Umami muualla Facebook

Julkaistu 13. 6. 2008 Teksti Liisa Wilska, kuvat Rita Konttisen kirjasta "Dora Walhroos" Otava, Keuruu 2008 7 kommenttia Kulttuuri

Tuntematon Dora Wahlroos

Hämeenlinnan taidemuseossa on 14.9.2008 saakka esillä Suomen taiteen kultakauden melko tuntemattomaksi jääneen naistaiteilijan, Dora Wahlroosin kiinnostava näyttely.

Laaja, lähes 100 työtä käsittävä katselmus oli aiemmin tänä vuonna esillä Turun taidemuseossa. Esillä on läpileikkaus taiteilijan monipuolisesta tuotannosta – henkilöaiheita, sisäkuvia, maisemia ja muotokuvia.

Dora Wahlroosin taide liittyy aihepiireiltään ja tyyliltään kiinteästi aikansa virtauksiin: realismiin, naturalismiin ja ulkoilmamaalaukseen. Hänen taiteilijanuransa oli pitkä, se alkoi 1880-luvulla Turun Piirustuskoulusta ja päättyi vasta 1940-luvulla. Viimeiset parikymmentä vuottaan taiteilija asui jugendhuvilassaan Villa Gernheimissa Kauniaisissa.

Itsenäinen, rohkea ja ammattiylpeä taiteilija

Dora Wahlroosista välittyy näyttelyn myötä itsenäisen, rohkean ja ammatistaan ylpeän taiteilijan kuva. Hänen tunnuslauseensa olikin ”Man kan vad man vill – Sen osaa, minkä haluaa”.

Dora Wahlroosin isä, maanmittari Henrik Wahlroos oli satakuntalainen ja äiti Dorothée Fehn oli saksalaista sukujuurta, Preussista Ruotsiin muuttaneen lasinpuhaltajamestarin tytär. Isän puolelta Dora oli kaukaista sukua Akseli Gallen-Kallelalle. Wahlroosin perhe muutti Porista Turkuun Doran ollessa yksitoistavuotias. Hän aloitti opinnot kuusitoistavuotiaana Turun piirustuskoulussa – Suomen vanhimmassa taidekoulussa.

Dora Wahlroos: Omakuva, 1889

Hänen opettajinaan olivat mm. alttaritaulujen tekijänä tunnettu Alexandra Frosterus-Såltin ja maisemamaalari Victor Westerholm. Turun jälkeen Dora opiskeli vielä Helsingissä. Albert Edelfelt mestarillisena ulkoilmamaalarina ja valon kuvaajana oli tärkeä esikuva nuorelle Dora Wahlroosille.

Opiskeluajoilta, vuodelta 1889 on Doran omakuva – pieni akvarelli- ja guassitekniikalla tehty työ, joka esittää itsetietoista, savuketta polttelevaa modernia naista. Omakuva on ehkä jonkinlainen ”roolikuva”, toive uudenlaisesta, rohkeasta naisidentiteetistä.

Doran omakuva vertautuu hauskasti Elin Danielsonin vuonna 1890 maalaamaan, aikanaan pahennusta herättäneeseen teokseen ”Aamiaisen jälkeen”, joka kuvaa taiteilijan Tytty-sisarta hajamielisesti aamiaspöytään nojaamassa palava savuke kädessä.

Uusia tuulia Ahvenanmaalla

Dora Wahlroosin taiteelle ja elämälle tärkeä merkitys oli vuosien 1889 ja 1890 kesillä, jotka hän vietti Ahvenanmaalla Önningebyssä.

Jomalan kunnan Önningebyn kylään Victor Westerholmin kesäasunnon ympärille oli syntynyt vapaamuotoinen suomalais-ruotsalainen taiteilijayhteisö, jossa syvennyttiin ”pariisilaisuuteen”, ulkoilmamaalaukseen ”en plein air”.

Maalausteline siirrettiin ulkoilmaan, jossa valot ja varjot pyyhkäisivät maiseman ja henkilöhahmojen yli luoden kuviin aidon luonnomukaisuuden. Aiheina olivat meri, talonpoikaiset maisemat ja kalastajat. Önningebyn kesät merkitsivät Doralle myös uudenlaista, vapaata ja boheemia elämäntapaa sekä kosketusta uudenaikaisesti ajatteleviin, itsenäisiin, miesten kanssa tasaveroisina työskenteleviin naisiin.

Siirtokunnassa työskentelivät muun muassa Elin Danielson, Hanna Rönnberg ja Eva Topelius. Önningebystä Dora Wahlroos löysi paitsi ystäviä ja taiteilijatovereita myös rakastetun.

Syksyllä 1890 hän kihlautui kuvanveistäjä Emil Wikströmin kanssa. Dora on kuvannut kihlattunsa vuonna 1892 miljöömuotokuvassa tämän Pariisin ateljeessa. Wikström oli vaatimattomasta, suomenkielisestä kodista lähtenyt luonnonlahjakkuus, josta kehittyi myöhemmin uuden tasavallan johtava kuvanveistäjä. Häntä kuvataan vaaleatukkaiseksi, jäyhänkomeaksi mieheksi, joka oli luonteeltaan vilkas ja temperamenttinen.

Dora Wahlroos: Emil Wikström ateljeessaan Pariisissa, 1892

Kihlapari matkusti vuonna 1891 yhdessä Pariisiin viettäen siellä talven työskennellen molemmat taiteensa parissa ja seurustellen vapaa-aikoina muiden skandinaavien kanssa.

Pariisin aika – kihlaus purkautuu

Pariisista oli muodostunut 1870-luvulta lähtien taidemaailman keskipiste, jonne monet suomalaiset naistaiteilijatkin hakeutuivat työskentelemään ja opiskelemaan lukuisiin yksityisiin taidekouluihin kuten Académie Julianiin tai Académie Colarossiin. Paljon on kerrottu itsenäisten, boheemien ”maalarityttöjen” – esimerkiksi Maria Wiikin, Venny Soldanin, Elin Danielsonin tai Hanna Rönnbergin Pariisin ajoista.

Dora Wahlroos valitsi opiskelupaikakseen Pariisissa Académie Deléclusen. Doran tiivis perheyhteisö, etenkin isä ja veljet,

Dora Wahlroos: Alice Wikströmin muotokuva, 1913

suhtautui ennakkoluuloisesti muodikkaana keikarina ja ”pariisilaispoikana” pitämäänsä sulhaseen. Doran ja ”Wiikan” kihlaus purkautuikin vuoden 1893 tienoilla. Wikström avioitui myöhemmin helsinkiläisen seurapiirikaunottaren, Alice Högstömin kanssa, jonka äiti oli ranskalainen. Heidän tyttärenpoikansa oli taiteilija Kari Suomalainen. Dora Wahlroosin välit entiseen kihlattuunsa ja tämän vaimoon säilyivät ilmeisesti hyvinä, koska hän on kuvannut Alicen upeassa muotokuvassa vuonna 1913.

Kansallista taidetta

Dora Wahlroosin ominta ympäristöä ja siten luontevia kuvauskohteita olivat länsisuomalainen rannikkomaisema ja meri, Turun seudut ja sen vauraat porvariskodit ja kartanot sekä oma, kiinteä perheyhteisö. Perhe oli ruotsinkielinen. 1800-luvun lopun suomalaiskansallinen innostus ei näytä koskettaneen Dora Wahlroosia sanottavammin. Vuonna 1892 hän tosin maalasi ”Pesusaavin ääressä” -teoksen, joka kuvaa nuorta talonpoikaistyttöä pyykinpesuun syventyneenä. Tämän teoksen voidaan tulkita olevan osa 1800-luvun lopun kansallista taidekuvastoa: realismin ja naturalismin periaattein maalattu kansankuvaus arkielämän aiheesta.

Ruotsinkielisille ja -mielisille suomalaisille ei ollut tarjolla samanlaista aatetta tai liikettä kuin Karjalaan ja Kalevalaan kiinnittynyt suomalaiskansallisuus.

Samoin kuin Albert Edelfelt, myös Dora Wahlroos kuvasi kansankuvauksissaan uusmaalaista, ruotsinkielistä rannikkoseutua kansantyyppeineen luoden siten omanlaistaan, suomenruotsalaista kansallista kuvastoa.

Dora työskenteli 1800-luvun lopussa Paraisilla sijainneessa ateljeessaan, jossa hän maalasi mm. ”Ilta Paraisilla”-nimisen suurikokoisen teoksen. Etualan hymyilevä tyttö tuo mieleen elävästi Edelfeltin maalauksen ”Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa” vuodelta 1881, jossa samanlaiseen vaaleanpunaiseen puseroon ja vaaleansiniseen hameeseen pukeutunut kaunis talonpoikaistyttö on syventynyt hartaaseen rukoukseen. Doran maalauksessa tyttö on siirtynyt hartaushetkestä nuorison iltahuveihin.

Dora Wahlroos: Ilta Paraisilla, 1898

Paraisten ateljeessaan Dora Wahlroos maalasi myös Myrskylän kirkon alttaritaulun ”Vuorisaarna” vuonna 1897.

Dora Wahlroosin maalaama Myrskylän kirkon alttaritaulu "Vuorisaarna" vuodelta 1896.

Kohtalokas Italian matka

Dora Wahlroos oli ahkera ja määrätietoinen henkilö, joka elätti itsensä taiteellisella työllään ja oli ylpeä taiteilijuudestaan. Kotimaan työskentelynsä lomassa hän matkusteli ja maalasi paljon myös ulkomailla. Pariisi oli luonteva matkakohde, jossa hän mm. vuonna 1900 oli tutustumassa maailmannäyttelyyn ja Suomen kuuluisaan paviljonkiin. Samalla matkalla hän matkusti tapaamaan vanhaa ystäväänsä Elin Danielssonia pohjoisitalialaiseen Antignanon kylään, joka sijaitsee Livornon lähellä. Hän jäi Antignanoon tarkoitettua pidemmäksi ajaksi ja oleskelusta muodostuikin hänelle kohtalokas.

Elinin kolmetoista vuotta nuoremman aviomiehen Raffaello Gambogin ja Doran välille syntyi rakkaussuhde. Dora matkusti takaisin Suomeen ja Gambogit jatkoivat avioliittoaan, mutta ”tämä piinallinen, onneton asia” jätti jäljet kaikkiin kolmeen. Dora koki osasyyllisyytensä tapahtumaan raskaana ja se sai hänet vetäytymään kuoreensa ja hakemaan turvaa oman perheen suojista. Kolmiodraama herätti Turun pienissä piireissä luonnollisesti kohua, joka vaikeutti Doran asemaa entisestään.

Dora Wahlroos: Astrid Schnittin muotokuva, ennen vuotta 1902

Dora Wahlroos: Pojan muotokuva, 1898

Muotokuvia ja interiöörejä

Dora Wahlroosin taide painottui 1900-luvun alkupuolelta lähtien voimakkaasti muotokuvamaalaukseen. Hänelle kehittyi eräänlainen tunnetun ja suositun muotokuvamaalarin ammattirooli. Tämä oli varmaankin osaltaan myös taloudellinen kysymys. Dora teki pitkiä, kauan kestäviä muotokuvamatkoja, joiden aikana hän saattoi maalata useampia saman perheen tai suvun jäseniä.

Hän maalasi esimerkiksi Creutzeja Pernajan Malmgårdissa, Godenhjelmejä, von Schantzeja ja Finckenbergejä – pariskuntia, perheitä ja lapsia. Ragnar Numelinia esittävässä ”Pojan muotokuvassa” vuodelta 1898 ja Astrid Schnittin muotokuvassa (n. 1902) Dora Wahlroos osoittautuu taitavaksi lasten kuvaajaksi. Häntä kiitettiin muotokuvissaan erityisesti näköisyyden tavoittamisesta.

Hän teki myös useita niin sanottuja miljöömuotokuvia, joissa henkilö kuvattiin hänelle tutussa toimintaympäristössään, esimerkkinä työpöytänsä äärellä kuvattu Gustaf Cygnaeus vuonna 1921.

Dora Wahlroos: Gustaf Cygnaeuksen muotokuva, 1921 (toisinto 1906 maalatusta muotokuvasta)

Dora mainitsi harrastuksekseen kodinsisustamisen ja hänen tuotannossaan onkin monia interiöörikuvauksia. Joissakin on mukana henkilöitä, toisissa taas pelkkiä hiljaisia sisätiloja kuten Taidekoti Kirpilän kokoelmiin kuuluvassa värikkäässä, 1910-luvulla maalatussa ”Sisäkuvassa”.

Dora Wahlroos: Sisäkuva, 1910-luku. Taidekoti Kirpilä.

Villa Gernheim

Vuonna 1921 Dora Wahlroos hankki sisarensa Irman ja sekä veljensä Georgin kanssa yhteisesti Kauniaisista huvilan, jonka he nimesivät äitinsä syntymäpaikkakunnan mukaan Villa Gernheimiksi.

Villa Gernheimissa Dora pääsi toteuttamaan sisustus- ja puutarhaharrastustaan: hän teki esimerkiksi koristemaalauksia huvilan seiniin, oviin ja ikkunoihin. Asumismuoto sisarusten kanssa ei ollut mitenkään ajalle poikkeuksellinen –  monet naimattomat naistaiteilijat olivat päätyneet sellaiseen turvalliseen ja taloudellisesti järkevään ratkaisuun. Sen lisäksi Doran perhesuhteet vaikuttavat aina olleen hyvin lämpimät.

Doran suhde helsinkiläiseen taidekenttään sen sijaan pysyi Kauniaisten aikana etäisenä – hän koki itsensä loppuun saakka turkulaiseksi.

Naistaiteilijana Suomessa

Taidehistorian professori Riitta Konttinen on kirjoittanut Dora Wahlroosista kirjan, joka on samalla näyttelyjulkaisu Turun ja Hämeenlinnan Wahlroos-näyttelyille. Hän jatkaa kiinnostavalla kirjallaan suomalaisten naistaiteilijoiden esille nostamista taidehistorian sivurooleista tai marginaalista. Hélenè Schjerfbeckin tiedämme, mutta kuka olisi ilman Riitta Konttista kuullut sellaisista lahjakkaista suomalaisista taiteilijoista kuten esimerkiksi Ellen Favorin, Ada Thilén tai Maria Wiik?

Dora Wahlroosin ajan naistaiteilijoilla oli paljon esteitä ja ahtaita rajoja toiminnalleen. Niitä olivat luonnollisesti kodin velvollisuudet ja naisen rooli perheen hoivaajana, mutta myös yleisesti ottaen taiteeseen liitetyt käsitteet, kuten ”suuruus” tai ”nerous” olivat voimakkaasti maskuliinisia. Sitä oli monilta osin myös suomalainen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteen kansallinen projekti. Kansakuntaa rakennettaessa ei ollut sijaa ”pienille” aiheille: lapsi- ja muille henkilökuville, asetelmille ja sisäkuville. Myös modernismin esiinmurtautumisella Suomessa oli vahvasti miehinen luonne. Riitta Konttisen mukaan kokonainen naistaiteilijoiden sukupolvi näyttää jääneen 1910-, 1920- ja 1930-luvuilla pimentoon.

Dora Wahlroos: Tuntemattoman naisen kasvokuva, puulevylle maalattu öljyvärityö.

Kirpputorilöytönä Dora Wahlroosia

Itse törmäsin ensimmäisen kerran Dora Wahlroosin nimeen löytäessäni kesälomamatkallani itäsuomalaisen kaupungin kirpputorilta sattumalta hänen teoksensa. Koreiden auringonlaskujen ja taistelevien metsojen joukossa oli tummatukkaista, valkopuseroista naista esittävä pieni taulu, josta huomasi heti, että se on ammattitaiteilijan maalaama. Taulun lämpimän aurinkoinen tunnelma viehätti ja ostin työn tingittyyn 60 euron hintaan.

Nyt teos on seinälläni kunniapaikalla ja sitä katsellessani mietin, ketä se mahtaa esittää ja missä se on maalattu. Ehkä kuvassa on joku Doran monista sukulaisista, ehkä se on maalattu rakkaan Villa Gernheimin puutarhassa lämpimänä ja aurinkoisena keskikesän päivänä.

Riitta Konttinen: Dora Wahlroos – Taiteilijatarina, 128 s., Otava. 2008.


Aiheet: , , , , , , , ,

7 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen juttu, kiitos.

    Mielenkiintoinen juttu, kiitos. Hienoa, että tuotte taidetta ja eri taiteilijoita esille. Odotan innolla lisää.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Tarja

    1. 7. 2008 12.50

  2. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen

    Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen artikkeli ja kivan erilainen aihe.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Veera

    1. 7. 2008 21.40

  3. Onko pikkuserkku muka

    Onko pikkuserkku muka kaukainen sukulainen? Minusta aika läheinen! Varsinkin kun ajattelee miten ennen oltiin sukulaiset enemmän tekemisissä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    lukija

    2. 8. 2010 23.58

  4. Minulla on papereissani

    Minulla on papereissani jo kellastunut piirros jossa teksti ”Syster Irma”. Esittää nuorta hoikkaa neitosta. Vuosilukua en muista, 1890-lukua kuitenkin. Oli antanut sen sukulaispojalleen Åkelle, ehkä vasta 1940-luvulla, kun olimme käymässä Grankullassa, minäkin ja isä. Äiti ei ollut mukana, koska ei puhunut ruotsia. Munkkiniemi ei ollut etäällä. Kävin heillä polkupyörällä. Olin 1944 kesänkin kieliä oppimassa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Maija

    7. 7. 2015 15.11

  5. Anna Wahlroos Hagelstamilla

    Anna Wahlroos
    Hagelstamilla myynnissä Annan taulu vuodelta 1882. Anna syntyi 1870. Tekikö hän taidetta kaksitoistavuotiaana ?
    Minulla on vanha taulu joka on signeerattu A W-S.
    Voisikohan olla Anna Wahlroos?

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    tammisalo

    24. 11. 2015 17.21

  6. Olikin Anna Wahlström

    Olikin Anna Wahlström Hagelstamilla myynnissä !

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    tammisalo

    3. 12. 2015 23.42

  7. Hei Tammisalo! No,

    Hei Tammisalo! No, asia selvisi sitten :) Kun mainitsit nimen ”Anna Wahlroos”, luulin ensin, että kyseessä on mahdollisesti Akseli Gallen-Kallelan äiti, joka oli nimeltään Anna Mathilda Gallén, os. Wahlroos. Mutta Anna Wahlströmistä en ole kuullut. Pikasilmäys Googleen kertoi, että hän voisi olla ruotsalainen taiteilija.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Liisa Wilska

    4. 12. 2015 12.20

Kirjoita kommentti