Umami muualla Facebook

Julkaistu 15. 11. 2018 Teksti Tiia Koskimies Ei kommentteja Ruoka ja juoma

Pötyäkö pöydässäsi?

Tässäpä kirja, jota suosittelen luettavaksi. Kirjoittaja on väitellyt Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa viljojen ja toiminnallisten vatsavaivojen yhteydestä ja on laillistettu ravintoterapeutti. Laatikainen ampuu alas ”raflaavan” terveysväittämän toisensa jälkeen.

Ravitsemus on asia, joka herättää runsaasti intohimoja puolesta ja vastaan. On olemassa vuosia laajoihin kansainvälisiin ja kotimaisiin tutkimuksiin pohjautuvat ns. viralliset ravintosuositukset ja sitten toisaalta tunteisiin, erilaisiin intohimoihin ja kaupallisiin tarkoituksiin suunnatut mielipiteet. Raflaavat otsikot myyvät hyvin. Ravitsemussuositukset eivät ole paljon muuttuneet vuosien varrella ja tuntuvat siksi tylsiltä. Vaikka ravintosuositukset ovat tieteellisesti moneen kertaan todistettu päteviksi on helppo heittäytyä mielipidejohtajien kelkkaan.

Ravintoguruina toimivat yleensä eri alojen julkkikset ja julkkiskokit. Yleensä myös henkilöt, jotka ovat tulleet ”autuaiksi” saavutettuaan ihannepainonsa tai muuten hyvän olon tietyn ruokavalion kautta.

Kokkien tehtävä on loihtia parhaita makuja ja antaa rahalle vastinetta. Kokit vetoavat mummojen ja toisaalta ranskalaisen peruskeittiön jargoon. Paksu kerma, smetana, voi, suola ja sokeri loihtivat ruokaan kuin ruokaan toivottuja makuja. Totta se onkin! Erilaiset maut liukenevat rasvaan hyvin ja sopivalla suolalla maut kehittyvät lisää. Mikäs siinä, jos tällaisen aterian kokee silloin tällöin herkulliseksi. Kysehän on loppujen lopuksi kohtuudesta. Kaikkea voi syödä, jos ei lähde liioittelun linjalle.

Kiinalainen lääketiede on yli 2000 vuotta vanha. Ihmisiä on siellä hoidettu yksilöinä ja pääsääntöisesti ruokavaliolla, joka on räätälöity tilanteeseen ja vaivaan sopivaksi. Nykylääketiede, puhumattakaan ravintoterapioista on kehitetty paljon myöhemmin. En väitä, että kaikki olisi ollut ennen paremmin, mutta vuosituhantisista perinteistä voisi ammentaa enemmän ihmisten kokonaisvaltaiseen hoitoon myös Suomessa.

Lääkäreiden koulutukseen tulisi lisätä rutkasti lisää ravintoterapiatunteja. Suomessa on noin 20 000 lääkäriä.  Nykyisessä koulutuksessa ravintotieteistä he saavat koulutuksessaan 10 opintopistettä. Ravintoterapeutti opiskelee alaa 200 opintopisteen verran.

Herää kysymys, miksi lääkärikoulutuksessa ei kiinnitetä enemmän huomiota ruokaan ja juomaan. Niillä on huikea merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Lääkärin tulisi kysyä aina potilaalta, mitä sinulle kuuluu, miten nukut, miten liikut ja miten syöt? Vastaanotolle on varattu aikaa 20 minuuttia. Siinä ajassa on vaikea perehtyä potilaaseen kokonaisvaltaisesti.

Kirja on hyvä ajatusten herättäjä erityisesti, jos mieleen on jäänyt jotain paatuneita käsityksiä ”huuhaa” gurujen lehtikirjoituksista.

”välttele gluteenia, niin terveytesi kukoistaa”

”rypsiöljyn margariinin omega-6-rasvahapot ovat tulehduttavia ja siksi vaarallisia”

”veriryhmäsi kertoo kuinka tulisi syödä”

Toivomisen varaa kirjaan kuitenkin jää. Asiat eivät aina ole tieteellisesti todistettavia. Ihmiset ovat individuaaleja, sielun ja kehon kokonaisuuksia.

Jos enimmäkseen noudattaa ammatti-ihmisten laatimia ja tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvia ruokasuosituksia, ei siitä ainakaan haittaa ole. :)

Sen kirja myös opettaa, että medialukutaitoa tulee harjoittaa. Kaikkea ei pidä uskoa, mitä viikkolehdissä tai netissä sanotaan.


Aiheet: , , ,

Kirjoita kommentti