Umami muualla Facebook

Julkaistu 30. 10. 2018 Teksti Tiia Koskimies Ei kommentteja Kirjallisuus

Tuntematon Kimi Räikkönen

En ole koskaan ollut erityinen Formula 1 fani. Kilpailuja on tullut seurattua lähinnä siksi, että suomalaiset kuljettajat ovat niissä niin hyvin pärjänneet.

Yleensä olen katsonut startin ja sitten loppukahinat. Mutkalle taitetun tien kiertäminen kovaa vauhtia ei niinkään ole sykähdyttänyt. Ihmiset ratin takana ovat kyllä kiinnostaneet.

Kari Hotakainen kirjoitti kirjan Kimi-Matias Räikkösestä. Tässä kirjassa yhdistyy kaksi kiinnostavaa asiaa. Loistava kirjailija sekä loistava ja peräänantamaton formulakuljettaja. Kirjan nimi on Tuntematon Kimi Räikkönen. Toden totta, miehen nimi on ollut tuttu, mutta muuten en ole tiennyt hänestä mitään muuta kuin sen, että hän on enimmäkseen tuppisuu  ja raapii korvallistaan vähän väliä. Se johtuu muuten ihottumasta!

Jos sellainen uskomaton tuuri olisi käynyt, että minä olisinkin saanut kirjan kirjoittaakseni, mihin olisin paneutunut? Äitinä tietysti varmasti lajin vaarallisuus olisi korostunut. Paula äitikin on edelleen jokaisen kilpailun alussa hermona. Jopa niin paljon, että saattaa antaa ylen! Myös Minttu vaimo katsoo startin, mutta yleensä ei itse kisaa juuri samoista jännittävistä syistä.

Autot ovat vuosien varrella kehittyneet ja turvallisuuteen on kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Ne eivät enää kolaritilanteissa syty yhtä herkästi palamaan,  kuin vielä Niki Laudan ajouran aikana. Rakenteet joustavat, ajoasento on suuniteltu rysäysten ehdoilla ja pää sekä niska pysyvät paikoillaan kuoppaisilla teillä hyvässä kypärässä.  Oma ongelmansa on nesteytyksessä. Kuumissa maissa ja ajosuorituksen aikana kehosta haihtuu paljon nestettä. Nestetankkaus on elintärkeää tässä lajissa. Samoin ihon viilennys ennen starttia.

Kun valot syttyvät, syttyvät myös Kimin taistelutahto ja voitonnälkä. Kaikki kisat hän ajaa kaikkensa antaen. Häntä harmittaa suunnattomasti tyhmät ”miten omasta mielestä meni” kysymykset kisan jälkeen. Aina ei ykkössija ole tullut parhaalla ajolla, vaan siihen on voinut vaikuttaa muiden epäonnistuminen. Sen sijaan neljäs sija on voinut tuntua makeimmalta sijoitukselta ja ajo hyvältä, kun  lähtö on tapahtunut  17 ruudusta. Tätä eivät kyselijät tajua.

Itseänikin on harmittanut ns. formula-asiantuntijoiden oletukset ja spekulaatiot kisan kulusta radan laidalta. Eivät selostajat tiedä mitään siitä, mitä Kimin päässä oikeasti liikkuu. Pitää päästä käymään asian ytimessä. Tuntea mies.

Hotakainen sai viettää Kimin Sveitsin asunnolla aikaa haastattelemassa ja kirjoittamassa. Hän pääsi Räikkösen yksityisautojen kyytiin ja sai lentää vuokrakoneilla kisapaikoille. Hän pääsi punaisen Ferraritallin pyhimpiin paikkoihin, punaiseen hermokeskukseen. Pian hän alkoi ymmärtää, miten yksinäistä puuhaa valmistautuminen kisaan on ja miten tärkeä rooli henkilökohtaisilla avustajilla on kuskin elämässä.

Kimin tarina on oikea  ”ryysyistä rikkauksiin” tarina. Vanhemmat antoivat kaikkensa pojan uralle, elivät vaatimattomasti ja tekivät velkaa. Asunnossa oli ulkohuussi. Nyt voisi olla vaikka kullatut kraanat, mutta Räikkönen ei ihan sellaista elämää kaipaa. Asuntoja on toki useita Suomessa ja ulkomailla. Eikä kenelläkään Kimiä uran varrella avustaneista ole huolta takaisinmaksuista. Hän osaa myös kiittää saamastaan avusta.

Kimi on ollut kova hulivilipoika. Uskomattomia tarinoita hänen elämässään riittää ja niille Hotakainen on ehkä antanut liikaakin tilaa. Viinanjuonti korostuu. Senkin Kimi ”suorittaa” intohimoisesti. Hyvä, ettei koskaan ole sattunut mitään radan ulkopuolella. Hurjassa poikamaisessa menossa edellytykset onnettomuuksille ja vammautumisille ovat olleet vahvasti olemassa. Hotakainen on mielestäni onnistunut tyylilajissa. Kirjaa lukee kuin elokuvakäsikirjoitusta. Tapahtumien kuvanauha lipuu silmien edestä. Uskon vahvasti, että elokuvakin on jossain vaiheessa tulossa.

Kimistä on tullut isä. Rakastava isä. Rakastava aviomies. Se on muuttanut miestä. Nyt hän puhuu ja hymyilee. Hänen elämällään on tarkoitus. Minttu on hänen elämänsä nainen. Minttu ja lapset ovat tehneet Kimistä aikuisen miehen.

Kirjaa on myyty jo yli satatuhatta kappaletta pelkästään Suomessa. Se on käännetty myös useammalle kielelle.

Keskivertokirjailija tienaa Suomessa noin 2500 € vuodessa. Hotakaisen kirstuun kilahtaa kirjatuloja oletettavasti  3 € jokaiselta myydyltä kirjalta. Hän voi siis rauhassa vetää vaikka lonkkaa tovin. Tosin innolla odottelen uusia aiheita ilmestyväksi. Olen myös Hotakaisen fani. Kuuntelen ilolla keskiviikkoiltaisin hänen ”Pitääkö olla huolissaan” ohjelman vastauksia.

Sympatiapisteeni Kimille ovat nousseet kohisten. Pidin lukemastani ja nyt osaan katsoa kisojakin uusin silmin. Iskänpäivät ja joulu lähestyvät. Tässäpä hyvä lahjaidea, myös formuloista pitäville naisille! Ja niille, jotka vain haluavat ihmetellä miehen vauhdikasta elämää radalla ja sen ulkopuolella.

 

www.siltalapublishing.fi

 

 

 


Aiheet: , , , ,

Kirjoita kommentti