Umami muualla Facebook

Julkaistu 2. 9. 2013 Teksti Umami Ei kommentteja Parisuhde

Lasten asema avioerossa

Jos eroavalla parilla on lapsia, yksi ensimmäisistä ja ehdottomasti tärkein hoidettavista asioista on lasten aseman järjestäminen uudessa tilanteessa. On tehtävä päätöksiä lasten asumisesta, huollosta, tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta.

Julkaisemme uusintana asianajaja Pia Bräysyn kirjoittamia runsaasti luettuja artikkeleita.



Asuminen

Lasten asuminen voidaan järjestää joko siten, että he asuvat toisen vanhemman luona (lähivanhempi) ja tapaavat sitä vanhempaansa (etävanhempi), jonka luona he eivät asu tai siten, että lapsi asuu vuoroin molempien vanhempien luona. Vuoroasumista harkittaessa on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso, vanhempien asuntojen sijainti suhteessa toisiinsa sekä lapsen päivähoitopaikkaan tai kouluun. Vuorotellen asuminen edellyttää vanhemmilta joustavuutta ja hyvää yhteistyökykyä, eikä se tulee kyseeseen tilanteessa, jossa vanhempien välit ovat riitaiset. Myöskään aivan pienille lapsille vuoroasuminen ei sovi. Vuoroasumisen lähtökohtana tulisi olla lapsen tarpeet, eikä esim. vanhempien taloudelliset intressit, kuten elatusmaksuvelvollisuuden välttäminen. Lapsi voi kuitenkin olla kirjoilla vain yhdessä paikassa.

Huolto

Nykyisin pääsääntönä on, että lapsi pysyy vanhempiensa yhteishuollosta erosta huolimatta. Yksinhuoltajuus tulee kyseeseen lähinnä ainoastaan silloin, jos vanhemmat ovat niin riitaisia tai erimielisiä lasten kasvatuksesta, että eivät pysty sopimaan lasten huoltoon liittyvistä asioista tai jos toinen vanhempi on sopimaton huoltajaksi esim. väkivaltaisuuden tms. johdosta. Lapsen huoltoon luetaan kuuluvaksi päätökset koskien lapsen nimeä, asuinpaikkaa, kasvatusta, kieltä, uskontoa, koulutusta, terveydenhuoltoa ja lapsen omaisuuden käyttöä. Näistä asioista yhteishuoltajien tulee pystyä päättämään yhdessä, jotta yhteishuoltajuus olisi mahdollinen.

Yhteishuoltajuus voidaan sopia tai määrätä myös rajoitettuna siten, että toisella vanhemmalla on yhteishuollosta huolimatta oikeus yksin päättää johonkin tiettyyn elämänalueeseen liittyvästä asiasta, esim. koulusta, asuinpaikasta tai lapsen omaisuuden käytöstä.

Jos toisella vanhemmalla on yksinhuoltajuus, on hänellä oikeus päättää yksin kaikista edellä mainituista asioista. Huollosta erotetulle vanhemmalle voidaan tällöinkin myöntää oikeus saada lasta koskevia tietoja kuten terveystietoja tai kouluun liittyviä tietoja.

Tapaamisoikeus

Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeus on nimenomaisesti siis lapsen oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Kysymys ei ole etävanhemman oikeudesta tavata lastaan, kuten monesti mielletään. Ero on lähinnä siinä, että asiaa tarkastellaan lapsen edun näkökulmasta.

Perinteisesti lapsen ja etävanhemman tapaamiset tapahtuvat joka toinen viikonloppu sekä juhlapyhinä joka toinen vuosi. Nykyisin ovat kuitenkin yleistyneet tätä laajemmat tapaamiset, jolloin lapset pääsevät kokemaan myös arkea etävanhemman kanssa. Tapaamiset keskiviikosta tai torstaista sunnuntaihin ovat melko tavanomaisia.

Tapaamiset voivat myös olla hyvin rajoitettuja, esim. vain valvottuna, jos lapselle voidaan olettaa koituvan uhkaa etävanhemman tapaamisesta esim. lapsikaappauksen muodossa.

Jos vanhemmat ovat sopuisia, tapaamisista ei ole tarpeen sopia tai päättää kovin yksityiskohtaisesti. Jos erimielisyyttä ja epäluottamusta puolin ja toisin esiintyy, silloin on hyvä, ainakin alkuvaiheessa, määritellä tapaamiset hyvin tarkkaan, aina kellonaikoja myöten. Näin vältetään enemmät riidat tapaamisten toteuttamisessa.

Elatus

Toisin kuin yleisesti luullaan, lapselle maksettava elatusapu ei määräydy elatusapua maksavan vanhemman tuloista laskettavan prosenttiosuuden mukaan. Lain mukaan lapsen vanhemmat vastaavat yhdessä alle 18-vuotiaan lapsensa elatuksesta kykyjensä mukaan. Elatusavun suuruuden määrittävät siis molempien vanhempien elatuskyky, joka koostuu tuloista ja tuloista vähennettävistä menoista, mutta myös lapsen elatuksen tarpeesta. Lapsen elatuksen tarve koostuu puolestaan lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen sekä lapsen tarvitseman hoidon, koulutuksen ja asumisen aiheuttamista kustannuksista.

Eroavilla vanhemmilla on usein virheellinen käsitys siitä, minkä suuruista elatusapua he ovat velvollisia maksamaan tai saamaan. Saamapuolella oleva vanhempi usein kuvittelee lapselle maksettavan elatusavun olevan todellisuutta suurempi, kun maksajan käsitys asiasta on päinvastainen.

Oikeusministeriö on antanut elatusavun suuruuden arvioimiseksi suositusluontoisen oppaan, jota kuitenkin yleisesti sovelletaan tuomioistuimissa ja sosiaaliviranomaisissa. Opas löytyy oheisesta linkistä:http://www.om.fi/Oikeapalsta/Haku/1182265240526

Jos elatusavusta on täytäntöönpanokelpoinen sopimus tai tuomio, mutta elatusvelvollinen vanhempi ei ole maksanut elatusapua, on lähivanhemmalla oikeus saada Kelan maksamaa elatustukea. Elatustuen määrä on tällä hetkellä n. 140 euroa.

Asioiden käytännön järjestäminen

Ensisijaisesti entisten puolisoiden tulisi sopia edellä mainittujen asioiden järjestämistavasta. Tähän saa apua kunnallisilta lastenvalvojilta sekä perheasiain sovittelijoilta, joiden palvelut ovat maksuttomia.

Perheasiain sovittelijoilta saa tietoa ja apua erityisesti lasten aseman järjestämiseen liittyen parisuhdekriisin alkuvaiheissa, kun eroa vasta harkitaan. Lastenvalvojan asema on sikäli virallisempi, että hän vahvistaa vanhempien lapsia koskevista asioista tekemän sopimuksen. Lastenvalvojan vahvistama sopimus on tuomioistuimen tuomioon verrattava asiakirja ja sen perusteella on mm. mahdollista periä elatusmaksuja ulosoton kautta, jos maksuvelvollinen puoliso ei niitä vapaaehtoisesti maksa. Jos vanhemmat pääsevät sovintoon lapsiasioista ilman kolmansien apua, tulee sopimus tällöinkin viedä lastenvalvojalle vahvistettavaksi, jotta sopimus saa edellä mainitut tuomion oikeusvaikutukset.

Lisätietoa kunnallisista palveluista saat esim. oman kuntasi sosiaaliviraston internetsivuilta.

Sen sijaan jos vanhemmat eivät pääse lapsia koskevista asioista sopimukseen, etenee asia todennäköisesti jommankumman vanhemman hakemuksesta tuomioistuinkäsittelyyn. Tällöin tuomioistuin päättää siitä, miten edellä todetut kysymykset ratkaistaan. Oikeuskäsittely voi kestää useita vuosia ja sen kustannukset voivat nousta merkittäviksi. Mikäli oikeuskäsittelyyn joudutaan, on syytä aina ottaa yhteyttä asianajajaan tai muuhun lakimieheen omien etujen turvaamiseksi ja käsittelyn jouduttamiseksi. Oikeuskäsittelyt pitkittyvät tarpeettomasti erityisesti silloin, kun vaaditaan jotain mihin ei lain mukaan ole oikeutta. Tällaiset vaatimukset ovat melko yleisiä silloin, kun vailla lainopillista koulutusta olevat asianosaiset päättävät edustaa itse itseään oikeudenkäynnissä.

Järjestelyjen myöhempi muuttaminen

Lapsiasioista tehdyt sopimukset ja tuomiot eivät ole samalla tavalla pysyviä kuin sopimukset ja tuomiot yleensä. Sopimuksia voidaan muuttaa paitsi siitä sopimalla, myös kanneteitse toisen vanhemman vastustuksesta huolimatta tuomioistuimessa, jos olosuhteet sopimuksen teon jälkeen ovat muuttuneet tai siihen on muutoin aihetta. Melko yleinen tarve muuttaa tehtyjä sopimuksia tulee silloin, kun vanhempien tulot muuttuvat olennaisesti esim. työttömyyden, opiskelun tai ammattiin valmistumisen johdosta. Vaikka asia olisi ratkaistu jo aiemmin tuomioistuimessa, voidaan se saattaa samoin perustein kuin sopimuksen muuttaminen uudestaan tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Pia Bräysy

asianajaja, varatuomari


Aiheet: , , , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti