Umami muualla Facebook

Julkaistu 27. 3. 2018 Teksti Liisa Wilska, kuvat Rauno Träskelin, Jukka Pellinen Ei kommentteja Kulttuuri

Timo Sarpaneva – lasin ylittämätön mestari

Timo Sarpaneva aloitti uransa graafikkona ja vuonna 1951 hänet palkattiin Iittalan suunnittelijaksi. Hänen uransa ensimmäinen menestys oli vuoden 1954 Milanon triennaali, jossa suunnittelija voitti Grand Prix-palkinnon lasiesineillään.

Kansainvälistä menestystä hän saavutti myös näyttelyarkkitehtuurien muodossa: Suomen osastot H55-näyttelyssä, Milanon triennaalissa 1957 ja Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 olivat kaikki Sarpanevan suunnittelemia.

Vasemmalla lasiveistos Ammiana, suunnittelija Timo Sarpaneva, valmistaja Studio Pino Signoretto

Kansainvälinen ura vei Sarpanevan työskentelemään myös ulkomaille. Saksalaisen Rosenthalin Suomi-astiasto on yhä tuotannossa ja italialaisen lasinvalmistaja Veninin kanssa Sarpaneva työskenteli 1990-luvulla. Lasiveistosten toteuttaminen jatkui 1990-luvulla Venetsian Muranossa, jossa viimeisiä Sarpanevan teoksia tehtiin 2000-luvun alkupuolella.

”Säveltäjä ei ole mitään ilman orkesteria”

Designmuseon laaja ja kattava näyttely Timo Sarpanevasta tuo esille todella kiinnostavaa materiaalia Sarpanevan uran varrelta: lahjakkaan graafisen taiteen opiskelijan oppilastöitä, painokangas- ja tekstiilimalleja – paljon sellaista materiaalia, jota ei ole aiemmin ollut esillä. Näyttelyssä on esillä myös Sarpanevan kaikki keskeiset lasiteokset kuten ikoniset Kajakki (1954) ja Orkidea (1954). Näyttelyssä nähdään myös Montrealin maailmanäyttelyyn vuonna 1967 toteutettu suurikokoinen Ahtojää-teos. Teoksessa on esillä 210 lasiosaa. Näyttelyssä taiteellisen tuotannon rinnalla nähdään monipuolinen otos hänen käyttöesineistöään.

I-linja, Iittala 1956, kuva: Rauno Träskelin

Näyttelyn keskeisenä materiaalina on Marjatta Sarpanevan kuvaamat ainutlaatuiset videotallenteet Timo Sarpanevasta, joiden lyhytversioihin voit tutustua täältä. Niissä ollaan eri lasihyteissä, tehtailla ja tuttujen ihmisten seurassa: Iittalassa, Nuutajärvellä ja Muranossa Venetsiassa; Helsingissä ja Washingtonissa. Lisäksi materiaaleissa on haastattelunauhoja, joissa Sarpaneva kertoo omasta työstään ja teoksistaan. Aalto Yliopiston elokuvaleikkauksen professori Anne Lakanen on editoinut näyttelyssä käytetyt projisoinnit ja filmit.

Timo Sarpanevan suunnittelema juliste ”Tölkki Karhulan lasia”, 1952, kuva: Rauno Träskelin

”Näyttely paneutuu Timo Sarpanevan loputtomaan kykyyn uusiutua. Suunnittelija oli työteliäs, utelias ja kommunikaatiokykyinen lahjakkuus”, kertoo näyttelystä vastaava Designmuseon kuraattori Harry Kivilinna.  Sarpaneva on sanonut, että suunnittelija ei ole mitään, jollei hän pysty kommunikoimaan niiden henkilöiden kanssa, jotka toteuttavat työt. Teosten toteutuksessa ammattilaisten työpanos on tärkeä, on turha säveltää loistavaa sinfoniaa, jos orkesteri on ammattitaidoton. Sarpaneva sai innostuksen tarttumaan ja se näkyy töiden lopputuloksessa”, jatkaa Kivilinna.

Näyttelyn arkkitehtuurista vastaa muotoilija Ilkka Suppanen ja näyttelyn kuraattorina toimii Harry Kivilinna.

Lasiveistos Orkidea, valmistaja Iittala, 1954

Timo Sarpanevan (1926-2006) ura pähkinänkuoressa

 

Timo Sarpaneva Milanon triennaalissa 1957. Keskellä Abramo Brambilla ja oikealla ”Suomen taideteollisuuden Grand Old Man” H.O. Gummerus. Kuva: Jukka Pellinen.

Sarpaneva oli muotoilijatyön ohessa lahjakas graafikko. Hän valmistui graafikoksi vuonna 1949 graafisen taiteen osastolta Taideteollisuuskeskuskoulussa ja muun muassa ikoninen Iittalan i-merkki on hänen käsialaansa.

Sarpanevan ura lasitaiteilijana alkoi 1949, jolloin hän voitti toisen palkinnon Riihimäen lasitehtaan järjestämässä Pohjoismaisessa kilpailussa.

Kansainväliseen tietoisuuteen Sarpaneva nousi vuonna 1954 Milanossa pidetyssä triennaalissa, jossa hän sai Grand Prix-palkinnon mm. lasiesineistään Kajakki, Orkidea ja Lansetti.

Vuonna 1970 Sarpaneva aloitti yhteistyön saksalaisen Rosenthalin keramiikkatehtaan kanssa, ja Suomi-astiastosta (1974) tuli myyntimenestys, joka on yhä tuotannossa.

Timo Sarpanevan tekstiilisuunnittelu on kattanut niin kudottuja kankaita Porin puuvillalle, kuin menestyksekkäitä Ambiente-kankaita Tampellalle (1965).

1980-luvun alusta lähtien Sarpaneva alkoi keskittyä yhä enenevässä määrin taideteosten toteuttamiseen, teosten materiaaleina olivat lasin lisäksi graniitti ja metalli. Lasiveistosten toteuttaminen jatkui 1990-luvulla Venetsian Muranossa, jossa viimeisiä Sarpanevan teoksia tehtiin 2000-luvun alkupuolella.

Timo Sarpanevalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1958. Sarpaneva sai professorin arvonimen vuonna 1976. Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi hänet nimettiin 1993.

Sarpaneva vihittiin maailman ensimmäiseksi muotoilun kunniatohtoriksi Royal College of Art, Lontoossa 1967. Hän oli myös University of Mexico Cityn akateemikko H.C. 1985.

Timo Sarpanevan keskeisiä töitä ovat: Lansetti (1952), Orkidea (1954), Kajakki (1954), Iittalan i-lasisarja (1956), Festivo (1966), Ahtojää (1967), Finlandia-sarja (1964), Suomi-astiasto (1974) ja Archipelago (1979).

Malja, Iittala, ”Vuosi 2000”


Kirjoita kommentti