Umami muualla Facebook

Julkaistu 28. 6. 2017 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Kukkaniityn elämää

Moniko muistaa vielä lapsuuden kukkaniityt? Mihin ne ovat kadonneet? Suomessa on perinteisiä luonnonkukkaniittyjä enää reilu prosentti siitä, mitä sata vuotta sitten.

Syinä ovat yhteiskunnan ja varsinkin maa- ja metsätalouden muutokset. Ei siis ihme, että lapsuuden lähiluonnon perinnemaisemaa, kukkaketoa tai -niittyä, ei enää löydä juuri mistään. Sellaisen, ainakin pienimuotoisen, voi kuitenkin perustaa itse. Moni onkin jo herännyt ajatukseen tehdä jotakin, jotta saisi kesämökilleen, omakoti- tai rivitalon pihalleen vähän enemmän elämää ja silmäniloa kesäksi.

Kukkaniitty vai istutusnurmi

Tiedän muutaman aidon luonnonkukkaniityn, mutta mikään niistä ei ole lähellä kotia. Onneksi toinen on mökkimatkan varrella. Pysähdyn siellä silloin tällöin, kun aikaa on, toviksi kuvaamaan niityn kasveja ja hyönteisiä.

Kuva Luonnonkukkaniitty ylläpitää monimuotoista elämää, josta on myös silmäniloa meille ihmisille.

Lajimäärä sekä floorassa että faunassa on uskomaton verrattuna puistomaiseen ympäristöön. Voi olla, että tasaiseksi ja mahdollisimman lyhyeksi ajeltu yhtenäinen, tiivis ruohomatto ja sotilaallisessa järjestyksessä olevat kukkapenkit täynnä hienoja, jalostettuja hybridilajikkeita sekä erikoiset, ulkomaista alkuperää olevat pensaat ja puut hivelevät  monen silmää enemmän kuin vanhat perinnekoristekasvit sekä maatiaislajikkeet puutarhassa, jossa osa heinikosta on annettu kasvaa pidemmäksi. Mutta sekä hyönteisten, että hyönteissyöjien, kuten monien lintujen, lajikirjo on aivan eri planeetalta kuin golfkenttämäisen puutarhan, ja bonuksena tulee vielä vähemmän työtä vaativa hoito.

Kuva Ketokultasiipikoiras (Lycaena hippothoe) on pienestä koostaa huolimatta alkukesän kukkaniityn värikäs kaunistus, kun se avaa siipensä. Rauhoitettu kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) viihtyy suojaisemmilla ja pienimuotoisilla tuoreilla niityillä.

Luonnon monimuotoisuuden edut

Perinteinen kukkaniitty on täynnä kasveja pölyttäviä hyönteisiä hakemassa mettä ja siitepölyä, ja tuottamassa niitä luovuttaville kukkiville kasveille vastapalveluksena pölytyksen. Erityisesti päiväperhosista useimmat hyötyvät tällaisista pienimuotoisista, kukkarikkaista avoimista aukkopaikoista. Näistä on iloa myös monille meistä. Mitä olisikaan kesä ilman lapsuudenmuistojen keskikesäistä kukkaniittyä, vai pitäisikö ennemminkin sanoa, mitä olisikin kesä kukkaniityn kera?

Kuva Hauskan värinen pyjamalude (Graphosoma lineatum) on uustulokas maassamme, joka huimalla vauhdilla valtaa uusia alueita. Aiemmin vain kaakkoinen erikoisuus, oliivikiiltoyökkönen (Deltote bankiana), on levittäytynyt jo lähes koko Etelä-Suomeen.

Perinnemaisemien tulevaisuus

Vasta 1990-luvulla on yleisesti havahduttu perinnemaisemien katoamiseen. Niinpä sekä yksityiset ihmiset kuin eri luontojärjestöt, samoin kuin Suomen ympäristökeskus eri alaorganisaatioineen ovat perustaneet hoitoniittyjä. Näistä niityistä pidetään huolta usein talkoovoimin tai hoitoeläimin, jotka pitävät niityt avoimina ja estävät vesakoitumisen. Totuus tietenkin on, ettei viidenkymmenen vuoden takaista tilannetta takaisin saa, mutta nämä toimenpiteet estävät luonnonniittyjen ja niihin tiukasti sidoksissa olevien eliöiden lopullisen katoamisen. Onneksi myös monet niittyjen vähemmän vaateliaat eliölajit ovat sopeutuneet korvaaviin elinympäristöihin, kuten tien- tai pellonpientariin.

Kuva Virnapunatäplä (Zygaena viciae) on sydänkesällä lentävä, pieni, värikäs perhonen, jonka usein näkee lepäilevän heinänkorsilla tai pörräävän niityn kasvuston yläpuolella. Tässä kukalla aterioiva yksilö sekä paritteleva pariskunta.

Pitäkäämme perinnemaisemia arvossaan ja luonnonkukkaniityistämme huolta. 1960-luvulla monessa kaupungissa tuhottiin paljon vanhoja kauniita arvorakennuksia tehokkuuden ja “uuden ajan” nimissä. Näitäkin osattaisiin nyt arvostaa, mutta tehtyä ei enää saa tekemättömäksi.

Kuva Niittyheinäsirkka (Omocestus ciridulus) viihtyy kosteikoissa ja myös kuivilla niityillä. Angervohopeatäplä (Brenthis ino) on yksi yleisimmistä hopeatäpläperhosistamme. Sen tapaa parhaiten tuoreilta ja kosteilta niityiltä.


Aiheet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti