Umami muualla Facebook

Julkaistu 7. 3. 2011 Teksti Tiia Koskimies, kuvat Tiia Koskimies Ei kommentteja

Mikä vika on kamarassa?

Näin kysyy keittokirjailija ja lukuisten ruokaohjelmien juontaja Sikke Sumari Helsingin Sanomien mielipidesivulla 7.3. julkaistussa kirjoituksessaan.

”Televisiossa mainostetaan nakkeja, joiden myyntivaltti on se, että niissä ei ole kamaraa. Syömme silmää räpäyttämättä kymmeniä lisäaineita, jotka maustavat, säilövät, ”savustavat”, grilliraidoittavat ja värjäävät ruokamme ”luonnollisen kotiruoan” makuiseksi. Kavahdamme kuitenkin eläimen syövätäksi kelpaavia osia, kuten kanannahkaa, siakamaraa tai sisäelimiä.

Mitä vikaa on lihapulliin jauhetussa broilerin nahassa, kun se grillatussa broilerissa on parasta herkkua? Miksi kamara kelpaa, kun se on hitaasti uunissa haudutetun lihapalan rapeana kruununa illallispöydässä, mutta muuttuu pelottavaksi ”lisäaineeksi” makkarassa? Juuri siksihän lihapullat, makkarat ja muut ruokalajit, joissa käytetään jauhettua lihaa, on kehitelty, että kaikki syötäväksi kelpaavat ja terveydelle arvokkaita ainesosia sisältävät ruhonosat saadaan mahdollisimman tarkkaan hyödynnettyä.

Suomalaisten suuresti arvostamassa italialaisessa keittiössä sydödään suurena herkkuna siankorvat ja sorkat, häränhännät, naudanmahat ja muut sisäelimet. Koko ruho teurastetusta eläimestä hyödynnetäään mahdollisimman tarkkaan. Jos kaikki syötäväksi kelpaava käytettäisiin hyväksi, tarvittaisiin vähemmän teuraseläimiä, vähemmän eläinten lääkitystä ja olot navetoissa ja sikaloissa paranisivat. Suomalaisten teurastamot tuottavat tietäääkseni vuosittain noin 200 000 tonnia erilaisia sivuotteita. Nautaeläimillä sivutuotteita on 45-50 prosenttia eläinten elopainosta, sian ja broilerin kohdalla prosentti on 35 prosenttia. Tästä huomattava osa olisi käytettävissä erinomaiseksi, ravitsevaksi ihmisravinnoksi.

Esteenä on vain ruokaluttuuri maassa, jossa mieluummin syödään ”äidin (tehtaassa) tekemiä”, lisäaineilla kyllästettyjä eineksiä kuin keitetään kieltä, narskutetaan porsaankorvaa, liekitetään munuaisia tai haudutetaan maksaa kermakastikkeessa. Nämä herkut jauhamme mieluummin kotieläin ruoaksi tai hävitämme jätteinä. Minusta se on osoitus köyhtyvästä ruokakulttuurista ja suuresta välinpitämättömyydestä terveyttämme ja myös teuraseläimiä kohtaan.”

Näin siis kirjoitti Sikke Sumari HS mielipidesivulla maanantaina 7.3.

Olen Siken kanssa samaa mieltä. Toivoisin, että paneutuisimme hieman tarkemmin siihen mitä suuhumme laitamme. Elämä on aivan liian lyhyt huonon ruoan ja juoman nauttimiseen. Hyvä ruoka ei välttämättä ole kallista. Pienellä perehtymisellä on mahdollista syödä sekä kukkarolle, terveydelle että ympäristölle edullista ruokaa.

P.S. Kuka muistaa vielä hullun lehmän taudin? Tätä kirjoittaessa keskustellaan taas liha-luujauhon palauttamisesta takaisin rehuun, jotta lihan tehotuotanto saataisiin edullisemmaksi! Kannattaisiko sittenkin tuottaa vähemmän lihakarjaa ja käyttää ne tarkemmin ravinnoksi?


Aiheet: , , , , , ,

Kirjoita kommentti