Umami muualla Facebook

Julkaistu 13. 6. 2008 Teksti Umami Yksi kommentti Parisuhde

Asianajajan kynästä

Haluan asianajajana haastaa teidät lukijani ja kanssasisareni tämän uuden sivuston myötä miettimään kanssani asemaamme puolisoina, äiteinä, työntekijöinä, yrittäjinä, omistajina jne.

Kaikkiin näihin rooleihimme liittyy nimittäin enemmän tai vähemmän lain säätämiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Niihin olisi mielestäni jokaisen naisen syytä tutustua ihan oman itsensä parhaaksi. Ja mieluiten jo hyvissä ajoin ennen kuin kriisitilanne, esimerkiksi avioero, yllättää.

Avioliittolaki ennen ja nyt

Jokin aika sitten tutkija ja kirjailija Anna Kortelainen totesi, että yhdistämme itsestään selvyytenä rahan mieheen, mutta rahan yhdistäminen naiseen ei olekaan enää niin yksiselitteistä.

Tämä on varmastikin totta, kun tarkastellaan avioliittolakimme muuttumista sen alkuperäismuodostaan vuodelta 1929 aina tähän päivään saakka, ovat muutokset vaikuttaneet lähinnä taloudellisesti. Vuoden 1929 avioliittolaki perustui kristilliselle käsitykselle avioliitosta ja se sisälsi taloudellisia säännöksiä, joista voitiin myös johtaa yhdessäasumis- ja uskollisuusvelvollisuus. Miehen edusmiehyys siirtyi historiaan vuoden 1929 ja puolisoista tuli keskinäisessä suhteessa tasa-arvoiset. Tällöin kuitenkin tuo tasa-arvoisuus perustui sille ajatukselle, että perheessä mies oli elättäjä ja nainen kotirouva tai -äiti.

Vuoden 1987 avioliittolakiin tulleen muutoksen myötä luovuttiin eroperusteista ja avioliitosta tuli vapaasti purettava. Tämän seurauksena avioliitosta tuli juridisesti ottaen taloudellinen sopimus, jonka kumpikin puoliso voi yksipuolisesti purkaa syytä ilmoittamatta. Avioliittolakimme kehityksen pohjalta voimme ymmärtää, että naisten asema itsenäisinä taloudellisina toimijoina on ajallisesti kovin lyhyt. Vaikka yhteiskunnalliset muutokset ovat tuoneet huomattavan muutoksen naisten elämään, muuttuvat asenteet kuitenkin yllättävän hitaasti. On tavallista edelleenkin, että mies hoitaa perheen raha-asiat tai ainakin rahallisesti suurimmat hankinnat ja sijoitukset.

Mitä pitäisi tietää avioliitosta sekä rahasta ja omaisuudesta?

Usein naiset ovat siinä luulossa että, että he omistavat avioliitossa ollessaan puolet puolisonsa omaisuudesta. Näinhän asia ei ole. Avioliiton solmiminen ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin eikä velkavastuisiin. Avioliitossa vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate. Kumpikin puoliso omistaa edelleen yksin sen omaisuuden, joka hänellä on avioliittoon mennessään ja myös sen omaisuuden, jonka hän myöhemmin saa. Omaisuuden yksin omistava puoliso saa siis vapaasti myydä, pantata, vuokrata tai vaikkapa lahjoittaa omaisuuttaan ilman, että toinen puoliso on oikeutettu vaikuttamaan tähän. Poikkeuksena on kuitenkin yhteisenä kotina käytettävä kiinteistö tai huoneisto, jota ei voida ilman toisen puolison lupaa esim. myydä.

Kumpikin puoliso vastaa myös yksin velasta, jonka hän on tehnyt ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Poikkeuksena on vain velka, joka on otettu perheen elatusta varten.
Yhteisesti otetusta velasta puolisot vastaavat yhteisvastuullisesti eli velka voidaan periä kummalta puolisolta vain. Puolisoiden kesken velkavastuu jakautuu sen mukaan kuin puolisot ovat sopineet. Tämä ei siis välttämättä tarkoita velan jakautumista tasan. Erillisvelkavastuu merkitsee sitä, että yksin velallisena olevan puolison velat voidaan periä vain hänen omasta omaisuudestaan. Toisen puolison omaisuutta ei toisen velasta voida ulosmitata.

On tavallista, että puolisot ostavat avioliiton aikana asunnon yhteisiin nimiin. Tällöin puolisot omistavat yhteisiin nimiin otetun omaisuutensa murto-osin, joko puoliksi tai sellaisin osuuksin kuin omaisuutta hankittaessa on sovittu. Yhteisen omaisuuden myyntiin, panttaamiseen, lahjoittamiseen yms. tarvitaan aina kummankin omistajan suostumus. Toinen puoliso ei voi tällöin yksin määrätä omaisuudesta.

Mitä omaisuudellemme tapahtuu avioliiton purkautuessa?

Kun avioliittolakia alunperin valmisteltiin, vallitsi yhteiskunnassamme hyvin erilaiset olot kuin nykyisin. Avioliitossa olevien naisten työssäkäynti oli harvinaista ja omaisuus kertyi tavallisesti avioliiton aikana miehelle, joka toi perheeseen ansiovarat. Tämän vuoksi avioliittolakiimme on jo alun perin kuulunut avio-oikeutta koskeva säännöstö. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että kummallakin puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, joka toisella puolisolla on avioliittoa solmittaessa tai joka hänelle myöhemmin tulee. Tämä avio-oikeus voidaan sulkea joko kokonaan tai osittain pois avioehtosopimuksella. Avio-oikeus ei näy konkreettisesti avioliiton aikana. Se ei tarkoita sitä, että avioliiton aikana puoliso omistaa toisen puolison omaisuudesta puolet.

Avio-oikeuden merkitys tulee esille vasta kun avioliiton päättyessä toimitetaan ositus. Osituksessa vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada enemmän omistavalta puolisolta tasinkona niin paljon omaisuutta, että kummankin puolison jako-osuudet ovat yhtä suuret. Eli karkeasti ottaen se omaisuus, joka puolisoilla oli avioeroasian tullessa vireille, puolitetaan. Mutta tämä ainoastaan silloin kun avioliitto päättyy. Käsittelen ositusta tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissani.

Mistä tiedämme kenen omaisuus on?

Omistajana pidetään kiinteän omaisuuden esim. omakotikiinteistön ja kesämökkikiinteistön osalta sitä, jonka nimissä omaisuus on. Tämä selviää puolestaan siitä, kenen nimiin lainhuuto on myönnetty. Ellei kauppakirjaa ja sen pohjalta myönnettyä lainhuutotodistusta löydy, voi lainhuudon tarkistaa käräjäoikeudesta. Ajoneuvojen ja arvopapereiden esim. osakkeiden osalta taas omistaja on se, jonka nimiin omaisuus on rekisteröity. Ajoneuvohallintokeskuksesta löydät tiedot autojen omistajista ja haltijoista. Osakeluetteloihin merkitään asunto-osakkeiden omistajat. Osakeluettelotiedot saat asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä. Irtaimen omaisuuden esim. koti-irtaimiston osalta omistaja on se, joka omaisuuden on hankkinut. Maksukuitti osoittaa omistajan. Ellei maksukuittia enää ole olemassa eikä mitään muutakaan näyttöä hankinnasta ole, katsotaan, että puolisot omistavat omaisuuden yhteisesti.

Edellä mainituista periaatteista voidaan kuitenkin poiketa. Yhteisomistus voidaan kumota tai voidaan vahvistaa vain toinen puoliso omistajaksi. Tämä edellyttää näyttöä alkuperäisestä puolisoiden tarkoituksesta eli tarkoittivatko he hankkia omaisuuden yhdessä vai erikseen.

Kun ajattelemme avioliittoa, emme ensikädessä ajattele sen taloudellista puolta. Liitämme siihen ajatukset rakkaudesta, lapsista, perheestä ja yhdessäolosta. Mutta emme kuitenkaan voi sivuuttaa sitä, että avioliitto on eräänlainen taloudellinen sopimus, jonka pelisäännöt meidän tulisi tietää ja mieltää ennen kuin liittoon astumme. Emme voi ajaa autoa, ellemme ole käyneet autokoulua, mutta avioliittoon voimme mennä ilman, että perehdymme sitä koskeviin yhteisiin sääntöihin. Liian usein nämä pelisäännöt hahmottuvat katkerasti avioerotilanteessa. Ehkä voimme kukin osaltamme vaikuttaa siihen, että perehdymme meitä puolisoina koskevaan lainsäädäntöön ja pysyttelemme selvillä perheen raha-asioiden hoidosta. Tällöin naisen ja rahan yhdistäminen olisikin myönteinen ja itsestään selvä asia. Tällä tavalla saattaisimme lisätä entisestään myös omaa hyvinvointiamme.

Elokuussa käsittelen avioehtoa ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa.

Kaunista kesää teille kaikille!

Asianajaja Marjo Laine.

 


Aiheet: , , , , , , , ,

Yksi kommentti

Kirjoita kommentti