Muistot seuraavat meitä läpi elämän ja niiden avulla aikuinenkin tavoittaa sen, mikä oli parasta lapsuudessa. Hans Välimäen mummola oli paikka, jossa pulla ei tuoksunut eikä mummo osannut tehdä ruokaa.

Kuvitteellisessa mummolassa liedellä höyryävät padat ja uunissa kypsyvät laatikot ja paistit. Mummot tekivät perinteistä kunnon kotiruokaa ja taidettiin juhlan herkut.

Ranskalainen kutsuisikin kirjan reseptikokoelmaa kunnianosoitukseksi, l’hommage, suomalaiselle perusruoalle, äitien ja isoäitien keittotaidolle.

Ruoat ovat usein hieman arkisia, mutta ehdottoman maukkaita, kun ne valmistetaan huolella tuoreista raaka-aineista, kuten oli tapana vielä 70-luvulla. On kesä- ja kalakeittoa, borssia, silliä ja lohta eri muodoissa, silakkapihvejä, haukipyöryköitä, lihamureketta, paistettua maksaa ja muita sisäelimiä, köyhiä ritareita, kiisseleitä ja puuroja. Nykyisin monet ruoat ovat siirtyneet kotikeittiöistä kouluruokailuun, toimipaikoille ja ravintoloiden lounasmenuihin.

Huippukokin verenpainetta nostaa monen muun asian ohella se, että  suomigastronomialla menee todella huonosti. Kodeissa syödään pakastepitsoja ja pussihampurilaisia. Pikaruoka ja terveysfasismi valtaavat alaa. Kunnon ruokaa osata enää tehdä eikä oikein arvostaakaan. Risuja saavat niin teollisuus kuin kauppakin. Välimäen omassa keittiössä ei ole sijaa kevyttuotteille. Lähiruoka ja voi ovat arvossaan.

Toivon pilkahdus on kirjoittajan mukaan kouluruokailussa, jossa hyvän kotiruoan tavoite jää usein saavuttamatta, koska rahat eivät riitä parempaan.

Miksi kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa, Välimäki kysyy.  Niin miksi, hyvää ruokaa kannattaa aina odottaa.

Hans Välimäki
Mummola
Sivuja 215
Hinta 40,10 €
Otava
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2009
www.otava.fi