Umami muualla Facebook

Julkaistu 23. 11. 2016 Teksti Anni Lappalainen Ei kommentteja Elokuvat

Kauhuelokuvia ja tunnelmia Islannista – keskustelu ohjaaja Erlingur Thoroddsenin kanssa

Elokuvatoimittajamme Anni Lappalainen sai mahdollisuuden jutella Tukholman elokuvafestivaaleilla islantilaisen ohjaajan Erlingur Òttar Thoroddsenin kanssa elokuvateollisuudesta, kauhugenrestä ja Thoroddsenin ensimmäisestä pitkästä elokuvasta Child Eater (2016).

Vasemmalla: Islantilainen ohjaaja Erlingur Òtttar Thoroddsen

Thoroddsen on syntynyt ja kasvanut Islannissa, mutta sai koulutuksensa Columbian yliopistossa elokuvaohjauksen linjalla. Siellä hän työsti kahta kauhuteemaista lyhytelokuvaa, joista varsinkin Child Eater vuodelta 2012 herätti huomiota useilla kauhufestivaaleilla. “Monet kysyivät koska teen ensimmäisen kokoillan elokuvan, ja siten Child Eateristä tuli pitkä versio.”

Child Eaterissa yhdistyivät monet Erlingurin kiinnostuksen kohteet. Erlingur rakastaa 1980-luvun amerikkalaisia kauhuelokuvia. Lapsena hän kasvoi islantilaisten myyttien ja tarinoiden keskellä, ja kauhutarinoissa häntä kiehtovat erityisesti silmät. Näistä syntyi Child Eater. Elokuvassa tapaamme nuoren pojan Lukaksen ja hänen hoitajansa Helenin pienessä amerikkalaisessa kaupungissa, jossa legenda lasten silmiä syövästä miehestä käy toteen.

15128749_10154628503619034_1487948690_n

Child Eater

”Elokuva on saanut inspiraatiota 80-luvun kauhuklassikoista, joissa tarina kehittyy pienessä, suljetussa kaupungissa.” Tämän takia elokuva sisältää tietyn määrän helposti tunnistettavia kliseitä. Näille kohtauksille voi helposti nauraa, mikä ei haittaa ohjaajaa tippaakaan. ”Elokuva ei pilkkaa kauhuelokuvia tai niiden tyyliä, mutta ei myöskään ota itseään vakavasti” Erlingur selventää. Elokuvassa voi aistia tietyn jännitteen pelon, aavistuksen ja odotuksen välillä, jonka voi helposti kääntää huumoriksi. Näytöksen aikana tämän huomaa – kun Lukaksen isä pyytää häntä hakemaan jotain kellarista, Lukas pelästyy ja katsoo epävarmasti pimeää kellaria kohti: salissa jotkut hihittelevät. Toisessa kohtauksessa Lukas ja Helen käyvät myöhään illalla pihalla ja Lukas huutaa ihmeissään ”On NIIN pimeätä!” Ja yleisö nauraa. ”Olen todella iloinen näistä reaktiosta, sillä elokuvakokemuksen kuuluu myös olla hauska.” Kauhu onkin hyvin vaikea tyylilaji, ja on ilo nähdä Erlingurin ensimmäisen pitkän elokuvan olevan niin tietoinen omasta genrestään. ”Kauhu on sekoitus odotusta, ennakointia ja odotusten täyttymistä”, joten miksei lisätä huumoria pakkaan?

child-eater-2016-horror-film

468649038

Child Eater

Mutta miten islantilainen ohjaaja päätti tehdä amerikkalaistyyppisen elokuvan? ”Kasvoin näiden kauhuelokuvien kanssa, ja halusin työstää omannäköisen elokuvan samalla tyylillä. Halusin herättää henkiin  ajattoman pikkukylän tunnelman, pimeän metsän ja siellä asuvan kauhulegendan.” Elokuvan hirviö oli Erlingurin mielessä pitkään, ja lyhytelokuvan suosio mahdollisti sen työstämisen pitkäksi versioksi.

15152411_10154628503429034_2121736826_o

Rökkur-elokuva valmistuu 2017

Minkälaista on tehdä työtä kahdessa maassa? ”Ehdottomasti mahtava kokemus. Löydän merkittäviä vaikutteita molemmista kulttuureista, ja olen saanut tehdä kauhuelokuvia hyvin erilaisissa ympäristöissä.” Erlingurin toinen elokuva Rökkur on tosiaan islantilainen, ja valmistuu keväällä 2017. Elokuvassa kaksi homoseksuaalia miestä on sijoitettu Islannin maisemiin, ja elokuvassa muistot, mielikuvitus ja pelko sekoittuvat. ”Halusin tehdä jotain henkilöihin keskittyvää kauhua, psykologista kauhua, ja vähemmän tarinakeskeistä.” Miten Islanti ja Amerikka eroavat? ”Child Eater on elokuva jota ei olisi voitu sijoittaa suoraan Islantiin. Ja toisaalta, kun esittelin Rökkurin tarinaa, Islannissa oltiin lähinnä hyvin innoissaan, kun taas Amerikassa todettiin: tämä ei myy hyvin täällä”, Erlingur naurahtaa.

15145142_10154628503434034_1335630707_o

Child Eater

Islanti on tuottanut entistä enemmän elokuvia ja monet niistä ovat menestyneet hyvin viime aikoina. ”Islannin elokuvateollisuus on ehdottomasti nousussa, mutta kuitenkin edelleen melko pientä. Kehitystä on ollut ja meillä on jo varaa variaatioihin, varsinkin genre-elokuviin.” Erlingur toivoo entistä enemmän keskustelua ja kehitystä Islannin elokuvamarkkinoille. ”Toivottavasti omat projektini todistavat mitä kaikkea voi tehdä, ja olisi mahtavaa olla osana elokuvakeskustelua Islannissa.” Pienten maiden elokuva vaikuttaa olevan yleisesti nousussa Pohjoismaissa, ja näkyvyyttä tuovat esimerkiksi elokuvafestivaalit. Pohjoismaiset lahjakkuudet saavat toivon mukaan mahdollisuuden näyttäytyä isolle katsojakunnalle ja saavat myös menestystä, kuten Juho Kuosmasen Hymyilevä Mies. Kuosmanen on korostanut oman näkemyksen tärkeyttä, kuten myös Erlingur: ”Taiteellinen pyrkimys on minulle sydämen asia, mahdollisuus tehdä jotain itselleen tärkeätä.” Tukholman tämän vuoden kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Pohjoismaiden pitkien elokuvien osuus oli valitettavan pieni, mutta Erlingurin elokuva sai festivaalin avulla sekä pohjoismaisen ensi-iltansa, että ensimmäisen näytöksensä kauhufestivaalien ulkopuolella. Keskustelussamme Hymyilevä Mies -elokuva tulee myös esille: ”Se on hyvin kaunis”, Erlingur sanoo.

hymyilevamies_800d

Hymyilevä Mies, kuva: Finnkino


Kirjoita kommentti