Umami muualla Facebook

Julkaistu 14. 12. 2017 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Kuvataide

Joulukortin mestarit 2/3: Rudolf Koivu

Suomen suurimpana satukuvittajana on kiistatta pidetty Rudolf Koivua. Nykyisetkin nuoret kuvittajat mainitsevat usein Koivun kuvat, joita ovat lapsuudessaan kohdanneet. Koivu on saanut erikoisaseman aikalaistensa ja vertaistensakin joukossa.

Rudolf Koivu oli myös ahkera joululehtien kuvittaja ja satojen joulukorttien tekijä. Lukuisat joululehdet sisälsivät Koivun spontaaniutta henkiviä, tunnelmallisia joulukuvia, joissa toistuivat tontut, joulupukit ja punaposkilapset yhä uusina muunnelmina. Joulusanoma lapsille – julkaisun uskonnollisiin, runsaan dekoratiivisiin kuviin Koivu paneutui suurella hartaudella – olihan hän jouluaattona syntynyt! Erityisen kauniisti ja herkästi hän aina kuvasi lapsia.

 

Koivun elämäntarina on sadunomainen

Rudolf Sefanias Koivunen, myöhemmin Koivu, syntyi Pietarissa vuonna 1890 suomalaisista vanhemmista. Isä oli sorvari, kotoisin Tyrväältä, äiti Juliana Hartikainen oli kotoisin Liperistä. Isä oli luterilainen, äiti ortodoksi. Rudolf-poika sai käydä Pietarissa Pyhän Marian kirkkokoulua. Viisivuotiaana hän jäi orvoksi isästään, joka menehtyi keuhkotautiin. Äiti hankki perheen toimeentulon pyykkärinä. Kasvava poika sai kantaa pyykkipaketteja asiakkaille. Hän kulki kaduilla ja katseli Ivan Bilibinin koristeellisia venäläisten kansansatujen kuvituksia kirjakaupan ikkunassa. Itsellään hänellä ei ollut yhtään kirjaa.

rudolfkoivu

Rudolfin ollessa 13-vuotias hänen äitinsäkin kuoli keuhkotautiin. Poika otettiin Pietarissa enonsa perheeseen, mutta ei viihtynyt siellä. Hän karkasi ja vaelsi Suomen poikki isoäitinsä luo Tyrväälle, Koivulan kylään, Koivun taloon. Sinne tullessaan hän oli ihmisarka ja rääsyinen, ei suostunut menemään kouluun eikä rippikouluun, vaan vietti aikansa metsissä tai mummonsa seurassa. Mummo asui pienessä mökissä joenrannan töyräällä. Mökin takana kasvoi sankka kuusikko. Tyrvääläinen maisema toistuu Koivun satukuvituksissa. Hellä ja turvallinen idylli päättyi mummon kuolemaan jouluaattona 1905, Rudolfin täyttäessä 15 vuotta. Sitten orpo Rudolf matkusti asemamiehen mukana junassa Helsinkiin.

img013

rudolf-koivu-tonttu-ja-elc3a4imet

Helsinkiin tultuaan Rudolf sai työpaikan pilalehti Tuulispään juoksupoikana. Työtehtävissään poika tapasi odottamatta kadulla kummitätinsä Maikki Salmensaaren. Kansakoulunopettaja Maikki Salmensaari oli vapaakirkollisen lastenkotityön johtaja Sulo Salmensaaren vaimo ja neljän lapsen äiti. Kummipoika Rudolf otettiin perheen hoiviin. Hän sai käydä kansakoulun Helsingissä loppuun ja siirtyi sitten Ateneumiin saaden opettajakseen mm. ymmärtäväisen Hugo Simbergin. Välit Salmensaaren perheeseen pysyivät lämpiminä Koivun aikuistuttuakin.

Taiteilija ja käyttögraafikko

Rudolf Koivu työskenteli intensiivisesti taidemaalarina. Hän lukeutui ajanmukaisesti ekspressionistisiin marraskuulaisiin. Koivu viihtyi taiteilijaveljien seurassa Brondan kahvilassa ja vaihtuvissa alivuokralaisasunnoissa. Näissä piireissä hyväntahtoista ja vaatimatonta Koivua nimitettiin Tahvoksi. Hän kuului Gösta Stenmanin suosimiin taiteilijoihin maalaritoveriensa Anton Lindforssin ja Ilmari Aallon kanssa, mutta ei saanut kriitikoilta tarvitsemaansa kannustusta.

IMG

Vaikka Koivu ei koskaan tehnytkään tietoista valintaa taidemaalarin ja kuvittajan tehtävien välillä, taipumukset ja kysyntä nostivat hänet vähitellen kuuluisuuteen juuri jälkimmäisellä alalla. Hänestä tuli Suomen ensimmäisiä kokopäivätoimisia graafikoita, jonka toiminta-alue muodostui laajaksi ja tuotanto hämmästyttävän runsaaksi.

 


Kirjoita kommentti