Umami muualla Facebook

Julkaistu 20. 7. 2013 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Yksi kommentti Luonto ja vapaa-aika

Luonnossa tapahtuu

Alkukesä oli luonnossa kiihkeää kasvun aikaa. Nyt jo ohitettuamme sydänkesän alkavat tuon kasvun hedelmät näkyä monin tavoin ympärillämme.

Alkukesän heleä vihreys on mennyt. Rehevät,  tummemmat sävyt ovat vallanneet ympäristöt. Kasvun tulokset näkyvät myös eläinmaailman puolella. Linnut ovat saaneet poikasensa pois pesistä. Niistä on tullut maastopoikasia, joista monia vanhemmat vielä ruokkivat, ainakin osittain. Vesilinnutkin ovat kasvaneet ja opettelevat pian tarvitsemiaan taitoja ottamalla mallia vanhemmistaan.


Artikkelissani “Lintumaailman iloisia perhetapahtumia” kesäkuun alkupuolelta kuvasin muutamia vesilintupoikueita. Nyt on aika katsoa, mitä niille kuuluu tällä hetkellä.

Kuva Silkkiuikun (Podiceps cristatus) poikaset ovat kasvaneet jo melkoisesti, ja lentämistä lukuun ottamatta pystyvät jo toimimaan melko itsenäisesti.

Kuva Isokoskelon (Mergus merganser) poikaset eivät pääse emonsa selkään kyytiin, ja joutuvat muutenkin ponnistelemaan oman ravintonsa eteen.

Vesilinnut

Telkän- ja sorsanpoikaset toimivat alusta asti varsin omatoimisesti. Ne sukeltelevat innokkaasti napsien syötäviä kasvien osia veden alta, tai joskus korentoja veden pinnalta, eikä emon juurikaan tarvitse niitä avustaa, vaan voi itsekin keskittyä ruokailemaan. Kalaa syövät silkkiuikut harjoittelevat jo saalistusta, mutta kalastustaitojen oppiminen vie aikaa. Vanhemmat syöttävätkin niitä vielä. Missä poikue liikkuukin, kuuluu poikasten jatkuva ruoan kerjääminen, kun vanhemmat ovat vähentäneet niiden ruokkimista kannustaen näin hankkimaan itse ravintonsa. Uikunpoikaset alkavat myös harjoituttamaan siipiään, ja räpyttelevät silloin tällöin pieniä siiventynkiään.

Kuva Vasemman puoleisen liejukanan (Gallinula chloropus) samoin kuin oikean puoleisen nokikanan (Fulica atra) poikaset muistuttavat jo suuresti aikuisia lintuja, mutta ovat vaaleampia ja nokan ja otsalaikun kirkkaat täplät puuttuvat.

Nokikanapesue on kasvanut aika tavalla, eivätkä poikaset näytä enää samoilta kuin ensimmäisiä kertoja nähtäessä. Vaikka ne hankkivat syötävänsä jo itse, avustavat vanhemmat niitä vielä hieman nyhtäen suurempien vesikasvien tyviosia niille herkkupaloiksi. Liejukanan poikaset ovat myös kasvaneet, ja muistuttavat aikuista lintua muuten, mutta ovat hieman vaaleampia ja niiden nokka ei ole vielä punainen. Nekin ovat jo varsin omatoimisia, ja hankkivat ravintonsa itse. Isokoskelollakin ovat poikaset jo niin isoja, etteivät ne enää pääse matkustamaan emonsa selässä, ja sukeltelevatkin ahkerasti yrittäessään pyydystää syötävää.  Lokkilintujen poikaset ovat merkillisen näköisiä. Ne pystyvät jo uimaan, mutta niillä on vielä untuvikon pilkullinen maastokuviointi.

Kuva Lokinpoikaset alkavat myös saada aikuisten piirteitä, ja pystyvät jo uimaan. Tässä kalalokin (Larus canus) poikasia vasemmalla. Sorsalinnut pystyvät pienestä pitäen hankkimaan ravintonsa itse ja ovat muutenkin omatoimisia. Oikealla sini- eli heinäsorsa (Anas platyrhynchos) harjoituttamassa siiventynkiään.

Kuva Sekä vasemman puoleisen punarinnan (Erithacus rubecula), että oikean puoleisen pikkulepinkäisen (Lanius collurio) poikasta pääsee hyvinkin lähelle, ennen kuin ne pakenevat. Itse asiassa kuvan punarinta hyppelehti polulla kaksi metriä edelläni välillä aina vilkaisten, etten uhkaa sitä mitenkään.

Maalinnut

Lintujen maastopoikasia näkee nyt kaikkialla luonnossa, jos vain pitää silmänsä auki. Rastaan poikaset, joista osa alkaa näyttää jo aikuisten lintujen kaltaisilta, pomppivat nurmikoilla ja poluilla etsien matoja sekä hyönteisiä, ja ovat varsin pelottomia. Maastossa kulkiessaan saattaa törmätä vaikkapa punarinnan poikaseen, ja päästä sitä kuvaamaan aivan parin metrin päästä. Tikanpoikaset pyörivät myös vanhempiensa mukana ja harjoittelevat kovakuoriaistoukkien etsimistä puista koputtelemalla nokallaan. Monesti nämä maastopoikaset luottavat suojaväritykseensä, eivätkä lähde pakoon, koska eivät vielä osaa lentää kunnolla.

Kuva Mustarastaan (Turdus merula) poikanen polulla. Tämä ei lähtenyt mihinkään, vaikka lähestyin sitä noin viiden metrin etäisyydelle.


Aiheet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Mahtavia kuvia :)

    Mahtavia kuvia :)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    AnneK

    20. 7. 2013 10.55

Kirjoita kommentti