Umami muualla Facebook

Julkaistu 16. 4. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Joukahainen, kansallisaarteemme

Pohjolan lintu, saamelaisten valon tuoja ja pyhä lintu, suomalaisuuden symboli. Kaikkea tätä ja paljon muutakin on laulujoutsen (Cygnus cygnus), entiseltä nimeltään vain joutsen.

Niin kuin Suomenkin, on myös laulujoutsenen olemassaolo ollut hiuskarvan, vai pitäisikö sanoa höyhenen, varassa. 1940-luvun lopulla näitä upeita kansallislintujamme pesi enää noin 15 paria maassamme, kaikki syvällä Lapin ja Kuusamon erämaissa. Syynä tähän oli metsästys: Lintu on kookas, josta sai vähällä vaivalla paljon syötävää. Muoniolaisen eläinlääkäri Yrjö Kokon roolia kansallislintumme pelastamiseksi ei voi kyllin korostaa. Kirjoista ”Laulujoutsen -Ultima Thulen lintu” ja ”Ne tulevat takaisin” lähtenyt valistustyö sai asenteet vähitellen muuttumaan 1950-luvulla. Tämän ja aiemmin, jo vuonna 1934 voimaan tulleen laulujoutsenen täysrauhoituksen ansiosta laji pelastui, ja pesii tätä nykyä lähes koko massa.

Laulujoutsenet 02 vs2 pieni

Kuva Laulujoutsenpari levähtämässä muuton jälkeen etelärannikollamme, ennen muuttomatkan jatkamista pesimäalueelleen.

Suomalaisuuden symboli, mutta mitä ihmettä?

Niin, laulujoutsen on kansallislintumme ja epäilemättä suomalaisuuden symboli. Mutta kun tarkemmin katsoo, pientä epätarkkuutta löytyy siitä, miten symbolia käytetään. Suomen Yleisradiolla oli aikoinaan tyylitelty joutsenkuvio televisiotunnuksena. Oliko se laulujoutsen, joka varmasti oli aikoinaan tarkoituksena? Todennäköisesti oli. Sen sijaan TV2:lla oli vuonna 2000 käytössä joutsentunnus, jossa uiskenteli tarhakarkulaisena maahamme kotiutunut kyhmyjoutsen (Cygnus olor). Kyhmyjoutsenta tunnuksenaan käyttää myös mm. Sibelius-akatemia, mikä tuntuu oudolta, kun kyse on linnusta, joka ei edes laula, vaan melkein yksinomaan ääntelee sihisemällä. Sen englanninkielinen nimikin on Mute Swan, eli mykkä joutsen. Myös jotkut suomalaiset yritykset käyttävät logoissaan joutsenkuvioita, jotka esittävät kyhmyjoutsenta, esimerkiksi Joutsen Finland Oy. Näissä kyse saattaa olla myös tarkoitukselliseta paradoksista, laulujoutsenen kuva olisi liian ilmiselvä.

Laulujoutsenet 04 vs2 pieniKyhmyjoutsen03_2 vs2 pieni

Kuva Laulujoutsen on helppo erottaa kyhmyjoutsenesta pään ja nokan muodosta sekä nokan väristä. Laulujoutsenen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä. Laulujoutsenen siivistä ei  linnun lentäessä kuulu samanlaista voimakasta ääntä kuin kyhmyjoutsenella. Vasemmalla laulujoutsenpariskunta, oikealla kyhmyjoutsen.

Laulujoutsen Suomen historiassa ja mytologiassa

Laulujoutsenen suuri koko, tahraton valkoisuus, ja pariuskollisuus ovat kiehtoneet ihmismieliä aina. Myös sen elintavoissa, kuten taipumuksessa pesiä autioilla suolammilla, sekä linnun suurehkossa reviirissä, on jotain perin suomalaista. Ei siis ihme, että kansallisaatteen kulta-aikana lintu inspiroi maamme eturivin taiteilijoita Sibeliuksesta Gallen-Kallelaan.

Linnun myyttinen merkitys tulee esiin monissa maamme, sekä lähialueittemme muinaiskansojen uskomuksissa, kertomuksissa ja tarustoissa. Esimerkkinä vaikka Kalevalan Tuonelan joutsen, jota Lemminkäinen lähti jousella tappamaan. Joidenkin tulkintojen mukaan Joukahainen olisi esiintynyt joutsenhahmoisena. Laulujoutsen oli myös karjalaisten ja kolttasaamelaisten pyhä lintu. Lappalaiset nimittävät lintua joukhaiseksi tai joukahaiseksi. Itämerensuomalaisten mytologiassa vesilinnuilla on erityinen asema, sen mukaan vesilintu on luonut maailman, ja jotkut vesilinnut, kuten laulujoutsen, olivat pyhiä. Lennart Meri nimesikin itämerensuomalaiset vesilinnun kansaksi. Monet Karjalasta löydetyt kalliopiirrokset esittävät laulujoutsenta.

 

Laulujoutsenet 07 vs2 pieniLaulujoutsenet 08 vs2 pieni

Kuva Laulujoutsenet parittelevat vedessä. Aktin jälkeen seuraa parisidettä vahvistava, esteettisesti kaunis kaulailu, jossa linnut muodostavat kauloillaan usein sydämen muotoisen kuvion.

Riistalinnuksiko?

1950-luvulla laulujoutsen pelastui siis yhdennellätoista hetkellä. Asenteiden muuttuessa ja elintason kasvaessa sen pesimäkanta vähitellen runsastui. Vuonna 1975 kannan arvioitiin olevan jo 150-200 pesivää paria, vaikka vielä 1960-luvulla tuli viranomaisten tietoon joutsenten ampumisia. Tätä nykyä kannaksi arvioidaan noin 10 000 pesivää paria.

Runsastuneen kannan innoittamana maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja ehdotti jo vuonna 2004 joutsenen metsästyksen sallimista, ja samaa esittivät myös vuonna 2007 Suomen metsästysjärjestöt. Perusteluna oli arvelu, että laji agressiivisuudellaan haittaa muiden vesilintujen pesintää. Birdlifen mukaan tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Lisäksi Euroopan Unionin luonnonvaraisien lintujen suojelusta antaman direktiivin liitteen 1 mukaan laji kuuluu niihin, joiden ”elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella”.

Laulujoutsenet 01vs2 pieni

Kuva Lintu on pariuskollinen koko elämänsä ajan, ja pari pysyttelee tiiviisti yhdessä.

Lentäköön kansallislintumme

Mikä sen hienompaa, kuin seurata taivaalla aurana, rivinä tai pareittain muuttavia laulujoutsenia niiden palatessa talvehtimisalueiltaan maahamme pesimään. Tai katsella niiden pari- ja perhesidettä vahvistavia kaulailuja ja päiden nyökyttelyjä ja kuunnella samalla niiden trumpettimaista toitotusta. Kyllä, siinä on jotain suomalaista, joka osaltaan kuvaa kansallista identiteettiämme. Antakaamme siis eeppisen kansallislintumme kohota siivilleen nyt, sekä myöskin tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 


Aiheet: , , , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti