Julkaistu 28. 6. 2012 Teksti Liisa Wilska Ei kommentteja Näyttelyt

Tutkielmia muutoksesta Schjerfbeckin hengessä

Taiteilijaseuran kesänäyttely levittäytyy tänä vuonna sekä Galleria Rantakasarmiin  Suomenlinnaan että Galleria Katariinaan, Helsingin keskustaan. Yli sadasta hakijasta mukaan jurytettiin 28 taiteilijaa.  Näyttelyjuryyn kuului Ateneumin taidemuseon intendentti ja Helene Schjerfbeck -näyttelyn kuraattori Leena Ahtola-Moorhouse.

Schjerfbeckiin liittyy monenlaisia mielikuvia: ihminen, nainen, iloiset jäähyväiset, vanheneminen, kasvot, asetelmat, muotokuvat, tilat, värit, muutokset. Schjerfbeckin tuotannon eri aihelmia kiteyttävä on muutos: tuotannon muutos, värimaailman muutos, muodonmuutos, ihmisen elämän muutokset nuoruudesta vanhuuteen, naistaiteilijan roolin muutos ja suhde miestaiteilijan rooliin, vuodenaikojen muutos, yhteiskunnan muutos jne. Kaikista näkökulmista voidaan vetää linjoja nykypäivään. Teemaa käsitellään eri kuvataiteen tekniikoilla, painottuen maalaukseen.

Näyttelyn taiteilijat ovat Riikka Ahlfors (maalaus), Annu Ahlström (maalaus ja grafiikka), Tero Annanolli ja Jari Järnström (installaatio maalauksista), Asta Caplan (maalaus), Eija Hakkola (maalaus), Mikko Hallikainen (veistos ja maalaus), Merja Heino (maalaus), Anni Henriksson (piirros), Reetta Hiltunen (sekatekniikka), Maija Hopeavuori (maalaus), Sirpa Häkli (maalaus), Heidi Hänninen (videoinstallaatio), Teija Immonen (grafiikkainstallaatio), Minna Jatkola (maalaus), Heli Kurunsaari (maalaus), Erja Laakkonen (grafiikka), Tuija Markonsalo (sekatekniikka), KirsiMarja Metsähuone (valokuva), Salla Myllylä (animaatio), Nagashila (maalaus), Anna Nykyri (lyhytelokuva), Juha Okko (maalaus ja seinämaalaus), Laura Pohjonen (grafiikka), Anna Mari Räsänen (performanssi), Tuuli-Anna Viitanen (maalaus ja piiros), Terhi Ylimäinen (maalaus) ja Magdalena Åberg (maalaus).

Alla joidenkin Tutkielmia muutoksesta -näyttelyn taiteilijoiden ajatuksia muutoksesta, Helene Schjerfbeckistä ja omista teoksistaan.

TUTKIELMIA MUUTOKSESTA
17 ajatusta muutoksesta, Helene Schjerfbeckistä ja näyttelyn taiteilijoiden omista teoksista:

Riikka Ahlfors

Aiheenani on liike ja sen olemus, tilallisuus ja sen muutos. Koen maalaamisen fyysisenä tapahtumana, jonka haluan myös välittyvän katsojalle. Helene Schjerfbeckin värien käyttö ja maalausten kevyt olemus ovat innoittaneet ja opettaneet minua värien maailmaan jo nuoruuden oppivuosina. Nyt yritän ikuistaa hitusen ohi liitävästä hetkestä öljyvärimaalauksissani Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttelyssä 2012.

Annu Ahlström

Puupiirroksen kahdessa versiossa olen kokeillut muutosta samalla laatalla painaessa. Ensimmäinen versio on raikas ja valoisa, aurinkoinen, keveä, leijuva. Toisessa versiossa olen telannut lisää värikylläisyyttä ja siirtänyt painolaattaa muutaman millimetrin painaessani, jolloin vaikutelma on pehmeämpi, maalauksellisempi, syvempi, jopa hieman surrealistisempi ja surumielisempi. Ehkäpä yksinäisyydessä ja surumielisyydessä on jotain yhteistä Helene Schjerfbeckin kanssa. Maalauksessa Quo vadimus –  minne menemme muutaman maavärin väriskaala tuo esille elämän muutokset.

Tero Annanolli ja Jari Järnström

Taitava viiva, tarkka väriharmonia ja hetkeen pysähtyvät lapsikuvaukset ovat ominaisuuksia, joita Annanolli arvostaa Helene Schjerfbeckin taiteessa. ”Näyttelykokonaisuuteen olen tuonut kuvia lapsen ja nuoren maailmasta. Maalausinstallaatio yhdessä Jari Järnströmin kanssa kuvaa elämän eri vaiheita. Lapsuuden kirkkaat, vahvat värit vaihtuvat aikuisuuden harmaaseen palettiin. Mutta kuten Schjerfbeckillä, harmaa korostaa ympärillään olevia puhtaita sävyjä; ne tarvitsevat toisiaan, jotta värin voima pääsisi esiin.”

Helene Schjerfbeck on ollut Järnströmille tärkeä taiteilija jo opiskeluajoista lähtien. ”Hänen myöhäisemmän kauden pelkistetty tyylinsä ja väriskaala ovat kiehtoneet minua pitkään. Schjerfbeckin tuotannossa on keskeisessä osassa ihminen ja erityisesti kasvot, nämä aiheet ovat myös minulle läheisiä. Maalausinstallaatiossa käytän varastosta löytämiäni ’hylättyjä’ maalauksia.” Maalausten elämää nähneet, kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta löydetyt kehykset välittävät mummon kammarin tunnelmaa. Helenekin asui pitkään vanhan äitinsä kanssa hyvinkääläisessä, pienessä huoneistossa.

Asta Caplan

Helene Schjerfbeckin vaikutus kokemukseeni maalaustaiteesta alkoi varhaisessa lapsuudessa. Teoksesta Tyttö hiekkakuopassa (1912) tulviva valo, herkkyys ja siihen sisältyvä intiimi aika ovat yhä seikkoja, jotka koen korvaamattomiksi omassa työskentelyssäni. Näyttelyn teema on hyvin osuva, sillä maalaus itsessään on teko, jota ajaa muutos. Maalauksen ajatus syntyy, kun jokin maailmankuvassa liikahtaa, suhteet muuttuvat ja värähtelevät. Jokainen muutos todellisuuden jäsennyksen järjestelmästä toiseen ja niiden sisällä tapahtuva intuitiivinen askellus on minulle taiteilijana seikkailu ja alati uuteen houkutteleva elementti.

Eija Hakkola

Helene Schjerfbeckin aikakaudella naisen toimiminen ammattitaiteilijana oli harvinaista. Helene kuitenkin sai arvostusta ja uskalsi tarttua myös miehille perinteisesti kuuluviin aiheisiin, kuten historiamaalaukseen. Vielä nykyäänkin puhutaan erikseen naistaiteilijoista. Onneksemme naisten ei enää odoteta keskittyvän heille sopiviin aiheisiin, mutta sukupuolella on yhä merkityksensä taiteessa. Ihailen Helene Schjerfbeckin teosten hengittävyyttä niiden synkkyydestä huolimatta. Tavoittelen omissa teoksissani hengittävyyttä ja tilaa. Teokseni Purppurataivas on syntynyt keväällä 2010 jolloin uuden ydinvoimalan rakentamisesta äänestettiin eduskunnassa. Aihe tuntui raskaalta, koska koin ettei hyviä vaihtoehtoja ollut olemassa. Toivon ettemme saisi aikaan ratkaisuja jotka tulevaisuudessa voivat olla kohtalokkaita luonnolle ja kaikelle elolliselle.

Anni Henriksson

Teosteni lähtökohtana on ihminen, usein omakuva ja henkilökuva. Etsin juuri oikeaa katsetta, tunnetta, valoa. Sisäinen muutos pakottaa raportoimaan tunnelman uudelleen ja uudelleen. Teoksissani kulkevat usein käsi kädessä arkiset hetket ja niiden takana muuttuvien elämäntilanteiden kasvukivut ja kriisit. Tuokiokuvat ovat heilahduksia huolettomuuden ja ahdistuksen välillä. Toivon yksityisten hetkien olevan puhuttelevia, muuta samanaikaisesti säilyttävän salaisuutensa.

Sirpa Häkli

El Greco, Rubens ja modernismi
Helene Schjerfbeckin taiteessa minulle merkittävimpiä ovat hänen modernistiset asetelmansa ja myöhäiset omakuvansa. Muodon selkeys, väritäplät, raaputetut pinnat ja hiilellä piirrettyjen viivojen esiin jättäminen tekevät hänen maalauksistaan fyysisiä dokumentteja. Schjerfbeckin teoksissa ilmenevä herkkyyden ja voiman tasapaino sekä hänen esimerkkinsä taidehistoriallisten teosten uusintamisesta toimivat peilinä myös omille tavoitteilleni.

Heidi Hänninen

Last Winter on videoinstallaation/pienoismallin muotoinen toisinto urbaanista luontomaisemasta, jota pohjoisen horisontin takaa nouseva valo maalailee pitkän talven aikana täysin mielivaltaisesti – aivan kuten runsaalla, murretulla väripaletilla leikkivä ja useiden eri tyylilajien välimaastossa seikkaileva taiteilija. Tässä tutkielmassa voitaisiin keskittyä pelkkään maisemaan, mutta tälle taiteilijalle se ei riitä, vaan mukaan tarvitaan myös maisemassa toimiva ihminen. Asuin vuosina 2003–09 Rovaniemellä ja olen syvästi vaikuttunut pohjoisista kaupunkimaisemista. Kuvaan niitä teoksissani eri materiaaleja ja tekniikoita apuna käyttäen. Materiaaleista kenties rakkaimpia on rujo, mutta sensuellin harmaa betoni ja sen kanssa keveää vuoropuheluaan käyvä video, joka valon lailla saattaa hivellä toisen kovaa ja kylmää pintaa.

Heli Kurunsaari

Memento vivere on sarja kasvokuvia. Ne ovat kuvia muutoksesta, vaihtuvista hetkistä ja päivistä. Aloin tehdä omakuvia puolivahingossa, ilman suunnitelmaa. Niitä alkoi virrata kuin itsestään, ja annoin niiden tulla, vaikka aikomukseni oli työskennellä ihan eri aiheiden parissa. Haluan muistuttaa itseänikin huomaamaan, että elämä on vain tässä ja nyt, ja jokainen hetki on merkityksellinen. Tämä aika on meidän aikamme. Tylsässäkin päivässä piileksii mahdollisuuksien maailma. Tilanteet muuttuvat ja elämä vie eteenpäin. Kukaan ei ole vain yksi ja yhdenlainen, muuttumaton.

Erja Laakkonen

Maatuvat lehdet
Olen kuvannut pieniä yksityiskohtia syksyn lehdissä, kun ne kuihtuvat, haurastuvat, maatuvat.
Helene Schjerfbeck maalasi usein haikean surumielisiä asetelmia lakastuvista kukista ja nahistuvista hedelmistä. Samankaltaiseen lopun kauneuden tunnelmaan pyrin teoksessani.

Tuija Markonsalo

Olen toteuttanut Men´s World – sarjan teokset kollaaseina, muuttanut vanhat henkilökuvat anonyymeiksi ommellen ja maalaten, käyttäen tussia, lankoja ja helmiä. Töissäni olen pyrkinyt kuvaamaan miehen sielunmaisemaa, tunteita ja pahaa oloa ihmisen kuoren alla, Helene Schjerfbeckin omakuvien inspiroimana. Erityisesti ihailen Schjerfbeckin viimeisin elinvuosinaan maalaamien omakuvien voimakasta tunnelatausta. Taiteilijana ja ihmisenä Schjerfbeck oli oman tiensä kulkija, ehdoton, rohkea, voimakas ja herkkä yhtä aikaa. Hänen elämässään oli velvollisuuksia ja ristiriitoja joista huolimatta hän pyrki aina eteenpäin, seuraten omaa näkemystään. Keski-ikäisenä naistaiteilijana koen erityisen kiinnostavana ja kannustavana sen, että Schjerfbeckin vanhetessa hänen työnsä muuttuivat modernimmiksi. Tässäkin suhteessa hän on verraton ja inspiroiva esikuva, taiteilija joka nuortui vanhetessaan ja jätti jälkeensä täysin ajattoman tuotannon.

KirsiMarja Metsähuone

“The gesture is the portal through which each of us enters into the mystery of the other.”
(Robert D. Romanyshyn)
Conflicts In Inner Dialog sarjasta Ghosts of Gesture tutkii pysähtynyttä liikettä, kuvitteellisia muistoja ja identiteettien vaihtoa. Toimin performatiivisessa projektissa sekä kuvattavana että kuvaajana, pukeutuneena historiallisiin roolivaatteisiin. Olen kiinnostunut muutoksen tutkimisesta liikkeessä ja ajassa: toistosta, rytmistä, liikkeen muodon jäljittämisestä ja dokumentoinnista, liikkuvan kuvan ja pysähtyneen kuvan vertailusta sekä tunnetiloista ja niiden muutoksista, joita eleillä ja liikkeillä voidaan rekonstruoida ja välittää. Olen samalla kertaa sekä oma itseni että tuntematon toinen, tässä ajassa ja menneessä. Identiteetit menevät päällekkäin; käyn dialogia itseni ja ‘vieraan’ toisen kanssa. Roolini peilaa vakiintuneita eleitä, joiden avulla sukupuolta kuvataan ja joiden varassa sukupuoli tunnistetaan ja tuotetaan.

Salla Myllylä

Heinäkuun aikana väritin kuviot puuväreillä takaisin -videoinstallaatio kuvaa ikkunaa, jossa on kuviolliset verhot. Valo leikkii verhoissa ja niiden liike muistuttaa hengitystä. Kirkasväriset kuviot haalistuvat vähitellen. Muutosta on vaikea huomata vaikka tietäisi sen tapahtuvan.

Anna Nykyri

Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet viime vuosina toistuvasti Pohjoismaita, erityisesti Suomea, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden näennäisyydestä. Tutkimusten mukaan suurin osa seksuaalisesta ja muusta, erityisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu lähisuhteissa, yksityisen piirissä. Viisi fragmenttia empatian luonteesta on dokumentaarinen lyhytelokuva empatian puutteesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa. Teos on osa Anna Nykyrin maisterin opinnäytettä Kuvataideakatemiaan. Tuotanto: Joonas Berghäll / Oktober Oy. Yhteistyössä:  AVEK/Mediataide (Heidi Tikka), Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen keskustoimikunta, Kuvataideakatemia, Amnesty International ja UN Women.

Tuuli-Anna Viitanen

Tehdä tila hiljaisuudelle/ tyhjyydelle. Tämä vaatii läsnäoloa sekä maalauksen luonteen; keskeneräisyyden hyväksymistä. Viimeinen sana jää aina sanomatta. Mutta ehkä se, minkä luulin olevan tyhjää onkin avointa.

Tomas Tranströmer kirjoittaa runossaan Vermeer näin:
“Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten.
Se on kuin rukous tyhjälle.
Ja tyhjä kääntää kasvonsa meidän puoleemme
ja kuiskaa
“En minä ole tyhjä, olen avoin”.”
Suom. Caj Westerberg

Terhi Ylimäinen

Olen kuvannut ihmisiä, joiden elämäntarina piirtyy iholle tatuointien muodossa. Ajan patinoimista vahvoista viivoista, hennoista väripinnoista sekä haalistuneesta musteesta kykenee vuosirenkaiden tavoin laskemaan ajan kulun sekä lukemaan kantajansa ihoa kuin kirjaa.

TUTKIELMIA MUUTOKSESTA
GALLERIA KATARIINA 27.6.–15.7.2012
GALLERIA RANTAKASARMI 28.6.–12.8.2012

Galleria Katariina, Kalevankatu 16, 00100 Helsinki
+358 9 666 677, +358 440 551 678, hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi
Avoinna ti–pe 11–17, la–su 12–16
Vapaa pääsy

Galleria Rantakasarmi, Suonenlinna C 1, 00190 Helsinki
+358 9 673 140, +358 440 551 678, rantakasarmi@helsingintaiteilijaseura.fi
Avoinna ti–to 12–17.30, pe–su 11.30–16
Vapaa pääsy

www.helsingintaiteilijaseura.fi