Marttojen valtakunnallinen sienipäivä lauantaina 25.8.2012
Marttojen koulutetut sienineuvojat ympäri Suomen tunnistavat jälleen ruokasieniä ja myrkkysieniä sekä kertovat sieniruokien valmistamisesta ja sienien säilömisestä.
(Vasemmalla: viime kesän herkkutattisatoa Itä-Suomesta)
Martat ovat viimevuotiseen tapaan mukana myös Herkkujen Suomi -tapahtumassa Helsingin rautatietorilla, jossa sienineuvontaa annetaan perjantaina 24.8. klo 11-20 ja lauantaina 25.8. klo 10-18. Muut alueelliset sienineuvontapaikat näet tästä.
Tämän vuoden sienikauden alku on ollut yllätyksellinen monille. Vettä on satanut paikoin kovastikin, mutta se ei ole välttämättä kasvattanut sienisatoa. Kantarelleja löytyy monien onneksi runsaasti, samoin kuin vaaleaorakastakin. Myöhäissyksyn sieni suppilovahvero on yllättänyt monen metsässä liikkujan jo heinäkuussa.
Vaaleaorakas (Kuva: Arktiset Aromit)
Karvarousku (Kuva: Arktiset Aromit)
Vuoden 2012 sieni on punikkitatti. Punikkitatti kasvaa lähes koko maassa, kaikenlaisissa metsätyypeissä ja sitä tavataan keskikesästä syyskuuhun. Monella puulajilla on seuralaisenaan oma tattilaji, kuten koivun-, männyn- tai haavanpunikkitatti. Ruokasienenä kaikki punikkitatit ovat lähes samanarvoisia eli hyviä ruokasieniä. Katso hyviä ruokasienivinkkejä Marttojen sivuilta.
Vuoden sieni
Punikkitatit
Punikkitatit ovat hyvänmakuisia, kookkaita ja kiinteämaltoisia ruokasieniä. Niille on ominaista, että malto tummuu leikkauspinnoilta. Se ei suinkaan heikennä punikkitattien käyttöä ruoanvalmistuksessa. Myös kypsennettäessä malto tummuu. Lakit ovat yleisimmin ruskean, punaisen, oranssin tai keltaisen vivahteisia. Muita tuntomerkkejä ovat jalan musta tai ruskea nukkapinta. Lakin pintakelmu on reunoiltaan osittain kääntynyt pillistön päälle. Pillistö pysyy pitkään vaaleana eikä juuri pullistu.
Punikkitatti kasvaa lähes koko maassa, kaikenlaisissa metsätyypeissä, ja sitä tavataan keskikesästä syyskuuhun. Monella pohjoisella puulajilla on seuralaisenaan oma tattilaji, kuten koivun-, männyn- tai haavanpunikkitatti.
Ruokasienenä kaikki punikkitatit ovat lähes samanarvoisia, eli hyviä ruokasieniä. Punikkitatit on kuitenkin kypsennettävä huolellisesti, sillä raa’at ja puutteellisesti kypsennetyt sienet voivat aiheuttaa ankaraa pahoinvointia ja vatsakipua.
Koivunpunikkitatin (Leccinum versipelle) lakki on oranssinkeltainen, kuiva, nuorena hyvin kupera. Jalan nukkatupsut ovat tummanharmaat tai mustat. Malto punertuu leikkauspinnoilta nopeasti ja muuttuu lopulta tummanharmaaksi.
Koivunpunikkitatti (Kuva: Wikipedia)
Haavanpunikkitatin (L.aurantiacum) lakki on heleän oranssinpunaruskea. Värissä on vähemmän keltaista sävyä kuin koivunpunikkitatilla. Jalan nukkatupsut ovat nuorena valkoiset, vanhana punaruskeat. Malto tummenee hitaammin eikä yhtä voimakkaasti kuin koivunpunikkitatilla. Ensimmäiset haavanpunikkitatit voivat ilmestyä heinäkuussa metsänreunan haavikoihin.
Haavanpunikkitatti (Kuva. Arktiset Aromit)
Männynpunikkitatin (L. vulpinum) lakki on näistä kolmesta kaikkein tummin, punaruskea. Valkoisen jalan nukkatupsut ovat nuorena vaaleanharmaat, mutta muuttuvat vanhemmiten tummemman harmaanruskeiksi tai jopa mustiksi. Jalan tyvellä voi olla sinivihreitä laikkuja. Malto tummuu hitaasti.
Punikkitatin voi sekoittaa eräisiin ruskeisiin lehmäntatteihin, jotka nekin kelpaavat syötäväksi. Lehmäntatin tunnistaa kapeammasta jalasta, lakin harmaanruskeasta pinnasta ja selvästi pehmeämmästä, tummumattomasta mallosta.
Kaikki punikkitatit ovat pieninä parhaimmillaan. Isojen sienien jalat ovat kovia ja kuituisia. Kaikki tatit, myös punikkitatit, kuuluvat ns. paistettaviin sieniin. Sienet pilkotaan, pannaan paistinpannulle ja kuumennetaan hitaasti. Enimpien nesteiden annetaan haihtua. Tämän jälkeen tateista voidaan valmistaa vaikka keittoja, vokkeja, paistoksia ja piirakoita. Tatteja voi myös lisätä jauheliha- ja sämpylätaikinoihin.
Paras tapa säilöä punikkitatit on kuivata ne alle 50 asteen lämmössä. Sieni sopii myös pakastettavaksi. Ennen pakastamista sienet on kypsennettävä ja jäähdytettävä.
MARTTALIITTO RY
Martat on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostusta. Järjestö antaa jäsenilleen taitoja ja valmiuksia vaikuttaa omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa. Marttaliitto suunnittelee järjestön toimintaa ja julkaisee kotitalouksia varten ruokaan, ravitsemukseen, puutarhanhoitoon, ympäristöön, kodin talouteen ja kodinhoitoon liittyvää aineistoa. Marttaliittoon kuuluu 16 piiriä, joissa ammattitutkinnon suorittaneet kotitalous- ja puutarhaneuvoja järjestävät kursseja ja opetusta. Marttayhdistyksiä on 1200 ja niissä on yli 45 000 jäsentä. Yhdistykset kokoontuvat marttailtoihin kotitalouskurssien, kädentaitojen, luentojen ja opiskelujen merkeissä.