Julkaistu 12. 3. 2010 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Kulttuuri

Kun moderni saapui Suomeen

Desigmuseossa avautui 11.2.2010 suurnäyttely Moderni[smi]. Näyttely esittelee modernismin lähtökohtia, ilmenemismuotoja ja erilaisia suuntauksia. Näyttely nostaa esille erityisesti modernismin pohjoismaisen ulottuvuuden: yksinkertaisen, selkeälinjaisen, tarkoituksenmukaisen muotoilun, joka Suomessa huipentui 1950-luvun “Finnish Designiin”.

Näyttelyssä esitellään esinemuotoilun lisäksi modernismin vaikutuksia arkkitehtuuriin, taiteeseen ja valokuvaukseen. Esineiden kautta tarkastellaan modernisoituvaa yhteiskuntaa, jota leimasi teollistuminen, tekniikan nopea kehitys, uudet materiaalit  ja sarjatuotanto. Mikään ei jäänyt ennalleen – myös ihmisten  elin- ja asuinympäristö muuttui 1920-30-luvuilta lähtien radikaalisti, se standardisoitui ja rationaalistui.  Uusi, teollistunut maailma vaati uutta elämäntapaa.  Arkkitehtuurin uusi, rationaalinen tyyli oli funktionalismi, jonka lähtökohtana oli rakennuksen käyttötarkoitus. Ornamentit ja koristelu hylättiin, rakentaminen pelkistyi geometrisiin perusmuotoihin. Uusi arkkitehtuuri vaikutti voimakkaasti esinemuotoiluun ja sisutussuunnitteluun.  Sisustus- ja käyttöesineiden  tuli olla tarkoituksenmukaisia, kestäviä, halpoja ja massatuotantoon soveltuvia.

Christopher Dresser: Teekannu (1879)

Modernismi on ajankohtainen aihe. Vuonna 2009 Saksassa juhlittiin arkkitehti Walter Gropiuksen Weimariin vuonna 1919 perustamaa Bauhaus -koulua, joka on jäänyt elämään modernismin symbolina ja näkyvänä soihdunkantajana.  Suomeen modernismi rantautui 1920-30 -lukujen vaihteessa, joskin moderni suunnittelu muuntui osaksi tavallisen kuluttajan elämää vasta 1950-luvulla.

Näyttelyn aikaperspektiivi on laaja: se alkaa jo “modernismin juurista”, 1800-luvun puolivälistä. Esille tuodaan sellaisia taiteen ja taideteollisuuden uudistajia kuin John Ruskin ja William Morris englantilaisine Arts&Crafts -liikkeineen, varhainen teollinen muotoilija Christopher Dresser sekä  vallitsevien historiallisten kertaustyylien vastainen uudistusliike Art Nouveau-Jugend-Modern Style-kansallisromantiikka – miksi sitä eri maissa kutsuttiinkin.  Arts&Crafts -ajattelun avainsana oli “simplicity”:  yksinkertaisuus, tarkoituksenmukaisuus ja materiaalien rehellisyys. Dresser taas loi jo 1870-luvulla esineitä, jotka voisivat olla muotoiltu tänään, niin modernin selkeälinjaisia ne ovat.

Mies van der Rohe. Barcelona Tuoli/Chair 1929.

Mies van der Rohe. Tuoli / Chair 1927. Yksityiskokoelma / private collection. Kuva / photo Erno Enkenberg

Moderni[smi] -näyttelyssä on esillä useita varhaisia modernismin merkkiteoksia, kuten Marcel Breuerin Wassily -tuoli (1925) tai Mies van der Rohen Barcelona -tuoli (1929). Sen lisäksi näyttelyssä tuodaan esille myös varjoon jääneiden tekijöiden tuotantoa. Runsas esineistö on koottu Designmuseon omista kokoelmista sekä lukuisista muista kokoelmista, mm. Bauhaus-arkistosta Berliinistä, Alvar Aalto -museosta Jyväskylästä sekä Design Museum Gentistä Belgiasta.

Pap Guyla / Tecnolumen. Valaisin / Lamp 1923 (valm. / produced 1970-l). DM 14551. Kuva / photo Erno Enkenberg

Kurt Ekholm / Arabia, astiasto / tableware, muotti / mold AR, koriste / decoration Sinivalko (Blue and White) 1936-1954. Kuva / photo: Rauno Träskelin.

Suomalaisista huonekalusuunnittelijoista esille nousevat sellaiset nimet kuin Aino ja Alvar Aalto, Ilmari Tapiovaara ja Pauli Blomstedt, jonka Merivaara Oy:lle suunnittelemat “putkifunktionalistiset” huonekalut ovat muodostuneet suomalaisille sotaa edeltävän, nousevan modernismin symboleiksi.   Keramiikka- ja lasisuunnittelua edustavat puolestaan mm. Kurt Ekholmin tarkoituksenmukaiset astiat, Henry Ericssonin lasisarjat tai Kaj Franckin laaja, yksinkertaisuuden estetiikkaan pohjaava tuotanto. Mielenkiintoinen, jokseenkin tuntemattomaksi jäänyt keraamikko on Marita Lybeck (1906-1990), joka 1930-50-luvuilla valmisti yksinkertaisia, selkeitä käyttöesineitä Emmel-keramik -työhuoneellaan.

Näyttelyssä tuodaan esille kiinnostavalla tavalla myös tekstiilejä.  Suomalainen tekstiilitaide kukoisti 1920-30-luvuilla. Tekstiilitaiteessa yhdistyivät kansanperinne ja uudet modernit virtaukset. Toisaalta ryijyjen ja kuvakudosten kuosi oli peräisin kansantaiteesta ja toisaalta kubistisesta ja abstraktista nykytaiteesta.  Johtavia “tekstiilinaisia” olivat Maija Kansanen, Greta Skogster-Lehtinen, Eva Anttila, Marianne Strengell ja Laila Karttunen. Leena Svinhufvud kirjoittaa näyttelyyn liittyvässä julkaisussa Kirjoituksia suomalaisesta modernismista modernismin  ja tekstiilien suhteesta. Ensi näkemältä vaikuttaisi siltä, että tekstiilit eivät kuuluneet moderneihin tiloihin, joita leimasivat paljaat, kiiltäväksi maalatut pinnat, metalliputkihuonekalut ja läpinäkyvyys. Maskuliiniseen moderniin eivät istuneet koristelu, pehmeys, peittävyys  ja feminiinisyys, jota tekstiilit symboloivat. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen: tekstiilit pysyivät edelleen mukana sisustamisessa. Ne kuitenkin muuttuivat ajan mukana luonteeltaan ja olemukseltaan  anonyymeiksi käyttötekstiileiksi, jotka rajasivat ja pehmensivät tiloja, tasoittivat ulkoa tulevaa valoa ja toimivat kontrastina pelkistetyille huonekaluille.

Impi Sotavalta, ryijy / ryijy-rug Nuijamiehet n / ca. 1932. Kuva / photo Rauno Träskelin.

Gunta Stölzl. Kuvakudos / Tapestry 1923. Yksityiskokoelma / private collection. Kuva / photo Erno Enkenberg

Moderni(smi) -näyttelyyn liittyy  tiistaisin klo 18.00 Designmuseossa pidettävä luentosarja, jossa asiantuntijat pohtivat ja keskustelevat kansainvälisen modernismin perimästä ja vaikutuksista Suomessa.

Kaikenkaikkiaan Moderni[smi] -näyttely antaa laajan, monipuolisen kuvan siitä kuinka uusi, “moderni” elämäntapa ilmeni erityisesti pohjoismaisessa esinemuotoilussa ja taideteollisuudessa.  Näyttely on samalla kertaa sekä nostalginen katsaus siihen lähellä olevaan menneeseen, jonka monet meistäkin hyvin muistavat että tuhti tietopaketti kaikille sisustuksesta, muotoilusta ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Kannattaa mennä katsomaan!