nieminen oli ihastunut. Astuttuaan ulos rappukäytävästä hän pani heti tupakaksi. Hän vilkaisi Pellonpäätä, arvasi heti tämän olevan poliisi, ojensi kätensä ja tervehti. – Sopiiko, että kävelemme ja puhumme tässä samalla kun polttelen tätä savuketta hän kysyi. – Kyllä vain, tämä ei vie kauan. Voisitteko kertoa missä olitte 9.9. aamuna kello seitsemän ja kahdeksan välisenä aikana. – Missäkö minä olin, nainen toisti. – Se on hyvin tärkeä tieto poliisille, toivon, että vastaatte mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti, Pellonpää sanoi.

Nainen imaisi savuketta kiihkeästi. – Tuota, tämä on aika kiusallinen juttu… – Poliisi on tottunut kiusallisiin juttuihin, kertokaa vain kaikki niin rehellisesti kuin osaatte, niin teillä ei ole mitään hätää, Pellonpää rohkaisi. Nainen vilkaisi ympärilleen kuin tarkistaakseen, että kukaan ulkopuolinen ei kuullut mitä hän sanoi. – Mä olin, tai me oltiin, siis mä olin tuottaja Pete Niemisen kanssa pelaamassa tennistä Kaisaniemen ulkokentällä, hän änkytti. – Hyvä on, näittekö tai kuulitteko mitään poikkeavaa? – Me ei oltu ihan koko aikaa kentällä, vaihdettiin vaatteita pukukopissa, nainen yritti tyylikkäästi selittää. – Me tultiin eri kautta Peten kanssa sinne, se tuli omalla autollaan, mä tulin polkupyörällä. – Pienimmätkin huomiot ovat tärkeitä, mieti tarkasti näitkö tai kuulitko mitään epäilyttävää matkan varrella, tai puistossa, Pellonpää rohkaisi. – Kyllä siihen aikaan oli jo töihin menijöitä, porukkaa seisoi Varsapuiston bussi- ja ratikkapysäkeillä. Kaikenlaista väkeä, siellä oli miehiä ja naisia, en osaa muuta sanoa, nainen muisteli. – Olitteko koko ajan tenniskentällä? – Kyllä oltiin. – Kuulitteko kentälle tai koppiin mitään erikoista? – Kuten sanoin, me ei koko aikaa oltu ulkona, me vaihdettiin vaatteita kopissa, nainen jatkoi kiusaantuneen oloisena. Pete soitti mulle myöhemmin ja kertoi, että Leena Kiuru on surmattu Kasvitieteellisen puutarhan puolella, mutta emme me kiinnittäneet mitään huomiota laukaukseen. Siihen aikaan on kuitenkin jo jonkin verran liikennettä Unionkadulla. Vastapäistä taloa on remontoitu ties kuinka kauan. Rakennustyömaalta tulee kaikenlaista pauketta ja täryjyrän ääntä. Siellä on räjäytetty kalliotakin. – Voin kyllä vahvistaa, että olin Niemisen kanssa pelaamassa tennistä silloin aamulla ja tulin sen jälkeen töihin. Toivoisin, että ette kerro kenellekään minun olleen hänen kanssaan kentällä, nainen pyysi. – Jos puhutte totta, tämä jää meidän väliseksi asiaksi, Pellonpää lupasi. – Elämä on laiffii, vai miten se meni, nainen nauroi iloisesti, heilautti paksuja pitkiä hiuksiaan ja tumppasi savukkeenjämät katuun. – Kiitos, tutkinta on edelleen kesken, jos mieleenne tulee jotain huomioita, olkaa yhteydessä, Pellonpää sanoi ja lähti takaisin autolleen. Hän uskoi, että rakastajatar puhui totta. Saatuaan vahvistuksen Niemisen kertomukseen, hän päätti ajaa saman tien Stanoli-konsernin pääkonttoriin Vantaalle jututtamaan toistamiseen johtaja Järvistä.

Sliipattu kulunvalvoja otti Pellonpään pyynnöstä yhteyttä Järviseen. Hän oli pitkään puhelimessa, kohautteli hartioitaan, selitti jotain ja vilkuili välillä Pellonpäätä. Komisario oli mitä ilmeisimmin erittäin epätoivottu vieras. – Johtaja on juuri nyt hyvin kiireinen, mutta ottaa teidät kuitenkin vastaan, mies sanoi ja painoi valmiiksi hissin nappulaa. Järvinen ohjasi Pellonpään rivakasti sisään ja sulki oven perässään. – Komisario Pellonpää, mielestäni asia tuli täysin selväksi teidän edellisen käyntinne yhteydessä. Minulla ei ole mitään tekemistä Kiurun kuoleman kanssa, mies selosti jo ennen kuin häneltä ehdittiin kysyäkään mitään. – Keskustelumme jäi pahasti kesken, Pellonpää sanoi. – Poliisilla on syytä epäillä, että voitte tavalla tai toisella olla osallinen toimittaja Kiurun surmaan. Olette uhkaillut häntä useasti sekä kirjallisesti että suullisesti. Meillä on lähettämänne kirje sekä todistajien lausunnot olemassa. Toimittaja Kiuru oli tukkeena suunnitelmienne tiellä, Pellonpää jatkoi. – Kuten itsekin totesitte, kyseessä on suuret rahat, Stanolin omistajat eivät ole hyvällä katsoneet sitä, että ruokatoimittaja onnistui torppaamaan hyvässä nousussa olleet osakekurssit. Teille kehittyi tästä paljon paineita. Potkujenkin uhka leijui ilmassa, teidän piti puuttua asiaan nopeasti ja millä keinolla hyvänsä, Pellonpää jatkoi tykitystä.

Järvisen otsasuoni alkoi pullottaa. Miehen kiivas luonne tuli esiin. Pellonpää huomasi sohaisseensa muurahaispesään. – Kuulkaahan komisario. Pitää harvinaisen hyvin paikkansa, että Kiuru onnistui hankaloittamaan markkinointiamme ratkaisevasti useaan otteeseen. Tein tämän hänelle moneen kertaan selväksi, mutta hän ei halunnut kuunnella meitä.

– Minun ei tarvitse kuunnella syytöksiänne enempää eikä vastailla kysymyksiinne. Minulla on tarvittaessa tukenani konsernin lakimiehet, Järvinen sanoi. Te ette tule löytämään yhtään todistetta siitä, että minä olisin syyllinen sen typerän voita lusikoivan kaakattajan surmaan. Minulla on tärkeämpiäkin asioita hoidettavanani. Teemme täällä ankarasti työtä suomalaisen kansanterveyden hyväksi, Järvinen tulistui. Supervideon kanssa solmimassamme sponsorisopimuksessa ei ole mitään laitonta, hän jatkoi. He saavat rahaa ja me saamme näkyvyyttä ohjelmassa, niin yksinkertaista se on, mies lisäsi ja huitoi sanojensa vahvistukseksi ilmaa. – Asia on loppuun käsitelty, voitte poistua, hän lisäsi ja aukaisi oven.

Pellonpää soitti autosta Liimataiselle. – Niemisen alibi vahvistui. Hän petti vaimoaan aamutuimaan Kaisaniemen tenniskentän pukukopissa rakastajattarensa, Nicevideossa työskentelevän Eva Björkin kanssa, kutakuinkin samaan aikaan kun Kiuru surmattiin. – Älä helvetissä, Liimatainen hämmästyi. – Niemiselle tulee hikiset paikat, jos vaimo saa tietää, joten lupasin, että tätä juttua ei levitellä sen kummemmin, edellyttäen tietysti, että tarina ei paljastu lavasteeksi.

– Aikainen lintu se madon nappaa, vai miten sen nyt meni, ovelaa hoidella syrjähypyt heti aamutuimaan, Liimatainen nauroi. – Kävin sen jälkeen Sakari Järvisen puheilla. Hän uhkaili firman lakimiehillä. Väitti tietysti, ettei hänellä olisi mitään tekemistä murhan kanssa, mutta toisaalta on paljon asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että juuri hän olisi saattanut järjestää Kiurun murhan. Stanolin ja Supervideon välisestä talousrikoksesta ei suoranaisesti ole kysymys. Mikäli Gurukokki-ohjelmaan tulee liian mainonnallista ja arveluttavaa sisältöä, on Julkisen sanan neuvoston tehtävä sitten puuttua siihen. Sponsorisopimuksessa sinänsä ei ole mitään laitonta, Pellonpää selosti. – Pekka, täytyy taas muistaa, että surmatyö tehtiin antiikkisella aseella. Jos murha olisi ollut masinoitu olisiko sellaista käytetty, Liimatainen pohti. – Miksi ei, poliisin on vaikea päästä antiikkiaseiden jäljille. Pientä liivipistoolia on sitä paitsi helppo kuljettaa mukana kaupungilla, niinhän me jo aiemmin todettiin. Suomessa on tuhansia aseita, joilla ei ole asianmukaista aseenkantolupaa, niiden joukkoon mahtuu monenmoisia paukkurautoja, Pellonpää totesi.

Mitä seuraavaksi, Liimatainen kysyi. – Täytyy selvitellä sitä murtomiehen tapausta huomenna. Käymme tekniikan kanssa tutkimassa vielä kertaalleen Kiurun asunnon sekä sen Katajanokan viinikellarin, Pellonpää sanoi.

Pellonpää päätti pitää vapaan illan, hyödyntää kerrankin vuoronsa ja mennä taloyhtiön saunaan. Mies istui lauteilla ja nakkeli löylyvettä kiukaalle tasaiseen tahtiin. Kuuma höyry kimpoili seinistä ja laskeutui napakasti hartioita hieromaan. Hiki alkoi valua. Tuntuipa hyvältä. Lihakset rentoutuivat ja ajatukset selkiintyivät. Suomalaisessa saunassa on palvattu lihaa, synnytetty, piiloteltu vävypoikia ja rintamakarkureita. Siellä on pesty ruumiita ja pyykkiä, hierottu isoja kauppoja ja synnytetty valtioiden välisiä yhteistyö- ja avunantosopimuksia. Sen avulla on voitettu sotiakin. Suomalaiset korpisoturit aloittivat sodankäynnin vasta kun saunat oli saatu rakennettua etulinjaan. Kuumien löylyjen syleilyssä ovat myös monet taiteilijat ja kirjailijat tiristäneet parhaimmat ideansa.

Pellonpää kertasi mielessään käytyjä keskusteluja. Alkoi tuntua siltä, että raha ei ehkä olisikaan murhan motiivina. Pitäisi tutkia myös sitä, tiesivätkö Leena ja kenties Pirjo jotain sellaista, mitä he eivät olisi saaneet tietää?

Pellonpää muisti, että Kiurun puhelimessa ei näkynyt Espanjasta soitettuja puheluja tai lähetettyjä tekstiviestejä. Mitä sekin tarkoitti? Halusiko ruokatoimittaja tosiaan hävitä täydelliseen mustaan aukkoon kuukaudeksi ja pitää puhelimen kiinni. Sitä pitäisi vielä kelata uudelleen ja selvittää operaattorilta, oliko puhelinta sittenkin käytetty heinäkuussa jossain muualla.

Saunan jälkeen hän korkkasi kylmän oluen ja avasi Brillat Savarinin kirjan taas satunnaiselta sivulta. Sivulla 127 puhuttiin meditaatiosta otsikolla ”Juomien nopea vaikutus”. Juomat imeytyvät elimistöön erittäin helposti, näiden vaikutus on äkillinen, niiden tuottama helpotus miltei silmänräpäyksellinen. Vaikka tarjoisitte väsyneelle kaikkein ravitsevimpia ruokia, hän syö vaivalloisesti ja tuntee aluksi vain vähäistä helpotusta. Mutta, jos annatte lasillisen viiniä tai viinaa, hän toipuu hetkessä, näette hänet suorastaan uudestisyntyvän.

Olen samaa mieltä, Pellonpää hymähti ja joi oluen loppuun yhdellä hörpyllä suoraan pullon suusta. Hän lähetti Ilonalle tekstiviestin. Kaikki hyvin. Soitan huomenna kellarille menosta. Hyvää yötä. Pekka. Ilona kuittasi. Hyvää yötä ja kauniita unia. Ilona J

Tiia Koskimies: Viimeinen resepti
Tarinan poliisitutkinnassa avusti: Ylikonstaapeli Anneli Aunola
Kannen kuva: Tiia Koskimies
Taitto: Hanna Koskimies


Aiheet: , , , ,

Kirjoita kommentti