Umami muualla Facebook

Julkaistu 10. 10. 2015 Teksti Liisa Wilska 2 kommenttia Kulttuuri

Mathilda Rotkirch oli romantiikan ajan taiteilija

Mathilda Rotkirch (1813–1842) on Suomen taidehistorian varhainen taiteilija, joka on näihin vuosiin saakka jäänyt varsin tuntemattomaksi. Hän maalasi lyhyen elämänsä aikana kaikkiaan 69 teosta.

Suhtautuminen Mathilda Rotkirchiin taiteilijana on ollut ristiriitaista – häntä ei ole osattu oikein sijoittaa suomalaiseen 1800-luvun taiteilijakenttään. Häntä on toisaalta kutsuttu ”nykyaikaisessa mielessä ensimmäiseksi suomalaiseksi naistaiteilijaksi” mutta joskus taas kokonaan sivuutettu taidehistorian kirjoituksesta tai pidetty yläluokkaisena harrastelijana. Hänen ilmiselvää lahjakkuuttaan ei kukaan ole kuitenkaan voinut kiistää.

Mathilda Wilhelmina Rotkirch syntyi vuonna 1813 Porvoossa Stensbölen kartanossa. Myöhemmin perhe muutti Vaasaan, jossa isä sai viran hovioikeuden presidenttinä. Kesät vietettiin kuitenkin Stensbölessä. Stensböle sijaitsee Porvoon eteläpuolella ja se kuuluu Suomen vanhimpiin suurtiloihin. Tila oli pitkään ns. sääntöperintötilana, joka tarkoittaa, että se lankesi jakamattomana lähimmälle perilliselle. Siksi kartano on edelleenkin täynnä perintötavaraa, mm. kolmisenkymmentä Mathildan työtä on siellä. Kartanon ja tilan omistaa nykyisin Svenska Litteratursällskapet.

Stensboele

Stensbölen kartano Porvoossa

 

Stensbölen kartanon sali.

Stensbölen muotokuvakokoelmaa.

Muutto Tukholmaan

20-vuotiaana Mathilda Rotkirch muutti Tukholmaan, jossa hänen sisarensakin olivat oleskelleet. Suomessa ei ollut mahdollisuutta saada taideopetusta, joten Tukholma oli lähin kohde taiteilijan uralle haluaville. Mathilda pääsi Tukholmassa mm. Robert Wilhelm Ekmanin oppilaaksi ja harjoitti taideteosten kopiointia. Vanhojen mestareiden kopiointia pidettiin olennaisena osana taideopetusta ja sen lisäksi tärkeänä yleisen taiteentuntemuksen levittämisessä.

Kuvataideakatemiaan Mathildalla ei ollut pääsyä – sinne hyväksyttiin naisia opiskelijoiksi vasta 1864. Tukholmassa Mathilda tutustui Sophie Adlersparren (1808–1862), josta tuli hänen taiteilijatoverinsa. Sophie oli Ruotsin Taideyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen. Hän maalasi Mathildan muotokuvan vuonna 1834. Tässä maalauksessa Mathilda esitetään kuvankauniina aatelisneitona upeassa silkkipuvussaan katsellen haaveellisesti kaukaisuuteen. Toinen muotokuva, jonka on Mathildan kuoleman jälkeen vuonna 1848 maalannut R. W. Ekman, on taas perinteinen taiteilijamuotokuva. Siinä on mukana maalaustarvikkeita ja keskeneräinen maalaus, jotka kaikki korostavat päähenkilön taiteilijuutta.

Sophie Adersparren muotokuva Mathildasta (1834).

R.W. Ekmanin maalaama muotokuva, joka valmistui vasta Mathildan kuoleman jälkeen (1848).

Mathilda Rotkirchin taide oli monelta osin tyypillistä aikakaudelleen – nykykatsojalle teokset näyttäytyvät ”vanhanaikaisina”, romanttisina ja siloiteltuinakin. Niistä henkii biedemeier-ajan pikkutarkka realismi ja haaveellinen melankolia. Kauniit kalpeat kasvot ja kädet sekä hienostuneet tukkalaitteet ja asut on esitetty ihannoivasti. Mathildan kuvauskohteet ovat lähes yksinomaan lähipiiristä tai sitten kopioita vanhoista, pyhimyksiä ja uskonnollisia aiheita esittävistä maalauksista. Naistaiteilijan ja aatelistytön ei voitu kuvitellakaan elättävän itseään taiteella 1800-luvun alussa, joten sukulaisten muotokuvien katsottiin olevan hänelle sopivia.

Taitavaa siveltimen käyttöä

Mathildan värienkäyttö ja sivellintekniikka on taitavaa ja hän on saanut tekstiileihin, laskoksiin ja läpikuultaviin pitseihin sekä koruihin aitoa materiaalin tuntua. Joissakin muotokuvissa mallien kuvaus on hyvinkin eloisaa ja luontevan vapaata – selvästi ammattitaiteilijan työtä.

Mathilda Rotkirch: Tyttö kirjoituspöydän ääressä (1835).

Mathilda Rotkirch: Mandoliinia soittava espanjatar (1830-luku).

1800-luvun alun romantiikkaan kuului taiteilijoiden kiinnostuksen kohteeksi noussut kansanelämä ja -kulttuuri. Myös Mathilda Rotkirch maalasi muutamia kansankuvauksia – esimerkiksi vuonna 1837 tehdyn Tyttö Vingåkerin pitäjästä -teoksen. Tämä Ruotsin Vingåkerin alueen puvussa kuvatun nuoren, rusoposkisen tytön muotokuva voidaan nähdä naivin idealisoituna kansankuvauksena, mutta samalla se on teknisesti loistelias ja tasapainoinen taideteos, joka sai omana aikanaan runsaasti kuuluisuutta.

Mathilda Rotkirch: Tyttö Vingåkerin pitäjästä (1837 )

Takaisin Suomeen ja Euroopan-matkalle

Vuonna 1839 Matilda palasi Tukholmasta takaisin Suomeen ja asettui asumaan Turkuun. Turku tuntui Tukholman jälkeen pieneltä ja masentavalta. Ainoan todellisen innoituksen Mathilda löysi taiteesta. Vuonna 1840 Mathilda pääsi matkalle Etelä-Eurooppaan serkkunsa Sophien ja tämän miehen Carl Reuterskiöldin kanssa. Matkan pääkohteet olivat Italia ja Pariisi. Mathilda piti koko matkan ajan ahkerasti päiväkirjaa. Hän kertoi vaikuttavista nähtävyyksistä, tapaamistaan ihmisistä, museoista, taidegallerioista ja teatterista. Mathildan matkapäiväkirja kuvaa hyvin aikakautensa ajattelutapaa ja asioita, jotka elähdyttivät romantiikan ajan ihmisiä.

Luontoelämykset ja maisemat – kuutamoyöt, linnanrauniot tai Alppien mahtavuus – olivat tärkeitä, tunnekuohua ja melankoliaa aiheuttavia seikkoja. Tunnekuohuihin liittyivät tietynlaiset kauhukokemukset, kauhusta tuli osa kauneutta. Kauhuestetiikkaan kuului myös kiinnostus poikkeavaan ja makaaberiin: matkaohjelmaan kuului Lausannessa vierailu kehruuhuoneella – siis naisvankilassa – ja Milanossa vammaisten sairaalassa. Kurjissa oloissa elävät ihmiset olivat eräänlaisia turistinähtävyyksiä – asia, joka on tämän päivän ihmiselle lähes käsittämätön.

Kulttuuria ja maalaamista Pariisissa

Mathildalle Euroopan-matka oli tietysti myös ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua maailman hienoimpiin taideaarteisiin. Hän näki mm. da Vincin, Tizianin, Rafaelin, Cranachin, Rembrandtin ja van Dyckin töitä. Paluumatkalla seurue pysähtyi Pariisiin, jonne jäätiin oleskelemaan lähes puoleksi vuodeksi. Pariisissa Mathilda pystyi viimeinkin aloittamaan maalaamisen: hän kopioi teoksia Louvressa ja sai myös taideopetusta. Taiteeseen liittyvien mainintojen lisäksi Mathildan päiväkirja Pariisin ajalta sisältää runsaasti selostuksia teatteri- ja oopperaesityksistä, joista matkalaiset suuresti nauttivat.

Varhainen kuolema

Lähes vuoden kestänyt Euroopan-matka ja sen rasitukset ilmeisesti nopeuttivat Mathildan sairastaman keuhkotaudin etenemistä. Mathilda Rotkirch kuoli Turussa 7.3.1842. Hänet haudattiin sukuhautaan Porvooseen. Loistava tähti oli sammunut ja Suomi oli menettänyt yhden varhaisista, merkittävistä taiteilijalupauksistaan.

Kuurne, Jouni: Mathilda Rotkirch – taiteilija ja matkailija. 2002.

Westermarck, Helena: Mathilda Rotkirch, Finlands första målarinna. En kulturbild.


Aiheet: , , , ,

2 kommenttia

  1. Kiitos artikkelista, hyvin

    Kiitos artikkelista, hyvin mielenkiintoista. Suomalaisissa naisissa on kaikkina aikoina ollut edelläkävijöitä ja onneksi oli myös ymmärtäväisiä vanhempia – että tuona aikana pääsi Tukholmaan opiskelemaan…

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Katarina

    19. 10. 2008 19.54

Kirjoita kommentti