Umami muualla Facebook

Julkaistu 2. 12. 2017 Teksti Tiia Koskimies, kuvat Tiia Koskimies Yksi kommentti Ruoka ja juoma

Joulumieli hiipii jo ikkunan taa

Joulumieli voi joskus olla vaikea saavuttaa. Riippuu paljon siitä, minkälainen vuosi on takanapäin. Onko ollut paljon vastoinkäymisiä, taloudellisia, tai muita murheita. Silloin joulu voi tuntua vain ylimääräiseltä painolastilta.

Joulun kulissit nousevat kuitenkin ympärillemme, vaikka itse emme tekisi mitään. Kaikesta jouluhulinasta voi poimia vain itselle ja läheisille mieluisimmat.

Oma joulumieleni vaihtelee vuosittain. Toimittaja/ kirjailijana olen monesti elänyt monta joulua lehti- tai kirjajuttujen vuoksi jo etukäteen ja oma joulumieli on sen vuoksi hieman laimentunut. Ruokaihmisenä olen yleensä myös se, joka näkee kaikkein suurimman vaivan tulevan juhlan eteen. Äitini eläessä ja ollessa vielä hyväkuntoinen, pääsimme perheen kanssa valmiiseen jouluun. Koti oli koristeltu, kylmäkomero notkui kotona tehtyjä herkkuja. Eipä tarvinnut muuta tehdä, kuin asettua taloksi ja mennä valmiiksi lämmitettyyn joulusaunaan. Nyt jälkeenpäin vasta ymmärrän arvostaa tätä kokemaani ihanuutta.

Äidin voimien heikennyttyä ja hänen siirryttyään palvelutaloon vastuu joulun rakentamisesta jäi minulle. Vain kerran olemme mieheni kanssa viettäneet joulua kahden. Se oli myös ihana joulu. Valmistin gratinoitua hummeria ja jälkiruoaksi oli muhkea juustotarjotin. Vähän ”sortteja”, mutta meille molemmille mieleistä ja hyvää.

Nyt on kaksi ihanaa pientä tyttöä saatu perheeseen. Joulu on heidän kauttaan saanut uutta merkitystä ja muotoa. Joulupukki tulee lahjoineen ja lasten kirkkaita silmiä ja innostusta ei voi vastustaa. Kolmen perheen ja kahden lapsen joulua vietetään vanhassa hirsisessä maalaistalossa. Poikani anoppi on taitava käsityöihminen ja rakastaa sisustusta ja somistamista. Vanhojen tavaroiden ympäröimässä joulussa on paljon tunnelmaa.

Olen ”laatikkovastaava” ja tuon tullessani perinteiset juureslaatikot, rosollin ja graavilohen. Muut vastaavat muista tarjoiluista.

Oheisena paistamani imelletyn perunalaatikon ohje. Vihdoinkin imellytys onnistui, kun muistin äitini käyttäneen siihen Siikli perunaa. Sitä kasvoi omillakin pelloilla Hankoniemen hiekkaisilla mailla. Siikli on hyvin tärkkelyspitoinen ja makea perunalajike. Olen tehnyt jauhoisistakin lajikkeista, kuten Puikulasta, mutta enpä silloin onnistunut. Hakaniemen torikauppias vahvisti, että muutkin käyttävät Siikliä.

img_2318

Imelletty perunalaatikko

reilu kilo Siikli perunaa
1 1/2 rjl vehnäjauhoja
suolaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl tummaa siirappia
1 tl kardemummaa
hieman raastettua muskottipähkinää
korppujauhoja, voinokareita

Harjaa perunat ja keitä kuorineen kypsäksi. Kuori lämpimänä ja muhenna esim. lumiperunaraudalla. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja jätä kelmun alle huoneenlämpöön imeltymään yön ajaksi. Laitoin astian uuniin, uunilampun lämpöön noin 10 tunniksi. Hämmensin välillä. Tänä aikana peruna pehmeni ja muuttui selvästi löysemmäksi. Sekoitin joukkoon muut aineet ja lusikoin uunivuokiin puoleen väliin asti. Perunalaatikko kuohuu paistuessaan! Paistoin 150 asteessa 1 1/12 tuntia.

Kaikki laatikot voi jo tehdä valmiiksi ja pakastaa valmiina, tai kypsentämättömänä. Kaupan valmiita vihannessoseita voi halutessaan käyttää hyväksi.

img_2302

Tässä kuvassa on uunijuureksia. Olen ”tykästynyt” niihin kovasti. Lohkon joukkoon kaikkia keittojuureksia sekä punajuurta ja sipulia. Maustan suolalla, pippurilla, öljyllä, hunajalla sekä joskus savupaprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä. Tarjoan kasvisruokana tai lisäkkeenä. Nämä käyvät hyvin myös laatikoiden korvikkeena. Ehdottomasti parempia lapsiperheissä kuin ranskalaiset perunat!

Kuvan sammaleista ja koristeista kootun joulukakun on loihtinut MyGarden kukkakaupasta Juha Santapukki. MyGarden sijaitsee Pikkuroballa Helsingissä, vanhaa poliisitaloa vastapäätä.

Vietämme joulua Jeesus-lapsen syntymäjuhlana. Mikseipä pöydässä silloin voisi olla vaikka mehevä syntymäpäiväkakku? Lapsuudessani tarjottiin usein jälkiruoaksi täytekakkua.

fullsizerender


Aiheet: , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Tiia, juuri samaa

    Tiia, juuri samaa olen miettinyt, miten joulu ja sen tunnelma on muuttunut vuosikymmenten aikana. Lapsuudessani vietimme jouluaaton aina isäni äidin luona ja kun aika mummusta jätti ja me lapsetkin muutimme pois kotoa, niin jouluaattona aina kokoonnuimme vanhempiemme luokse. Enää on elossa isäni, joten joulua vietto on muuttanut muotoaan moneen kertaan. Onneksi näiden poisnukkuneiden rakkaiden ”tilalle” on tulossa uusia juhlijoita, elämä jatkuu …

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Saija

    9. 12. 2016 11.37

Kirjoita kommentti