Umami muualla Facebook

Julkaistu 28. 2. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Mikä ihmeen viiksitimali?

Nyt niitä taas on, monen, monen talven jälkeen. Pieniä, lyhytsiipisiä, pitkäpyrstöisiä, häkellyttävän kauniita pikkulintuja, jotka yht’äkkiä pölähtävät talvisiin järviruokoihin keikkumaan ja syömään niiden siemeniä.

Kyseessä on monelle tuntematon viiksitimali, vanhalta nimeltään partatiainen. Laji kotiutui maahamme vasta 1980-1990 -lukujen taitteessa. Entinen suurharvinaisuus on nyt ainakin suotuisina vuosina helposti tavoitettava eteläisen rannikon kaunistus, ja monen talvisen merenrannan lahtien järviruovikoissa suksin tai jalkaisin liikkuvien ja luontoa seuraavien kiinnostuksen sekä ihailun kohde. Tänä talvena niiden kuvia on julkaistu sosiaalisessa mediassa eri luontokuvaussivustoilla yllin kyllin.

Sopeutunut järviruokojen keskelle

Katso viiksitimalia (Panurus biarmicus), se on täydellisesti sopeutunut elämään elinympäristössään, laajoissa järviruokokasvustoissa. Sen väritys ei voisi paremmin häivyttää sitä ruokojen keskellä, ja sen siivet ovat lyhyet, joka tekee mahdolliseksi lentää matalallakin tiheässä ruo’ikossa. Olen yhtenä syksynä sulan veden aikaan kuunnellut näiden pikkuisten lintujen ääniä, jotka tuntuivat kuuluvan aivan läheltä ruokojen keskeltä. Silti en niitä nähnyt kuin satunnaisesti aivan vilaukselta. Kesällä 2015 niitä pesi pääkaupunkiseudun ja etelärannikon laajoissa järviruokokasvustoissa, ja onnistuin pari kertaa näkemään niitä. Yhden kerran houkuttelin viiksitimalin äänellä koiraan kiipeämään ruokoa pitkin ylöspäin, toisella kertaa muutama timali tuli hetkeksi ruo’ikon keskellä kulkeville pitkospuille.

Viiksitimali koiras 05 vs2 pieniViiksitimali naaras 02 vs2 pieni

Kuva Eksoottisen näköinen koirastimali pienine pistävine silmineen ja mustine viiksineen hätkähdyttää Suomen luonnossa. Myös naaras (vasemmalla) on kauniin sensuelli.

Nopea lisääntymään, ankara talvi koettelee

Viiksitimali voi suotuisana vuonna saada kolmekin poikuetta, kaksi poikuetta on varsin tavallista. Lisäksi nuoret timalit saavuttavat jo samana vuonna sukukypsyyden, ja voivat lisääntyä jo ensimmäisenä elinvuotenaan, vaikkakin Suomessa tämä on epätodennäköistä. Populaatio voi kuitenkin runsastua vauhdilla, ja suotuisina talvina niitä nähdään merenrannikoilla etelästä länteen aina Porin korkeudelle asti. Kova tuuli yhdessä lumipeitteen kanssa on myrkkyä timaleille. Jos järviruoko menee lakoon, ja sataa lunta päälle, ei linnuilla ole ravintoa saatavilla. Monena aikaisempana talvena on käynyt juuri näin. Ne kestävät melkoista pakkastakin, jos vaan syötävää on saatavilla tarpeeksi. Tänä talvena on onneksi, ainakin toistaiseksi, tilanne hyvä.

Viiksitimali naaras 04 vs2_pieniViiksitimali koiras 01 vs3 pieni

Kuva Naaraan väritys on hillityn hienostunut, vaaleanruskean, harmaan ja kellertävän sävyttämä. Koiras on värikkäämpi, sillä on siniharmaata sävyä varsinkin päässä, ja paksut, mustat viiksijuovat. Yhtä kaikki, molemmat sulautuvat loistavasti järviruokojen sekaan.

Yhdyskuntalintu

Timalit liikkuvat ja elävät pieninä yhdyskuntina, ja ovat hyvin sosiaalisia. Parven tullessa paikalle kuuluu usein hauskoja, heleitä ääniä, kuin kellolaitteistosta. Yleisin on heleä, sointuva ja napakka ”ping”, mutta myös surinaa voi kuulua. Koiras ja naaras on talvella helppo erottaa toisistaan, koiraalla on leveät, mustat viiksijuovat, jotka naaraalta puuttuvat. Kesäisin viiksitimalit syövät selkärangattomia eläimiä, kuten hämähäkkejä, talvisin järviruo’on siemeniä.


Aiheet: , , , , , ,

Kirjoita kommentti