Umami muualla Facebook

Julkaistu 17. 7. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Kiehtova sarvipää

Sen katse on läpitunkeva: Oranssit silmät hehkuvat kuin kekäleet, mutta kasvojen ilme on pikemminkin hämmästynyt eikä vihainen, kuten sitä kaksi kertaa kookkaammalla huuhkajalla, johon se joskus sekoitetaan. Silläkin on huuhkajan tavoin höyhentupsut päässään, joita se kuitenkin roikuttaa usein pään myötäisesti.

Pääkaupunkiseudulla pesii vuosittain sarvipöllöjä (Asio otus), ja saatuani vinkin yhdestä poikueesta, kävin heinäkuun puolen välin tienoilla kuvaamassa niitä vanhan sairaala-alueen puistikossa. Poikaset olivat tuossa vaiheessa jo lentokykyisiä, mutta vielä ainakin osittain vanhempiensa ruokinnan varassa. Pienen hakemisen jälkeen pöllöt löytyivät melko matalalta kasvillisuuden seasta, emon tarkkaillessa tiheässä pensaassa.

Sarvipöllö 01 vs2 pieni

Kuva Tiheässä pensaikossa lymyävä emo tarkkaili edesottamuksiani silmä kovana.

Myyräspesialisti

Sarvipöllön ravinto koostuu lähes yksinomaan pikkujyrsijöistä, enimmäkseen peltomyyristä ja metsähiiristä. Pesivien lintujen määrä vaihtelee myyräkantojen mukaan, 2000 parista 10 000 pariin, ja voi siis hyvänä myyrävuotena olla viisinkertainen huonoon verrattuna. Lintuja sen ravinnosta on vain pieni osa. Sarvipöllö pesii eteläisestä Suomesta aina linjalle Tornio-Kuusamo asti. Se pesii mielellään maanviljelysympäristön pikku metsiköissä, käyttäen usein vanhaa variksenpesää, joskus vanhaa harakan tai oravankin pesää. Talveksi suurin osa sarvipöllöistä muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Sarvipöllö poikanen 02 vs2 pieniSarvipöllö poikanen 01 vs2 pieni

Kuva Yksi poikasista oli aivan maan rajassa olevan oksan päällä. Kuvista näkyy hauskasti, miten liikkuva pöllön pää voi olla. Ensimmäisessä kuvassa pää on kenossa, toisessa jo aivan ylösalaisin.

Sarvipöllö naamioituu jähmettymällä puikoksi

Poikaset olivat varsin pelottomia, ja tuijottivat uteliaina, kun kuvasin niitä. Emo sen sijaan jähmettyi aluksi naamioitumisasentoonsa, tekeytyen mahdollisimman pitkäksi. Sarvipöllöpoikue löytyy usein poikasten ruoankerjuuäänen perusteella, joka on kuuluva, sydäntä särkevä, ja pitkälle kuuluva ääni. Nämä sen sijaan olivat aivan vaiti, ja löytyivät vasta, kun huomasimme kuvaajakaverini kanssa emon. Vaikka kyse on melko pienestä lajista, on sarvipöllössä jotakin aivan omintakeista ja kiehtovaa. Lisäksi sen tapa hakeutua pesimään myös taajamiin tekee siitä helposti saavutettavan ja kuvattavan.

Sarvipöllö poikanen 06 vs2 pieni

Kuva Lähiluonnossa kannattaa tosiaankin liikkua, koskaan ei tiedä, mitä mielenkiintoista löytää.


Aiheet: , , , ,

Kirjoita kommentti