Julkaistu 23. 12. 2009 Teksti Tiia Koskimies 2 kommenttia Ruoka

Riisipuuro ja “sekametelisoppa”

Joulun parhaisiin herkkuihin kuuluu riisipuuro. Monessa kodissa se keitetään aattoaamuksi tai lounaaksi ja syödään silloin kun Turku julistaa joulurauhan.

Koen joulupuuroni keittämisen varsin meditatiivisena tapahtumana. Keitän puuron vanhanaikaisella tavalla täysmaitoon tavallisessa kattilassa, joten puurokattilan vieressä on seistävä noin 40-45 minuuttia hämmentämässä, muuten painavat riisinjyvät painuvat pohjaan ja palavat. Keitin puuroa työkavereille toimistolla joka joulu varmaankin 10 vuoden ajan. Se merkitsi heille paljon, mutta sain siitä itsekin erittäin hyvän mielen. Tulin toimistolle jo seitsemäksi. Ensimmäiseksi panin kahvia valumaan ja joululevyn soimaan. Sytytin kynttilät ja katoin pöydän. Sitten ryhdyin puuron keittoon.

Aluksi riitti 3 litraa puuroa, viimeisinä vuosina keitin jo viiden litran satsin. Huuhdoin riisin, kaadoin sen maidon joukkoon kattilaan ja ryhdyin hämmentämään. Join kahvia ja luin Hesaria samalla, kuuntelin joulumusiikkia ja hämmensin kattilaa. Siinä pyörivää liikettä tehdessäni ajattelin ajan ratasta. Taas vuosi oli vierähtänyt edellisestä puuronkeitosta. Kertasin mielessäni tapahtumia ja mietin tulevia, mitään kiirettä ei ollut. Kauhan tasainen pyörivä liike kattilassa oli rauhoittavaa.

Kun puuro vihdoin noin 40 minuutin hämmentämisen jälkeen alkaa saota, sitä ei tarvitse enää vahtia yhtä tarkasti.

Voi miten mukavaa sitten oli kun työkaverit yksi toisensa jälkeen tulivat töihin tunnelmalliseen keittiöömme, jossa puuro odotti heitä valmiina. Jokainen kysyi, että oletko varmasti muistanut panna puuroon mantelin? Ja olinhan minä. Puuro syötiin hartaana, oli todella mukavaa ja äärimmäisen palkitsevaa nähdä heidän nauttivan siitä. En olisi vaihtanut sitä tunnetta mihinkään, enkä milloinkaan ajatellut, että hommasta olisi koskaan ollut minulle ylimääräistä vaivaa. En kaivannut apulaisia. Aamuhiljainen toimisto oli rauhoittava paikka.

Puuron jälkeen muisteltiin kuka oli milloinkin saanut mantelin ja oliko se tuonut onnea. Useinmiten löytyi joku onnen hippunen jokaisen elämästä, jonka hyvinkin olisi voinut katsoa mantelin ansioksi. Voi sitä riemua sillä, jonka hampaisiin manteli sitten osui.

Vanhanajan puuro

Suhde on 1 l täysmaitoa/2 dl puuroriisiä
hyvän makuista suolaa

Huuhdo riisit ja kaada maidon joukkoon kattilaan. Näin riisi alkaa heti imeä itseensä maidon täyteläistä makua. Kuumenna maito kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja jatka keittämistä koko ajan hämmentäen kunnes puuro sakenee. Mausta suolalla.

Uunissa valmistettu riisipuuro on myös hyvää. Pane aineet uunivuokaan ja yön ajaksi 110 asteiseen uuniin. Aamulla herkku on valmista. Näin voit valmistaa myös uuniohrapuuron. Käytä rikottuja ohrasuurimoita ja vuole vuokaan muutama voinokare.

Sekahedelmäkeitto

(sekametelisoppa)

1 pussillinen kuivattuja sekahedelmiä
noin 1 l vettä
noin 2 dl sokeria
1-2 punaherukkamehua
3-4 rkl perunajauhoja
vettä
kanelia

Pane hedelmät edellisenä päivänä likoamaan kylmään veteen valmiiksi kattilaan. Keitä seuraavana päivänä hedelmät kypsäksi (noin 20 minuuttia). Mausta keitto sokerilla ja kaada joukkoon punaherukkamehua mauksi ja väriksi. Jos mehu on kovin makeaa, ei lisättyä sokeria tarvita kovin paljon. Maista keittoa ja lisää maukua tarvittaessa. Sekoita perunajauhot veteen ja suurusta keitto melko paksuksi. Mausta lopuksi kanelilla. Tarjoa puuron kanssa tai joulun ajan jälkiruokana. Koristele se kermavaahdolla ja kuivatulla omenanviipaleella. Leikkaa omenasta mahdollisimman ohuita viipaleita esim. juustohöylällä. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele pinnalle kanelia ja kuivata 50 asteisessa uunissa rapeiksi.

Nyt vain joulun helpoimpia herkkuja valmistamaan, vaikka jo ensi pyhänä!