Umami muualla Facebook

Julkaistu 12. 1. 2012 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Näyttelyt

Barokkimaisia nukerruksia

Nukertaminen on hypistelemistä ja käärimistä. Taiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen löysi tämän teonsanan Veijo Meren Sanojen synty -teoksesta etsiessään nukke-sanan etymologisia juuria.

“Nukerran – leikittelen leluilla, koruilla, langalla, neulalla ja kameralla. Kuvaan nukkeleikkiä, hypistelen, käärin ja ompelen helminauhoja yhteen. Käytän mielelläni kitshiä ja kliseisiä materiaaleja jotka hankin kirpputoreilta. Ajattelen, että esineillä on ollut jo ainakin yksi elämä. Helminauhat ovat olleet ihmisen iholla ja nukkeja ovat hellineet pienet kädet.”

“Näyttelyssä olevat teokseni ovat syntyneet meren keskellä Harakan saaren taiteilijatalossa. Kesällä vedestä heijastuva valo läikkyi työhuoneeni seinillä ja helmissä joita ompelin kankaalle. Olin aiemmin tehnyt helminauhoista teokset nimeltään Pieni merenneito ja Eevan kyyneleet. Taide syntyy taiteesta ja teokset synnyttävät uusia teoksia. Jotain helmeilevää ja virtaavaa

Virpi Vesanen-Laukkanen: Minnehaha

oli kehkeytymässä. Kuuntelen usein työskennellessäni Ylen ykköstä. Ommellessani kuulin Erkki Toivasen esittelevän H.W. Longfellown The Song of Hiawatha -runoelmaan sävellettyä kuoroteosta. Kuultuani Hiawathan vaimon nimen Minnehaha, ja sen käännöksen Laughing Water, ihastuin nimen merkitykseen. Vaalea helmiteos sai nimekseen Minnehaha.

Olen kiinnostunut barokista, sen epäsäännöllisestä, rehevästä, aaltoilevasta ja jatkuvassa liikkeessä olevasta taiteesta. Tummasta teoksesta oli tulossa jotakin Händelin musiikkiin liittyvää. Helmet eivät kuitenkaan virranneet Vesimusiikin tahdissa, vaan alkoivat kääntyillä ja kiemurrella arvaamattomana akanvirtana. Ajatus liikkeessä olevasta nesteestä liittyy myös punaiseen Mehevään ja vihreään Vehreään. Vesi kantaa ja liikuttaa myös minua ja venettäni, kun soudan työhuoneelleni Harakkaan.

Kymmenen vuotta sitten työskentelin taiteilijana tutkimushankkeessa jossa etsittiin keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn. Projektin aikana lapset kertoivat elämästään nuken välityksellä. Aloin kerätä ja valokuvata rikkinäisiä nukkeja. Näin ne ihmisen haurauden ja haavoittuvuuden vertauskuvana. Vuonna 2008 aloittamani nukkekuvasarja jatkuu nyt uusilla kuvilla. Lisäksi nuket ovat läsnä videossa, jossa yöperhonen lepattaa soittorasioiden tuutulaulujen säestyksellä ja nukkekotiin saapuu outo vieras.

Kiitokset harjoittelijalleni, Kuopion Muotoiluakatemian opiskelijalle Johanna Vasaralle sekä näyttelyä tukeneille Suomen Kulttuurirahastolle ja Valtion muotoilutoimikunnalle.”

Virpi Vesanen-Laukkanen: Akanvirta, yksityiskohta

Virpi Vesanen-Laukkanen: Nukerruksia

14.1. – 3.2.

Galleria G12

Töölöntorinkatu 3, 00260 Helsinki

ti-pe 12-17

la-su 12-16

www.galleria12.fi


Aiheet: , ,

Kirjoita kommentti