Umami muualla Facebook

Julkaistu 19. 2. 2014 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Kosteikkojen kähmy hiippailija

Lintu on outo hiippari. Harvoin se näyttäytyy, enimmäkseen pysyttelee ruovikon suojassa ruokaa etsien.

Rantakanoihin kuuluva luhtakana (Rallus aquaticus) paljastuu useimmiten äänensä perusteella, joka on moninainen. Tyypillisin on ”gyp-gyp” -sarja, joka päättyy sian kiljuntaa muistuttavaan ääneen.

Yritin kesällä ja alkusyksyllä 2013 kuvata tätä hankalasti kameran etsimellä tavoitettavaa lajia Viikin kosteikkoalueella Helsingissä. Eipä vaan onnistunut, vaikka istuin illat pitkät piilokojussa lintua kytäten. Sain kyllä hyviä kuvia harmaahaikaroista, ruskosuohaukoista ja räyskistä, mutta luhtakanaa en nähnyt, vaikka välillä ääni kuului turhauttavasti aivan piilokojun vierestä. Nyt, keskellä talvea, eräs kuvaajakollegani soitti ja kysyi, haluanko lähteä kuvaamaan luhtakanaa. Minua ei tarvinnut kahta kertaa houkutella, joten eipä muuta kuin varusteet kyytiin, ja matkaan kohti visusti salaisena pidettyä paikkaa.

Luhtakana 12 vs2 pieni

Kuva Luhtakana tarvitsee talvella avoinna pysyvän matalan veden, jossa on sille sopivia selkärangattomia eläimiä ravinnoksi. Suomen talvessa tällaisia paikkoja on harvassa, jotkut prosessiteollisuuden laskuojat ja kanavat pysyvät virtaaman ja normaalia lämpimämmän vetensä avulla sulina läpi talven.

Ei mikään joka paikan lintu

Luhtakana elää rehevissä ruovikoissa ja vetisillä luhdilla, lähinnä eteläisessä Suomessa. Maamme pesimäkannaksi on arvioitu vain 300-600 paria. Lintu muuttaa talveksi Länsi- ja Etelä-Eurooppaan, mutta joitakin yksilöitä on silloin tällöin jäänyt talvehtimaan suotuisiin paikkoihin, joissa ravintoa on saatavilla. Luhtakana syö erilaisia selkärangattomia eläimiä, jotka elävät vesiympäristössä. Linnun onnistunut talvehtiminen edellyttääkin sopivan matalaa avovettä, jossa lintu voi kahlailla. Näitä matalia, sulana pysyviä paikkoja on Etelä-Suomessakin harvassa, joten on varsin ymmärrettävää, että tuollainen talvehtimispaikka halutaan pitää mahdollisimman harvojen tiedossa. Jos lintua häiritään, on vaarana, että se lähtee etsimään toista sopivaa paikkaa. Sellainen saattaa jäädä löytymättä, jolloin lintu menehtyy.

Luhtakana 08 vs2 pieni Luhtakana 01 vs2 pieni

Kuva Lintu on salaperäinen ja arka hiippailija. Se pysyy visusti kasvillisuuden seassa, myös ruokaillessaan. Tällä paikalla se oli löytänyt ojan penkasta veden kovertaman taskun puun juurakosta, jossa se vaani kaula pitkänä ohi lipuvia herkkupaloja.

Kuvauspaikalla

Saavuimme paikalle, jossa luhtakana talvehtii. Ennestään oli paikalla pari kuvaajaa, jotka kuitenkin lähtivät melko pian pois. Siirryimme samalle paikalle, missä he olivat kuvanneet, ja hetken kuluttua otus hiippaili ojan penkassa olevan puunjuurakon suojista näkyville. Hitaasti edes takaisin astellen se napsi syötävää matalasta, virtaavasta vedestä. Varoimme äkkinäisiä liikkeitä ja puhetta, jotta lintu ei säikähtäisi ja pakenisi. Välillä se palasi piilopaikkaansa, mutta tuli sieltä taas hetken kuluttua uudelleen aterioimaan. Lintu pysyi kuitenkin melkein koko ajan ojan penkan muodostamassa katveessa, joten valoa oli hankalan vähän kuvaamiseen, ja ilman jalustaa ei kuvaamisesta olisikaan tullut mitään. Olin kahdella kamerarungolla kuvannut reilut kuutisen sataa kuvaa, ja kuvaajakollegani omalla kalustollaan vielä parisataa enemmän, kun lintu vaihtoi paikkaa ojan mutkan toiselle puolelle. Totesimme yhdessä, että tämä sai tältä erää riittää, pakkasimme välineet autoon, ja läksimme pullakahveille.

Luhtakana 06 vs2 pieni

Kuva Luhtakanan kuvaamisessa oli haastetta linnun pysyessä koko ajan ojanpenkan pimeimmässä kohdassa. Ottamistani noin 650 kuvasta kelpuutin jatkokäsittelyyn reilun kymmenkunta ruutua.

Kovaäänistä porukkaa

Luhtakana on pieni, lyhytpyrstöinen räkättirastaan kokoinen rantakanalaji. Sen Suomessa esiintyviä serkkuja ovat noki- ja liejukana sekä luhtahuitti ja ruisrääkkä. Se on rantakanoista harvinaisemmasta päästä, vain liejukana on sitä harvalukuisempi. Se elää hyvin piilottelevaa elämää, ja rakentaa pesänsäkin kasvillisuuden sekaan maahan, hyvään piiloon rantakasvimättääseen. Tiheässä rantakasvillisuudessa se liikkuu juosten hämmästyttävän nopeasti ja äänettömästi, päästellen sitäkin kuuluvammin tyypillisen äännähdyksensä. Äänen voit kuunnella tästä.


Aiheet: , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti