Umami muualla Facebook

Julkaistu 9. 12. 2017 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Kuvataide

Carl Larssonin onnellisen joulun kuvat

Monet ovat pohtineet Carl Larssonin kotia kuvaavien akvarellien suurta suosiota.

Lilla Hyttnäsin emäntä, taiteilija Karin Larsson on omalla työllään leimannut kuvista huokuvaa tunnelmaa. Carl ja Karin Larsson olivat nykyaikaisen kodinsisustusideaalin edelläkävijöitä. Heidän kotinsa poikkesi ajalle tyypillisistä raskailla huonekaluilla ja tummilla sävyillä sisustetuista porvariskodeista. Larssonit kokivat, että kodin tuli kuvastaa asukkaitaan. He sekoittivat eri tyylejä ja rikkoivat ulko- ja sisätilan välistä rajaa. Karin Larssonin käsialaa ovat kodin värit, tekstiilit ja osa huonekaluista. Vasta myöhemmin on ymmärretty miten paljon ne olivat aikaansa edellä.

Larssonin perheeseen syntyi yhteensä kahdeksan lasta, ja talo kasvoi lapsiluvun mukaan. Lilla Hyttnäs on täynnä eri suuntiin johtavia rappusia. Huoneet olivat hämmästyttävän pieniä ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia: esineitä ja  kalusteita on hankittu ympäri maailmaa, Japanista asti. Talossa oli aina tilaa myös vieraille.

Carl Larsson nimesi johtotähdikseen valoisuuden, kepeyden ja iloisuuden vaikkei hänen oma persoonansa aina toistanutkaan näitä sävyjä. Myyttiset mittasuhteet saaneen maineen takana eli ristiriitainen ja toisinaan raskasmielinenkin taiteilija, joka kohtasi vaikeuksia ja kritiikkiä etenkin julkisten töidensä osalta.

larsson+tree

image

Näin kertoo Carl Larsson itse lapsuutensa joulusta:
”Koko lapsuuteni aikana sain yhden ainoan joululahjan, mutta nautin siitä koko elämäni sillä se herätti kiitollisuuden hyveen pienessä, lakastuneessa sydämessäni. Istuimme eräänä jouluaattona, isä ja äiti ja minä kaakeliuunin tulen äärellä ainoassa huoneessamme, suuressa köyhyydessä, mutta kateutta ei tunnettu. Äiti näki parempiosaiset jollakin tapaa korkeampina olentoina, joilla tulikin olla hyvin, kun taas isä näki kaiken ympärillään erinomaisena ja jos hänestä olisi yhtäkkiä tullut vaikka pääministeri ei hän olisi juurikaan hämmästynyt tai ihastunut näin pienestä muutoksesta.

Joulun tunnusmerkkien puuttuessa isäni yritti kaiketi saavuttaa jonkinlaista joulurunoutta kertomalla kotiseudustaan, vanhasta Rekarnesta Sörmlannissa. Kun hän siinä puhui ovi avautui selkoselleen mutta sulkeutui saman tien. Olin kuullut miten jotakin heitettiin huoneeseen ja nähnyt myös vilauksen toisen kaartin uniformusta.
Lattialla makasi pieni paketti, siihen oli kirjoitettu Carl ja se sisälsi karamellin, komean kuninkaallisen. Siinä oli hapsut ja kiemurainen paperiin liimattu värssy.- Se oli hautajaiskaramelli, mutta värssy oli lohdullinen. Siitä lähtien korpraali Ärtmanin nimi on ollut kultaisin liekehtivin kirjaimin muistini puhtaimmalla sivulla.”

carl-larsson-winter1

Köyhän lapsuuden muistot ovat vahvasti vaikuttaneet Carl Larssonin haluun välittää kuva onnellisesta perheestä, mutta oliko elämä Sundbornissa pelkkää onnea? Tätä on miettinyt Sundbornin taiteilijakodin intendentti Marianne Nilsson, joka tuntee myös taiteilijan jälkikasvua viidenteen polveen.

Mutta miksi näistä Sundbornin elämää kuvaavista akvarelleista on tullut niin suosittuja ja rakastettuja? Marianne Nilsson on kysynyt itseltään samaa ja arvelee että ne vastaavat unelmiamme elämästä sellaisena kuin sen pitäisi olla.


Aiheet: , , , , ,

Kirjoita kommentti