Umami muualla Facebook

Julkaistu 10. 4. 2019 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Mestarikalastajaa seuraamassa

Kevään merkit antavat vielä odottaa harvinaisen kylmän maaliskuun jälkeen. Toki esimerkiksi käärmeet, aikaisimpina kyyt, alkavat heräillä horroksestaan, jolloin koiraat nousevat ensimmäisille pälvipaikoille tai puiden alaoksille paistattelemaan auringossa ja kypsyttelemään siittiöitään, jotta kaikki olisi valmista suvun jatkamiseen naaraiden heräillessä.

Nyt esittelen kuitenkin varsinaisen kalastuksen ammattilaisen, jonka on voinut tavata sopivilla paikoilla jo koko kevättalven ajan, maaliskuun alulta saakka.

Kuva Isokoskelokoiras laskeutumassa Kotkan Langinkoskella.

Karaistunut vesilintu

Muuttolintuja tai luonnon heräämistä hiljaiselostaan odotellessamme voimme tutustua yhteen kevään aikaisimmista muuttolinnuista, isokoskeloon (Mergus merganser), jonka muuttomatka on varsin lyhyt; meillä pesivät yksilöt muuttavat talveksi tavallisesti Etelä-Ruotsiin tai Tanskaan, ja leutoina talvina jäävät Lounais-Suomen saaristoon talvehtimaan. Ne myös lähtevät pesimäalueiltaan vasta vesien jäätyessä, ja palaavat jo helmi-maaliskuussa, jos vain jossakin on avointa vettä. Niinpä niitä kerääntyy suliin virtapaikkoihin, joissa lintua pääsee usein tarkkailemaan lähempää kuin ulapoilla.

Kuva Naaraskoskelo vaihtaa paikkaa Kotkan Langinkoskessa.

Taitava sukeltaja, jolta tiimityöskentelykin onnistuu

Isokoskelo on niin sanottu kokosukeltaja, jolla jalat ovat aivan kehon takaosassa. Kuivalla maalla lintu on varsin kömpelö, mutta vedessä mestarillinen sukeltaja ja saalistaja. Sen ravinto koostuu pitkälti pikkukaloista, simpukoista ja äyriäisistä. Pesäpaikalta eivät isokoskelot paljoa vaadi, ne rakentavat sen  puunkoloihin, pönttöihin, talojen alle, ulkorakennuksiin tai vaikka tiheän katajan alle. Naaras munii kahdeksasta tusinaan munaa huhti-toukokuussa. Alkukesästä kuoriutuvat poikaset etsivät ravintonsa itse jo hyvin nuorina, mutta pysyvät poikueena tiiviisti naaraan seurassa. Lentämään poikaset oppivat noin kahden kuukauden ikäisinä. Jotkut isokoskelonaaraat ryöstävät poikasia muiden naaraiden pesueista, jolloin syntyy suurpoikueita.

Kuva Kilpailu ravinnosta käy kiihkeänä, ja kun yhtä onnistaa, on saalista tavoittelemassa moni muukin. Tällä kertaa onnekkaan onnistui paeta nahkiaisen kanssa turvaan, ja sai herkutella aivan yksinään.

Isokoskelot kykenevät myös yhteistyöhön saalistuksessaan. Usein näkee, että emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden pohjukkaa, jolloin rannan tuntumassa kalat kerääntyvät tiiviiseen parveen, ja herkuttelu voi alkaa. Varsinkin syksyisin ja keväisin nähdään myös aikuisten kalastavan yhdessä, jopa kymmenien lintujen parvina.

Kuva Koiras on pyydystänyt kalan Helsingin Vanhakaupunginkoskessa.

Isokoskelo on varsin suurikokoinen sorsalintu, pituudeltaan 60-70 senttinen, ja painoakin vajaasta puolestatoista kilosta melkein kahteen kiloon. Koiras on mustavalkoinen, naaras harmaasävyinen ja ruskeapäinen. Naaraalla on niskassaan töyhtö. Jalat ja nokka ovat molemmilla punaiset ja nokan kärjessä on koukku. Nokan reunoissa on selkeä hammastus, jolla vähän niljakkaampikin saalis pysyy hyvin otteessa. Pesiviä pareja Suomessa on noin 25-35 tuhatta, laji pesii suurilla ja karuilla, kalaisilla vesillä koko maassa.

Kuva Koirasisokoskelon ylilento Kotkan Langinkoskella.


Aiheet: , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti