Umami muualla Facebook

Julkaistu 21. 8. 2013 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Merimetso, suuria tunteita herättävä paluumuuttaja

Merimetso (Phalacrocorax carbo) ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Toiset rakastavat, toiset vihaavat sitä.

Barrikadeilla ovat tätä pelikaanilintujen lahkoon kuuluvaa, Suomen alkuperäisluonnossa esiintynyttä ja nyttemmin palannutta lintua puolustavat sekä heitä vastustavat ihmiset, jotka näkevät linnun luotojen sotkijoina ja ryöstökalastajina.

Merimetson historia Suomessa ulottuu viimeisen jääkauden jälkeisiin merivaiheisiin. Laji hävisi maastamme, samoin kuin koko Itämeren alueelta, 1900-luvun alkuun mennessä. Kesti puoli vuosisataa, ennen kuin se palasi vanhoille asuinsijoilleen. Suomessa ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 1996. Merimetso on siis Suomen luonnossa alkuperäislaji, eikä mikään vieraslajitulokas.

Pahamaineinen luotojen sotkija ja ryöstökalastaja?

Merimetson taipumus pesiä kolonioissa sekä sen ulosteiden aiheuttama kasvillisuuden kuoleminen pesimäpaikan välittömässä läheisyydessä suututtavat monia saaristossa mökkeileviä tai siellä muuten liikkuvia ihmisiä. Merimetsoyhdyskunnan siirtyessä muualle pesimään, toipuu kasvillisuus ulostekuorman vähentyessä, ja itse asiassa myös hyötyy sen tuomasta ravinnelisästä.

Kuva Merimetson tapana on istua luodolla tai rantakivellä ja kuivatella höyheniään levittäen hieman siipiään. Se myös tarkkailee valppaana ympäristöään. Tieteellinen lajinimi, carbo, on kuvaava tälle hiilenmustalle linnulle.

Merimetsoa on myös syytetty kalastajien ja kalankasvattajien saaliiden verottamisesta. Sen ravintobiologiaa on tutkittu, ja todettu linnun olevan kalalajien suhteen kaikkiruokainen. Pääosin se syö pieniä, runsaslajisia ja helposti saalistettavia kaloja. Valtaosa ravinnosta on ihmisen kannalta merkityksetöntä, kuten särkeä, kiiskeä, pientä ahventa tai kivinilkkaa. Toki myös kalankasvattamojen lohikalat kelpaavat sille, mikäli pyydystäminen käy helposti.

Kuva Lennossa merimetson voi varsinkin etäämmältä nähtynä sekoittaa hanhiin. Uiva lintu taas vaikuttaa kovin kuikkamaiselta, jos kokoeroa ei pysty päättelemään.

Merimetson luontaiset viholliset

Linnun vastustajat perustelevat kannan rajoittamista sillä, ettei sillä ole luontaisia saalistajia säätelemässä lintujen määriä. Kuitenkin toinen, aiemmin jo lähes hävinneeksi todettu laji, on osoittautumassa sellaiseksi. Nyttemmin ilahduttavasti runsastunut merikotka näyttäisi nimittäin olevan merimetson luontainen saalistaja. Sen on todettu nappaavan poikasten lisäksi myös aikuisia merimetsoja. Ruotsissa ja Virossa on raportoitu merikotkakantojen lisääntymisestä ja merimetsokantojen taantumisesta, jolla näyttäisi olevan keskinäinen yhteys.

Kuva Suurikokoinen merimetso on kertaalleen hävinnyt Suomen luonnon alkuperäislaji, ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu lintu.


Aiheet: , , , , , ,

Kirjoita kommentti