Umami muualla Facebook

Julkaistu 8. 3. 2018 Teksti Tiia Koskimies, kuvat Tiia Koskimies Ei kommentteja Ruoka ja juoma

Suomalaisen kahvinjuonnin mysteeri ja tulevaisuus

Kaikki tietävät, että me suomalaiset juomme tosi paljon kahvia. Kupit kilisevät kodeissamme jopa eniten maailmassa! Viime vuonna joimme 9,9 kg henkeä kohden. Luku on pysynyt kutakuinkin samana jo vuosikymmenet. Eniten juomme vaaleapaahtoista kahvia – 4-5 kupillista päivässä – mutta erikoiskahvit, ja pienpaahtimotkin, alkavat jo saada jalansijaa.

Kaupungistuminen lisäsi kahvinjuontia. Mutta miksi juuri kahvin, miksei teen, joka on maailmanlaajuisesti yhtä merkittävä tuote? Ominaisuudesta se ei pelkästään voi olla kiinni. Kahvi on piristävä juoma, mutta niin on teekin!

Kahvinjuonti on sosiaalinen tapahtuma

Kahvin ympärille saa helposti järjestettyä sosiaalisen tapahtuman. Niin perheessä, kuin työpaikoilla kokoonnutaan yhteisen kupposen äärelle. Jopa työaikalaissa on määritelty kahvipaussit. Monessa konttorissa tavataan myös aamukahvien merkeissä ennen töiden alkua. Eikä sellaista juhlaa ole, jossa kahvia ei tarjottaisi.

Kahvin maku

Kahvi on varsin kitkerä juoma. Sen juominen vaatii aluksi totuttelua. Monet lisäävät kitkeryyden poistamiseksi maitoa ja sokeria. Itse opettelin juomaan kahvia ”pullamösön” kanssa lapsena ennen kouluun lähtöä. Survoin kahvin joukkoon pullaviipaleen ja söin lusikalla. Näillä eväillä pärjäsin lounaaseen saakka. Tähän tottuneena juon kahvini edelleen mieluiten maidon ja sokerin kanssa. Mielellään kupeessa saisi olla ohut viipale aivan tavallista rusinaista elttipullaa. Cappuccino maistuu suussani hurmaavalta, samoin latte.

Kahvi oli arvokasta

Kotonamme kahvia pidettiin 50-luvulla todella suuressa arvossa. Sitä ei koskaan keitetty liikaa, saati heitetty pois. Mummo ryysti kuumaa kahvia tassin reunalta. Oli tärkeää, että kahvi oli kuumaa. Sen vuoksi tuolloin valmistettiin kahvikuppeja, jotka olivat melko pieniä ja ohutreunaisia. Ohutreunaisesta kupista tavallinen peruskahvi maistuukin parhaimmalta! Pieniä kupit olivat sen vuoksi, ettei kahvi ehtisi jäähtyä juomisen edetessä. Itse en ymmärrä paksureunaista kahvimukikulttuuria vieläkään.

Oma paahto
Mummoni osasi kahvipapujen paahtotaidon. Vihreät pavut pantiin joko suoraan pellille, tai prännäriin puuhellalle ja paahdettiin sopivan värisiksi. Mummo jauhoi pavut veivattavalla myllyllä lieden kulmalla odottavaan emaliseen kahvipannuun, jossa vesi jo kiehui. Kahvia kiehautettiin muutaman kerran, sekaan lorautettiin kylmää vettä, jotta porot painuisivat pohjaan. Ja sitten nautittiin, nuuhkittiin ensin, kuin viiniä ja hörpättiin. Mielestäni näissä kahvihetkissä oli juuri se, mitä kahvinjuonnilta haetaan. Suurta nautintoa ja läheisten kanssa tunteen yhteistä jakamista. Kaikki ovat varmaankin samaa mieltä, että nokipannukahvit maistuvat edelleen parhaimmilta luonnonhelmassa juotuna. Näissä hetkissä vaikuttaa enemmän koko kahvinkeiton rituaali, kuin juoma itse. Kahvi on usein myös palkkio jostain tehdystä työstä, tai nähdystä vaivasta. Kahvinjuonti on ehkä ainoa asia, joka kokoaa suomalaiset edelleen yhteisen pöydän ääreen päivittäin.

Korvikkeen mysteeri

Vanhempani elivät sota-ajan ja joutuivat hankkimaan kahvinsa kortilla, jos sitä yleensä oli saatavilla. Kahvista muodostui ehkä juuri sen satunnaisen saatavuuden vuoksikin himoittu tuote ja mustapörssi kukoisti. Ihmeellisimmältä minusta tuntuu, että kahvin tilalle piti keksiä korvikkeita? Pahaa sahajauhokahvia juotiin, kun oikeaa ei ollut tarjolla. Miksi ihmeessä se kelpasi juotavaksi? Olihan kuitenkin teetä tarjolla! En keksi tähän muuta selitystä kuin sosiaalisuuden. Yhteisistä kahvihetkistä ei haluttu luopua, vaikka kahvia ei ollutkaan.

Kahvinkeiton rituaali

Kahvitalot ovat sinnikkäästi yrittäneet opettaa, että kahvijuomaa valmistetaan. Kahvia ei keitetä. Pannukahvi kuitenkin kiehautetaan ja suodatinkahvia käsin valmistettaessa kiehuva vesi kaadetaan jauheen päälle. Kyllä ainakin meillä edelleenkin keitetään kahvit, vaikka ”ei keitetä” sanan varsinaisessa merkityksessä.

Hauska suomalainen tapa on sekin, että jos joku on keittämässä kahvia, ja mittaa juuri lusikallisia suodatinpussiin, häntä ei silloin saa häiritä, etteivät laskut mene sekaisin. :)

Joudummeko tulevaisuudessa taas juomaan korvikkeita? Ehdinkö kokea saman kuin lapsena, että kahvia ei aina ole ja se mikä on saatavilla on huippukallista?

 

Pauligin tiedote ei lupaa kahvin tulevaisuudelle hyvää:

Facebook: @pauligcafe

Youtube: pauligsuomi

Pauligin uusi Blend 2080 näyttää kahvin synkän tulevaisuuden.

”Tämä on tuote, jota emme halua valmistaa enää ikinä.”

Nykylaskelmien mukaan laadukasta kahvia ei riitä enää kaikille vuonna 2080 muun muassa ilmastonmuutoksen takia. Jos näin käy, mitä sitten juomme? Näistä lähtökohdista syntyi Blend 2080 – kahvi ilman kahvia, jonka Paulig kehitti yhdessä australialaisen kahvivaikuttaja Matt Pergerin kanssa. Vuoden 2080 blendillä Paulig herättää keskustelua vastuullisesta toiminnasta, jolla kahvin synkkä tulevaisuus voidaan välttää.

Suuret haasteet, kuten ilmastonmuutos ja kahvinviljelijän usein riittämätön toimeentulo. On mahdollista, että kahvista tulee tulevaisuudessa vain harvojen herkku. Suomalaisten suosiman, herkän arabica-kahvin uhkana on ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuivuus, rankkasade, halla ja myrskyt sekä tuholaiset ja kasvitaudit. Jos maapallon keskilämpötilan 2–2,5 asteen nousu toteutuu, arabica-kahvin viljelyyn soveltuva maa-ala vähenee 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2080 kahvinviljelyn asema yli 25 miljoonan kahviviljelijän tulonlähteenä on vaakalaudalla.

”Valmistamamme Blend 2080 näyttää välähdyksen kahvin tulevaisuudesta, jota kukaan meistä ei halua, mutta onneksi se on vältettävissä. Uskomme, että kahvin vastuullinen arvoketju – aina pensaasta kuppiin – on avainasemassa kahvin valoisan tulevaisuuden varmistamisessa. Tämän eteen teemme Pauligilla hartiavoimin työtä”, kertoo Senior Manager Minna Lampinen Pauligilta.

Kahvin yli 800 aromia on mahdotonta jäljitellä

Paulig kutsui tulevaisuuden kahvin visiointiin ja kehittämiseen mukaan australialaisen kansainvälisesti tunnetun kahvivaikuttajan Matt Pergerin. Perger ja Pauligin asiantuntijat, päämaistaja Marja Touri, Paulig Barista Instituten kouluttaja Jori Korhonen, Paulig Kulman paahtaja Tomi Nieminen ja Paulig-kahvien tuotekehityksessä työskentelevä Annina Hildén suunnittelivat ja valmistivat Blend 2080 -tuotteen, jollaista kahvi voi synkkien arvioiden mukaan olla tulevaisuudessa.

Tuotetta kehitettiin pitkään, ja Blend 2080 syntyi lopulta ohramaltaasta, kuivatuista viikunoista, fermentoidusta pu’er-teestä ja johanneksenleipäpuujauheesta. Reseptiikassa on hyödynnetty historiatietoa ja kokemusta Pauligin pula-aikana valmistamista korvikekahveista.

”Vuoden 2080 blendi muistuttaa etäisesti kahvia. Se on mustaa ja märkää, mutta maku on tylsä ja kaukana hyvästä kahvista. Kahvissa on yli 800 aromia, joita on mahdotonta jäljitellä keinotekoisesti tai korvata muilla luonnontuotteilla. 2080 blendin maku on herättelevä kokemus: toivomme, ettemme joudu valmistamaan tämänkaltaista tuotetta enää koskaan, vaan tulevat sukupolvet saavat kokea samanlaisia kahvin makunautintoja kuin me tänä päivänä. Vain vastuullisesti toimimalla varmistamme, että Blend 2080:n kaltainen tuote ei enää ikinä näe päivänvaloa”, Lampinen toteaa.

Vuoden 2080 blendiä maistettavissa nyt ensimmäisen ja viimeisen kerran

Paulig valmisti Vuoden 2080 blendiä vain yhden erän alkuvuodesta 2018.

Tulevaisuuden kahvin korviketta pääsee maistamaan Paulig Kulmassa 15.3. järjestettävässä Torstaimaisto-tapahtumassa, Helsinki Coffee Festivaleilla 20.–22.4. sekä Baltiassa Vilnan Coffee Festivaleilla 23. –25.3. ja Tallin Coffee Festivaleilla 27.–28.4. Tuotteen tarinaan voi perehtyä tarkemmin case-videossa sekä Pauligin sosiaalisen median kanavissa, joissa kevään aikana käynnistyy keskustelu kahvin onnellisesta arvoketjusta.

Blend 2080:n suunnittelussa ja Paulig-brändin markkinoinnin kumppanina toimii mainostoimisto Bob the Robot.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tilastokeskuksen tietoja kahvinjuonnista
Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Tilastokeskus julkaisi kiinnostavia lukuja siitä, kuinka maamme on muuttunut sadan vuoden aikana.

Esimerkiksi lääkäreitä Suomessa oli vuonna 1917 vain 659, vuonna 2015 vastaava luku oli 21 980.

Kahvin kulutus yhtä henkeä kohden oli vuonna 1917 1,9 kiloa vuodessa, mutta vuonna 2015 se oli noussut jopa 9,9 kiloon vuodessa.

Palvelualoilla ja hallinnossa työskenteli vuonna 1920 10,9 prosenttia suomalaisista. Vuonna 2016 heitä oli 73,7 prosenttia.

Kaikki ei kuitenkaan ole kasvanut. Suomessa oli vuonna 1920 noin 2555 maatilaa, mutta vuonna 2016 vain reilu 50 000. Tulitikkutehtaita oli sata vuotta sitten Suomessa jopa kymmenen, tänä päivänä ei yhtäkään.

Lue lisää: Tilastokeskus

Maikkarin sivuilta lisää mielenkiintoista tietoa kahvinjuonnista.

https://www.mtv.fi/teemasivut/kahvilla/ajankohtaista/artikkeli/tiesitko-nain-kahvinjuonti-alkoi-suomessa/4379850#gs.upRxRDc


Aiheet: , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti